Taannoinen Pariisin matka vielä mielessäni, päätin kirjoittaa hiukan omasta suhteestani matkustamiseen yleensä ja vähän myös hotellista jossa tykkäämme yöpyä Pariisin matkalla.
Useimmille matkailu on suorastaan elinehto, kun yksi kohde on käyty, suunnitellaan jo seuraavaa. Itselleni matkustaminen on vähän vaikeampi kombinaatio. Olen aina ollut verrattain arka monenkin asian suhteen ja lentäminen on yksi niistä. En koe olevani valtavasti lentopelkoinen, vaan ennemminkin hillitysti ahdistunut aiheesta. Pelkkä matkan varaaminen aiheuttaa minulle kutkuttavan tunteen, muttei sellaista odottavan innostunutta, vaan ennemminkin odottavan ahdistuneisuuden. Niin paljon kun pidänkin uusien paikkojen näkemisestä ja matkailun avartavuudesta, on tuo pakollinen lentomatka aina pienenä möykkynä, mennen tullen.
Pisin lentomatkani on ollut New Yorkkiin. Muistan että tuo kahdeksisen tuntia sujui kutenkin ihan okkei, eikä minulla tullut mitään ikävää paniikkia matkan aikana. Miksiköhän silti kammoan kolmea tuntia pidempiä lentoja ja välttelen koskaan suunnittelemasta matkaa keskieurooppaa etäämmäksi. Haluaisin hirmuisen paljon käydä Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Jenkeissä ainakin. Thaimaa ja muut aurinkolomakohteet eivät aiheuta onneksi minkäänlaista kaipuuta muutenkaan minussa. Vaikka kieltämättä ihailenkin toisten meheviä rantakuvia sieltä lämmöstä.
Ulkopuolisen silmin olen lentomatkalla aina tyyni ja tasapainoinen – no ehkä tuo läheisin tietää että sisällä myllertää välillä. Yritän suggestoida itseni lentokentällä siihen, miten matkasta pitää nauttia kokonaisvaltaisesti, jo lähtötunnelmista ja koneessa istumisesta. Minusta on aina kiva lukea toisten innostuneita matkapostauksia (matkustusosuudesta), etsin sieltä itseäni tsemppaavia elementtejä – kuten miten ihana on odotella lentokentällä koneenlähtöä ja nautiskella lasi viiniä. Tai miten rentouttavaa on olla ihan rauhassa lentomatkalla, kun voi hyvällä omalla tunnolla uppoutua lehtiin ja vaikka blogin kirjoittamiseen tai kuvien käsittelyyn. Puhumattakaan siitä, miten hyvä pitkällä lennolla on nukkua. Voi kunpa.
Jos lennolla kaikki sujuu normaalisti, ei tule töyssyisyyttä eikä outoja ääniä, olen kyllä rauhallinen ja mietin että eihän tässä mitään hätää ollutkaan. Tulee rento olo ja se ahdistava jännitys kaikkoaa.
Kunnes sukelletaan vaikkapa pilveen ja alkaa töyssyisyys. Olen varmaan yhden kerran ollut koneessa jossa kesken matkan syttyi merkkivalo turvavöistä turbulenssin takia. Joten mitään kauhukokemuksia ei minulla ole näiden pelkojen tueksi. Yritän vakuutella itselleni pienten töyssäysten aikana, että se on luonnollista kun kone vähän heittelehtii tuulessa, olisi epäluonnollista jos se vain suihkisi suorassa eteenpäin kuin juna. Silti olen ihan jäykkänä pelosta. Inhottava tunne. Ja se on se joka tekee matkustamisesta ahdistavaa.
Miten rentouttavaa kun vihdoin pääsee hotelliin ja saa aloittaa kohteesta nauttimisen. Tietysti paluumatka on aina takaraivossa ja loppupäivinä perhoset jo lentelevät vatsassa.
Pariisi on meille todella tuttu kohde. On aina ilo saapua tuttuihin maisemiin ja nyt hyväksi havaittuun hotelliinkin. Matkalla en ole vaativa, minulle kelpaa vaatimaton, mutta siisti hotelli. Nykyisin suosimamme Hotel Lorette Opera on kohtuuhintainen, hyvällä paikalla ja siellä on hintaansa nähden todella hyvä palvelu ja tarjoilu. Aamiainen on suomalaisten hotelliaamiaisten tasoa, se on paljon sanottu näistä kokeilemistamme Euroopan hotelleista, kun tosiaan emme missään loistohotelleissa ole yöpyneet.
