Tässä tapauksessa apuun riensi isäntä. Hän tuli hakemaan mua töistä ja kiikutti kädessä tuollaista kangasnäytepalaa. Kysyi – olisko tässä yksi hyvä vaihtoehto meidän nojatuoliin. Kas, enpä ollut itse Das-kangasta miettinyt, vaikka erityisesti nyt sitä pyöritän päivittäin hyppysissäni, sillä onhan meillä töissä Wilhelm-kampanja nimenomaan tuolla Das-kankaalla.
Yksi syy himmailuuni on kankaan materiaali. Nimittäin olen rentojen puuvilla- ja pellavakankaiden ystävä. Itselleni valitsen mieluiten luonnonmateriaalista tehdyn verhoilukankaan, juurikin sen mutkattomuuden ja mukavuuden takia. Haluan myös itse pestä verhoilukankaat, pitkälti meidän ihanien koirulaisten, toki myös omien ruokailusotkujemme takia. Pohdiskelin aikanaan tässä postauksessa erilaisia verhoilukankaita. Mitään vikaa näissä tekokuiduissa ei ole, mutta jotenkin en ole niitä itselleni mieltänyt, ennen kuin nyt. Mikä olisi koiraperheeseen käytännöllisempi ja parempi valinta kuin vesipestävä ja kestävä ”man made”-kuitu. Jotenka kiikutin tilkun kotiin väritestiin. Tästä väristä ja pinnasta tulee kivasti mieleen klassinen harmaa flanelli, ja mikäpä olisi enemmän mieleeni.
Tuolikaunotar on muhevasti muotoiltu ja siinä on paljon yksityiskohtia. Tuumin että uudessa verhoilussa nuo tereet voisi jättää pois.
Tämä harmaan sävy on kiitollinen nuhjaantumisen kannalta, se ei ole kovin vaalea muttei tummakaan. Sävy on lämmin mutaiseen menevä harmaa. Ei tosin sovi meidän harmaiden sohvanpäällisten kanssa ihan täydellisesti yhteen, mutta silloin kun ne ovat käytössä voisin käyttää näitä vanhoja valkoisia päällisiä. Täydellinen se ei myöskään ole hiekan/kitin sävyisen Muuton maton kanssa, mutta sävy menee meidän kahden muun maton kanssa tosi hyvin yhteen.
Heistä ei ollut apua kankaan valinnassa, mutta valokuviin he halusivat. Tosin en tiedä minne Tyttönen katselee, kun ei suvainnut kameraan poseerata. Lettunen puolestaan tietää missä on linssi.
Tjaa, vielä meinaan tuumata hetken, mutta hyvältä tuo kangas tuntuisi ja näyttäisi meidän pehmeän sävyisessä olohuoneessamme. Mitään kovaa kontrastia tuonne en halua, pidän pehmeästä ja sulavasta sävymaailmasta. Nyt meidän värejä ovat valkoinen, pehmeä hiekka, vaalea harmaa ja vaaleanpunertava pienissä yksityiskohdissa (kuten kahvimukissa ja maljakossa).
Mitä mieltä olette tuosta kankaan sävystä?
4 Comments
Voi koiruleita <3
Kangas näyttää hyvältä, eikä ainakaan kuvissa riitele maton kanssakaan. Ennemminkin tuo juuri sopivaa vaihtelua. Mulla sama homma noiden kankaiden kanssa, valitsisin aina itselle luonnonmatskuja, vaikka monissa sekoitekankaissa mukana oleva tekokuitu tuo helppohoitoisuutta.
Toiset osallistuu aina 🙂
Tuo kankaan sävyaste ja tummuus on just kiva. Vielä mietin ihan ryppyisen pellavaisen vaihtoehdon suhteen. Katsotaan mihin päädytään.
Tosi kaunis harmaa, mutta pitäisikö sen taittaa hiukan enemmän lämpimään? Toisaalta se on kyllä ihana, kun se on noin puhdas sävy.
Olen itse miettimässä sohvan uudelleen päällystämistä, mutta en kertakaikkiaan kykene päättämään sävyä. Joku luonnonläheinen sen pitää olla, mutta en halua samaa kuin nyt (hiekkaan taittava harmaa). Homma on roikkunut jo vaikka miten kauan, kun en pääse yksimielisyyteen itseni kanssa! 😀
Tuo kuva vähän valehtelee sävyä, joka toki muuttuu eri valossa luonnossakin kylmempään ja lämpimämpään. Jännä pinta kankaassa. Mutta joo, mietinnässä vielä mitä kankaan suhteen. Nyt olen ihastunut myös yhteen pellava/hamppu-kankaaseen jossa on haalea vihertävä sävy…
Mutta tosiaan, miten voi olla näin vaikea päättää itselle. Toisaalta, eihän sen päällisen kanssa tarvii olla ikuisuutta, niin kun tän valkoisen kanssa ollaan oltu, n. 15-vuotta 🙂