Archive

heinäkuu 2015

Browsing

Kuinkas teidän sunnuntai on sujunut. Koska ulkona ei ole erityisen ihana kesäilma, olen vetelehtinyt melkein koko päivän sisällä rentoutuen. Tähän moodiin kuului sisustuslehtien ja keittokirjojen selailu. Rakastan hitaita päiviä, vietän sellaisia niin harvoin. Tänään olen vain vaihtanut sänkyyn lakanat ja pessyt muutaman koneellisen pyykkiä. Muuten tärkeintä on ollut vain oleilu. Kuten kuvasta näkyy kirjojen ja lehtien parissa se onnistuu. Tietysti iltapäivästä on kiljuva nälkä ja niinpä aloin suunnitella päivällistä.

Fiiliksiin pääsee hyvin kun selailee keittokirjoja ja hakee kattaustarvikkeita esille. Löytyipä jääkaapista avattu viinipullokin. Sitten vain tutkailin mitä kaapista löytyikään, kaupassa en ollut jaksanut käydä. 

Koska pääraaka-aineeksi valikoitui lihalokerosta löytynyt jauheliha, etsin sen pariksi sopivia elementtejä. Löysin tomaattimurskaa ja papuja. Sipuleita lisukkeeksi, samoin omasta pihasta vähän persiljaa.

Olen muuten vanhemmiten oppinut rakastamaan perinteistä persiljaa. Joskus en siitä välittänyt, tai sanotaanko – ymmärtänyt sen päälle. Nykyään se on ihan yksi lempiyrteistäni.

Tekaisin löytyneistä aineksista jonkinlaisen chilin ja keitin sen seuraksi riisiä. Tuli muuten tosi hyvää, juuri sopivasti tujua pilviseen sunnuntaipäivään.

Chilin ainekset: jauheliha, sipuli, tuore chili, tomaattimurska, vesi, lihafondi, pavut. Mausteina käytin suolaa, mustapippuria, valkopippuria ja chilijauhetta. Pinnalla persiljahuntu. 

Pöytään katoin vaihteeksi meidän jättisuuret syvät lautaset. Ne eivät mahdu astianpesukoneeseen ja siksi jaksan harvoin ottaa ne esille. Mutta ovathan suuret lautaset aika näyttäviä kattauksessa. Valitsin sitten sopivasti ruoanlaittoon puhtaan valkoisen college-paidan, enkä käyttänyt essua, lisäksi kattaukseen poimin valkoiset Artekin Siena-kangasservietit. Joten valkopyykkiä tuli tällä aterialla kiitettävästi.

Aloitin pienellä annoksella maistelun. Oli niin hyvää, että santsasin kolme kertaa. Meillä ei ollut tarjolla leipää ruoan kanssa, mutta joku maalaisleipä olisi sopinut hyvin tähän lisukkeeksi. Muuten yritämme välttää turhaa leivän syöntiä.

Pöydässä oli somisteena jo viikko sitten ostettuja pioneita, ne eivät oikein tahdo avautua vaikka kuinka yritin auttaakin. Maljakkona on aivan ihana roosa Muuton Silent-vaasi. Vieressä byLassenin kaksihaarainen kynttilänjalka. Tykkään siitä, että meidän ruokapöydällä on aina jotain katsottavaa, tyhjä pöytä olisi olohuoneessa vähän paljaan näköinen. Välillä unohtelen tahallani pöydälle myös kirjoja tai lehtiä, ne luovat kodikkuutta.

Jaksoin kyllä vielä jälkkärinkin – tietenkin. Tällä kertaa paistelin pannulla banaanit voissa, siirappia päälle ja nämä kipattuna vaniljajäätelön ylle. Ihan klassikkolempparini. Kahvikupissa Nespresson Volluto.

Kyllä nyt kelpaa pötkötellä loppuilta masu pinkeänä.

Meillä alkoi Koodissa Adean Wilhelm-sohvasta kampanja, samalla kun järjestelin sohvaryhmää kampanjakuntoon, tuli vähän fiilisteltyä sohva-asiaa. Minusta sohva on kodin keskeisin huonekalu, onhan se yleensä ”tärkeimmän” huoneen, eli olohuoneen katseenvangitsija ja paikka jossa eniten istuskellaan rentoutumassa. Niinpä se on myös asia johon satsaisin eniten rahaa sisustuksen suhteen. Hyvän sohvan tuntee ja näkee. Nimittäin jähmeästi muotoillut ja vaahtomuovipalasin silatut sohvat ovat käytännössä sekä visuaalisesti, että tunnultaan jonkinlaisia kompromisseja.
 


