Asuimme 50-luvun kerrostalon viidennessä kerroksessa. Ikkunoita ja tilaa oli todella paljon. Minusta tilaa oli liikaakin, olkkaria oli tosi vaikea saada kauniiksi ja kutsuvaksi. Meillä oli siellä kaksi erilaista istuinryhmää. Toisessa oli kodikkaampi tunnelma ja toisessa katseltiin telkkaria, ja tietysti istuttiin kannettavat tietokoneet sylissä.
Tuosta asunnosta en ikävöi oikeastaan mitään, hassua, sillä se oli niin mieletön kun sinne muutettiin. No ehkä ihailen tuota kalanruotoparkettia. Se oli alkuperäinen, vain hiottiin ja lakattiin se uudellen ennen muuttoa. Olivathan nuo vihreät Carrara-marmoriset ikkunalaudatkin aika upeita. Meidän Lettunen oli silloin vauva ja tykkäsi makoilla ikkunalaudalla, joko nukkuen tai ulos tarkkaillen.
Meillä on olkkarissa nykyäänkin hyvin pitkälle samat kalusteet. Kulmasohva on vain telkkarihuoneessa, tosin vähän pienemmässä koostumuksessa. Vaikka kalusteet ovat nykyääkin pitkälti samoja, on tunnelma ihan erilainen.
En kyllä yhtään kaipaa tällä hetkellä keskusta-asumista. Minusta kaikki on paljon parempaa täällä syrjässä. Oma piha, ihanat naapurit, pieni työmatka (saa ajatella asioita rauhassa), luonto lähellä, rauha…
Nyt vielä kun saisi tämän nykyisen asunnon muokattua pikkuisen enemmän mieleiseksi. Katsotaan miten sisustus kehittyy tästä.
Kivaa viikkoa!
11 Comments
Anne, mä rakastin tätä teidän kämppää! Takka, lattia, marmori-ikkunaludat, tilaa ja mikä parasta sijainti. Kun olitte tätä asuntoa myymässä, mietimme sitä jo puolitosissani tulevamme sitä katsomaankin. Meillä meinaan meni juurikin toisin päin kuin teillä. Asuttiin 12 vuotta ulkona kaupungista, luonnon ja hiljaisuuden keskellä ja kasvateltiin lapset siellä. Sitten aloimme kaivata kaupunkiin ja kun sitten kävi niinkuin kävi, muutimme keskustaan ja mä niin nautin täällä. Kummassakin asumisessa on puolensa ehdottomasti, mutta nyt on keskustan vilinän aika (jos nyt Ukin keskustaelämää voi kuvata sanalla vilinä).
Sanoisinko että, aikansa kutakin ja molempi parempi!
Kaunista teillä on kodissanne nytkin. Sisustaminen on melko helppoa kun sen osaa 😉
Oi vitsit, se oli kyllä hulppea huoneisto, pakko sanoa. Mun angsteihin vaikuttaa vaan vahvasti se mitä seurasi tuosta asuntokaupasta; remonttiin meni kolme kertaa enemmän kuin budetoitiin, vanha asunto oli yli vuoden myymättä ja lopulta asuntojen hinnat laski huimasti. Tuosta asuntokaupasta tuli takkiin niin paljon, että olen nykyään asuntovelallinen ja ilman tuota asuntoa en olisi. Mutta eipä noita menneitä virheitä parane miettiä kun asioille ei enää voi mitään.
Mutta teillä on kyllä niin upea koti! Siitä on paha pistää enää paremmaksi 🙂
Oi oi, noi on vaikeita asioita 🙁 Mutta niin kuin sanoit, ainoa tapa päästä eteenpäin on antaa asian, jolle ei mitään voi, olla. Katkeruus, kun pilaa vain oman elämän. Onneksi teillä on nyt mieleinen koti ja viihdytte siellä. Kirjoituksista oikein huokuu se, että tykkäätte asua siellä ja kohta pääsee jo hiukan pihallakin mönkimään 🙂
Hei Anne! Ihan pakko kommentoida, että tämä punainen isohko taulu taitaa löytyä nyt meiltä Vaasasta ;)! Sanna
Voi miten mukava kuulla! Tuo taulu on ollut aina yksi lemppareistani, ihana kuulla että se on päässyt kotiin jossa varmasti sitä arvostetaan. Terkut Vaasaan!
Olisi hauska nähdä kuvia myös teidän nykyisestä telkkarihuoneesta — tuli tuosta kulmasohvasta mieleen, etten taida muista kuvistasi sellaista laisinkaan :)?
Kerrostaloasuntonne oli kyllä kuvien perusteella upea! Me asumme isossa ja vanhassa mansardihuvilassa oikeastaan aika sykkeessä, ja siltikin jokin kaiho Helsingin keskustan vanhoihin asuntoihin on.. Nyt kun lapset on vielä suhteellisen nuoria ja heitä on ihan viisin kappalein plus se Kielo-koira, saatttaa kuitenkin olla fiksumpaa kaikille osapuolille (oletetuille naapureille ja meille itsellemme) asua näin, omakotitalossa ja omalla tontilla :). Ehkä sitten SITKU-elämässä?
Telkkarihuone on isännän oma huone ja olen luvannut etten mene sinne kameroineni, ainakaan omin nokkineni 🙂 Katsotaan jos joskus saan kuitenkin joitain kuvia sieltä. Aika hauskasti ollaan saatu pieneen huoneeseen vaikka mitä mahtumaan.
Voi vitsit miten ihanalta suuri mansardikattoinen huvila kuulostaa, täydellisesti mun unelmien koti. Ja teidän Kielo on sellainen suloisuus, hänelle rapsutuksia!
Hei, missä se ihana tumma puinen pyöreä pöytä on…? Olisipa ihana nähdä se nykyisessä kodissanne vaihteeksi. 🙂 t. suviiiii
Pöytä on tallella, mutta nyt sille ei löytynyt sopivaa paikkaa, niinpä se on meidän varastossa. Ehkä taas joskus sille löytyy just täydellinen paikka. Ihana pöytä kyllä ja niin paljon tunnearvoa!
..ja vielä pitää lisätä, kun vasta huomasin, että teillä on tuo upea Jensenin kynttelikkökin…Sitäkään ei ole tainnut enää uudessa kodissa näkyä… Kiinnitin huomiota kun olen haaveillut sen hankinnasta, mutta toistaiseksi jäänyt. Pienempi meiltä löytyy ja sekin on ihana, mutta tuo large olisi sopivalla tavalla iso ja näyttävä. Olisi kiva nähdä edes väliaikaisesti miltä se näyttäisi teillä jossain. Kiitos ihanista kuvista. t. suviiiii
Jensenin kynttelikkö oli meillä vaan tuona päivänä kuvauslainassa. Napsaisin nuo kuvat kun kerrankin oli siistiä kun olin puunannut meidän kodin kuvauskuntoon. Haikeana palautin upean kynttelikön kuvausten jälkeen takaisin kaupan hyllylle, josta se pian löysikin omistajat. Siis se on niin mieletön kynttelikkö!