Terveiset meidän pihamaalta. Paras paikka on tietysti korkein kohta kivien päällä, sitä mieltä ovat ainakin nuo kaksi veijaria, tarkkailumesta on parhautta. On tuo minustakin mukava paikka. Kivet sijaitsevat pihan korkeamalla osiolla ja rajautuvat meidän naapurien pihaan. Kivet ovatkin usein kohtaamispaikkamme naapurien kanssa. Koirat ja naapurin pikkutytöt treffailevat tuossa kivillä usein. Kivien väliin olemme istuttaneet viime kesänä omenapuun, pensasmustikoita ja karviaisia. Kivien toisella puolella jatkuu raja-aitamme naapureiden kanssa, se on koottu syreeneistä. Kummatkaan meistä ei haluttu perinteistä tuija-aitaa siihen.
Kivien oikealla puolella kiemurtelee komea köynöskasvi, joka oli jo tällä pihalla kun muutimme. Kerran jo selvitettiin mikä köynöksen nimi on, mutta olen sen jo unohtanut. Siinä on runsaat ja tuoksuvat kukat.
Köynöksistä nousee oikealle jyrkkä rinne, joka oli muuttaessamme pelkkää kaivettua savea. Siinä ei oikein perinteisin keinoin pysynyt multa. Isäntä rakensi siihen heinäpaakuista pohjaa ja näin siihen saatiin vähän vihreää. Suurin osa rinteestä on luonnonheinää ja yläosastaan saniaista ja kieloja. Rinteen kaunistus on kuitenkin isännän kyvämä luonnonkukkarykelmä. Nyt se on täynnä valkoisenaan hohtavia päivänkakkaroita. Kuvan ottamisen jälkeen ne ovat kunnolla avautuneet ja näyttävät runsaana ryppäänä tosi näteiltä rinteessä. Rinnettä on tarkoitus pikku hiljaa ”siivota” rikkakasveista ja lisäillä enemmän omia istutuksia, mutta ollaan annettu sen rehevöityä ja multaantua rauhassa ensiksi. Nyt kaiken seassa on siellä täällä myös ruusuangervoja, ne ovat tosin kasvaneet aika hitaasti tuolla heinikossa.
Tällä hetkellä pihan ihanin kasvi on meidän kolme vuotta sitten istuttama lumipalloheisi. Se on vielä täydessä kukassa ja toivon ettei ihan heti lopeta kukintaa, niin upean näköinen se on. Tämä pensas on pihan ylätasolla lähellä sisääntuloa. Olen napsinut oksan maljakkoonkin ja se on pysynyt freesinä jo melkein viikon.
Vähän reppana tuo minun perennapenkkini. Se on alanurmikon ja ylös viettävän nurmikon rajakohdassa. Tänä keväänä revin siitä kaikki liljat pois, kun hermostuin liljakukkoihin. Penkin toinen reuna on runsas vanhan ajan perennoista, joita saimme pistokkaina, en muista niiden nimiä. Nyt istutin liljojen tilalle unikkoja ja paria muuta kukkaa, joiden nimet ei ole mielessä (olen tosi innostunut puutarhuri). Laitoin tällä kertaa juurelle reilusti koristekatetta, toivon että kasvit rehevöityvät ja peittävät sen pian allensa. Pitäisi vielä miettiä miten nätisti rajaisin tuon nurmikon ja penkin yhtymäkohdan, nyt nuo koristekatteet tuppaavat leviämään rajan yli ja se on vähän epäselvän näköistä. Ja penkin takana oleva rinne on vielä kuvassa trimmaamatta…
Täytyy myöntää, että tänä kesänä puutarhatyöt ovat jääneet luvattoman hunningolle. Ollaan oltu menossa hirmuisesti ja tehty kaikkea muuta, pihalla on hoidettu vaan välttämättömimmät ettei tarvitse hävetä. Toisaalta aika kalseat ilmatkin ovat vieneet vähän puutarhainnostusta. Lämpimällä sitä viihtyy iltamyöhään pihalla nyppimässä, nyt jämähtää helpommin sisälle. Pakko tästä ryhdistäytyä. Vaikka huomaa kyllä kuinka pihan hoito hiukan helpottuu vuosien varrella kun kasvit rehevöityvät. Riittää pakkotilanteissa kun leikkaa nurmikon ja reunustupsut, eikä anna rikkaruohoille liikaa valtaa. Tai no, takapiha on jo toinen juttu, sinne pitäisi tehdä vähän rajummat toimet, mutta niihin jatketaan kun ennätetään/jaksetaan/inspiroidutaan. Kesää on vielä jäljellä!
Onko teidän piha kuosissa?
5 Comments
Ihanat vartijat teillä 🙂
Ja ei ole piha kunnossa. Jotenkin tuntuu edelleen ettei kesä ole alkanut ollenkaan ja pihalla on sateen takia viihdytty tosi vähän. Ärsyttää julmetusti tämä sää, kun muutenkaan ei meitä ilmat helli Suomessa, niin saisi paistaa edes kesällä, argh 🙁
Tuo tuoksuva köynnös taitaa muuten olla tuoksuköynnöskuusama ja unikkojen takana ritarinkannuksia aloittamassa kukintaansa. Kun jätät kukat paikoilleen kukinnan jälkeen ja annat siementen kehittyä rauhassa, niin syksyllä voi kerätä kodista satoja siemeniä ja kylvää maahan. Seuraavana kesänä itävät hyvin ja saat paljon, paljon ilmaisia ritarinkannuksia 🙂
Nuo karvaiset on kyllä parhautta 🙂
On se kyllä niin totta, että tuo epävakainen sää on suoraan verrannollinen puutarhainnostuksen kanssa. Kauniina ja lämpiminä kesäpäivinä pihalla tulee oltua kaikki vapaa-aika siihen saakka kun on aika vetäytyä yöpuulle. Nyt on tehty vain pakolliset ja istuttu pieninä auringonpilkahduksina tovi terassilla.
No niinhän se oli tuon köynöksen nimi, huonosti mulla jää mieleen nuo kasvien nimet. Ja tosiaan ritarinkannuksiakin muistan ostaneeni kaupassa 🙂 kiitos vinkistä, koitan ottaa siemenet talteen – tykkään rehevistä vanhan ajan tyylisistä perennapenkeistä.
Se on lumipalloheisi. Jotkut hortensiat ovat samannäköisiä, mutta ne kukkivat vasta loppukesällä.
Kivan näköistä teidän pihalla on. Oman pihani on sekalainen kokoelma kaikkea, sellaista voi aina kutsua nimellä cottage garden:)
Kiitos huomiosta, niinhän se olikin, korjaan tuonne tekstiin 🙂 Mä pidän just sekalaisesta pihasta, vähän tyyliin vanhan ajan puutarhat. Mutta meidän talokin on perinteistä mallia, ei niin kovin moderni.
Pieni huomautus, jos haluat, että kukat rehevöityvät on rikkakasvit kitkettävä pois. Ne saa rinteestä ehkäpä pienellä haralla kiskottua. Ja sitten kariketta päälle, etteivät puske läpi.
Kaunista on ja koirat ovat ihanat tuolla kivellä.