On myös ihana kun sohvaan voi valita kankaan omaan kotiin ja tarpeisiin sopivaksi. Sohvan ilme muuttuu täysin jos se on tumma tai vaalea. Tummat sohvat ovat taas lisänneet suosiotaan, niillä huoneen ilmeestä tulee jämäkän skarppi.

Kuvissa on byLassenin pöytä ja upea Saxe-nahkatuoli. Nahka on mieletön sisustuksen yksityiskohdissa, se tuo vaihtelua materiaaleihin. Itse en lämpene nahkaiselle sohvalle, mutta esimerkiksi tuolissa se on minusta todella kiva materiaali. Vaikka tilattiin me töihin esille yksi nahkainen sohvakin. Nimittäin Interfacen Sand-sohvaan valitsimme mielettömän suklaisen ruskean nahan. Pakko sanoa että sekin näyttää tosi houkuttelevalta, sillä sohvan malli ei ole palikka, vaan muhkean untuvainen, rungon ollessa silti skarpin selkeä. Myös Hayn Mags soft-sohva on kuulemma aivan upea konjakkisella nahalla, meillä on tämä sohva liikkeessä harmaalla villakankaalla. Mutta tosiaan, sisustusliikkeessä sohvan voi räätälöidä juuri omien mieltymystensä mukaiseksi.

Millaisista sohvista sinä pidät ja mihin satsaat omassa olohuoneessasi?

Kuinka olenkaan voinut olla postailematta muotiviikkokuviani tänne, siitä on tosi paljon aikaa kun viimeksi näitä tänne laittelin. Nyt oli aikaa katsella vähän kovalevyn uumeniin ja nappaista näytille muutama street style-otos.

Hattukuvassa kiehtoo nimenomaan tuo hattu, kunpa osaisin käyttää päähineitä, ne ovat niin tyylikkäitä ja tuovat asuun kiehtovuutta. Oletteko te hattutyyppejä?

Miten hauskasti leikattu asu, vähän väljä, mutta kuitenkin tarkkaan harkitut linjat. Ihanat Chanelin sandaalit ja pikkulaukku.

Laukuilla on tosiaan merkitystä. Tässäkin on ihan yksinkertainen asu – musta midihame ja harmaa neule, mutta kokonaisuus on näyttävä, paljolti laukun ansiosta. Tokihan myös kokonaisuuteen vaikuttaa asun mittasuhteet. Neule on sopivasti väljä ja hame trendikkään mittainen. 

Miten ihastelinkaan tuota komboa. Upea kirjailtu hame ja rennon kauhtunut puuvillahuitulatakki. Kontrastit toimivat kun yhdistelyn taito on hyppysissä. Ja huomatkaa, että valkoinen t-paita toimii tässäkin kaiken perustana.

Tyylikästä loppuviikkoa!

Joinakin aamuina paistaa aurinko ja tietysti silloin mieli on erityisen korkealla. Rakastan aamuja, vaikka olen mahdoton aamun torkku. Nukun arkipäivinäkin puoli yhdeksään, kiitos inhimillisen työajan. Vapaapäivistä puhumattakaan, silloin heräilen rauhassa vasta kymmenen jälkeen, joskus jopa vasta puoliltapäivin. No, iltaisin tuleekin valvottua liian myöhään.

Mutta palaan aamuihin. Joskus laitan kuitenkin kellon herättämään erityisen aikaisin ja voi miten nautinkaan aikaisista aamuhetkistä. Vannon silloin aina, että alan herätä aikaisemmin…kunnes taas nukuttaa seuraavana aamuna.

Aamupalan syön työpäivinä aina vasta töissä. Kahvi kuuluu tietysti tärkeimpänä aamiaiseen, mutta se mitä kahvin kanssa onkin vähän ongelmallisempi juttu. Olen nimittäin ihan koukussa aamupullaan. Olen jo ties kuinka monta vuotta tottunut hakemaan aamupalaksi viinerin tai joskus jopa munkin. En voi ohittaa tuollaisia herkkukojuja, kuten kuvan kioski joen rannasta. Mukaan lähti munkki.

Herkullisin aamupala on mielestäni pulla ja kahvi. Nuo kädessä kipitin töihin ja ah, mikä ihana aamupalahetki.

Olen kuitenkin tajunnut, ettei pulla ole hyvä ratkaisu viitenä päivänä viikossa, joten olen karsinut tämän herkun pariin päivään viikossa. Muina päivinä syön kiltisti ruisleipää aamukahvin kanssa, kuten teen joka tapauksessa aina vapaapäivinä kotonakin.

Muutenkin minulle pulla on suurempi pahe kuin vaikkapa karkit. Lemppariherkkuja ovat viinerit ja munkit, sekä kuivatkakut. Leivoksista tai piirakoista en niinkään perusta. Jos menen yhtään nälkäisenä ruokakauppaan ja kävelen pullahyllyn ohi, tulee ihan hirmuinen haiku. Jostain syystä kuitenkin olen onnistunut ohittamaan nuo hyllyt, sillä pullaa en kotiin osta, kun ei sitä meillä muutkaan syö. Leivon myös tosi tosi harvoin, sillä olen meidän taloudessa ihan yksin tämän pullahulluuden kanssa.

Miten te syötte makeita pullia/piirakoita/leivoksia? Olisi kiva kuulla teidän pullan syönnistä. Leivotteko usein?

Olen touhuillut koko viikonlopun sekä pihan että kodin kimpussa. Välillä olen levähtänyt lukien uusia blogilöytöjä ja sitten taas jatkanut hommia. Miten ihanan rentouttavaa, tehdä kaikessa kiireettömyydessä kivoja kotitöitä ja välillä uppoutua toisten kotijuttuihin blogien muodossa.

Sain erityisen sysäyksen siivoukselle, kun asettelin olohuoneeseen uuden maton. Olin tiiraillut töissä tuota Muuton villamattoa jo hyvän aikaa, pohdiskellen sen sävyä – tykkäänkö vaiko enkö. Beige hiipii taas pikku hiljaa sisustusmuotiin ja samalla tietysti sen viehätys kasvaa myös omassa mielessä, vaikka olenkin aina ollut beigen eli hiekan sävyjen ystävä. Toki rajansa niilläkin, beigeä on parasta olla kokonaisuudessa vain ripaus.

Noh, matto on nyt tuossa ja samalla oli aika päivittää sohvaan valkoiset päälliset, harmaa verhoilu ei natsannut maton kanssa. 

Nappailin kuvat heti kun olin saanut kiskottua sohvaan päälliset, joten tyynyt ovat vielä harmaan sohvan mukaan. Täytyy kokeilla mitä keksi tuohon uuteen kokonaisuuteen. Tuli vaan vähän väsähdys kaikesta touhuamisesta, ei jaksanut enää somistella. Sohvan päälliset jätin silittämättä, ne oikenevat kunhan sohvalla vähän köllitään.

Apulaiset päivän touhuista väsähtäneinä. Sohvanpäällisten laittaminen on niin mukavaa puuhaa heistä, tyynykasojen ja päällisten seassa on hypittävä, sitten onkin aika ottaa ansaitut torkut – tietysti omassa laiskanlinnassa. Muistin juuri, että tuon tuolin alkuperäiset päälliset ovat kitin sävyiset, vieläköhän ne olisivat jossain varastossa tallella…

Vaikka aionkin kokeilla uusia tyynykomboja, en ole varma raaskinko siirtää Artekin seepratyynyä sivuun. Se vaan on niin ihana.

Maton beige sävy sopi yllättävän hyvin lattian valkaistuun tammeen. Kuva vähän valehtelee sävyjä. Matto on myös kokoa pienempi kun edelliset mattomme, minusta kesämatto saakin olla vähän naftimpi, paljas kaunis puulattia pääsee oikeuksiinsa. Muuten olen ehdottomasti suurten mattojan kannattaja, liian kittana on harvoin hyvä. Mutta nyt mennään tällä koolla.

Jatkan siis olkkarin somisteluja, kuvia seuraa sitä mukaa kun homma etenee.