Hotellissa on myös päivittäin iltapäivästä iltaan open bar. Tuolloin lobbyssa on tarjolla kahvia (jota sieltä saa aina), leivonnaisia, makeisia ja mehujuomia. Nämä sisältyvät yöpymiseen ihan kuten aamiainenkin. Mukava tulla esimerkiksi päivällisen jälkeen nauttimaan jälkkärikahvit leivonnaisen kera. Tai napata hotellihuoneeseen kahvikupposet.
Hotelli sijaitsee kauniilla aukiolla, jossa on kiva pieni ravintola ja metroasema Saint-Georges. Alueella on ihania ruokapaikkoja ja ruokakauppoja sekä minusta kivoimmat sisustusputiikit joita olen Pariisissa nähnyt.
Tuohon matkustamisen angstiin auttaisi varmasti parhaiten matkustelu ja usein. Kun on pitkään menemättä mihinkään, kynnys mennä taas uudelleen nousee. Niinhän se on useissa asioissa muutenkin. Pitääkin ehkä alkaa suunnitella jo seuraavaa matkaa.
Nautitko sinä matkustamisesta, vai voitko samaistua ahdistukseeni?
32 Comments
Voi Anne, jaan niin kokemuksesi tuosta lentoahdistuksesta ja silti kuten sinäkin, matkustan niin työni kuin lomienkin osalta paljon. Minulla samaan tapaan tuo Nyci ( ja itse asiassa Florida) on se kaukaisin kohde, enkä esim. Tunne mitään vetoa Thaimaaseen.
Kollegani eivät tiedä mitään lentoahdistuksestani, mutta koko ystäväpiiri ja lähisuku tietävät. Pystyn hallitsemaan itseni ulospäin niin hyvin. Viimeisen kahden vuoden ajan olen ottanut hyvin kevyttä lääkitystä ennen lentomatkaa. Se taittaa ahdistukseltani suurimman terän ja pystyn nukkumaan yöni ennen lentoa ( kun tiedän että voin tarvittaessa ottaa sen yhden rauhoittavan). Ahdistuksesi juontaa juurensa muutamilta lentomatkoista, joissa olen ollut koneessa todella kovassa turbulenssissa ja pelännyt ihan hirveästi.,Juu, niistä selvittiin ja tiedän että tuosta lääkityskysymyksestä ollaan montaa mieltä – mutta minulla ne toimivat tuossa tarkoituksessa kuten pitääkin ja tekevät matkan tekemisestä siedettävää.
Matkustelu muuten on ihanaa!
Mä tiedän että mulla tähän auttaisi jos matkustaisin enemmän, mut kun toisaalta juuri välttelen matkustamista. Onneksi en enää niin pahasti jännitä kun aiemmin, pikku hiljaa alan päästä rentoutumaan. Mutta kuten mainitsin, jos joku ei mene kun ajatus, alkaa mun sydän hakata ja jännitys nousee pintaan. Minä olen pari kertaa ottanut lennolla lasillisen viiniä ja se on kyllä helpottanut, minuun kun viini vaikuttaa hyvin kun niin harvoin mitään juon, siitä koneen pikkulasillisesta tulee ihanan höpsö olo. Mutta tosiaan en nyt viime matkoilla ole edes tuota viinilasillista ottanut. Mutta on kyllä hyvä jos olet löytänyt lääkkeestä apua, ahdistuspelko ei ole kivaa.
Allekirjoitan tuon loppukaneetin täysin 🙂
Hei. Jaan aikalailla samoissa mittakaavoissa tunteesi lentämisestä, ja minullakin on sydän kurkussa saman tien kun turbulenssi alkaa heittelemään. Pahimmillaan pelkoni on ollut juuri niiden huonoimpien lentokokemusten jälkeen, kun turbulenssi on viskonut kunnolla ja ihmiset alkaneet jopa huutamaan koneessa. Olen tästä huolimatta jatkanut lentämistä "ahkeraan", ja koen sen auttavan kun kohtaan pelkoni. Yritän vähän niinkun totutella siihen, vaikka lentäminen tosi nihkeää on vieläkin. Minulla olisi myös pyyntö, että voisit tehdä postauksen Pariisin kaupoista, esim. vaikka niistä kivoista sisustusputiikeista. Muutin hiljattain Pariisiin, ja olisi kiva tietää mistä lähtä sisustusjuttuja metsästämään.
Kiitos rennosta blogistasi!
Mä en ole ikinä joutunut lentomatkalla kokemaan tuollaista todellista turbulenssia, hirvittää ajatuskin kuinka siihen reagoisin, kun nyt jo pienestä töyssytyksestä menen ihan kauhujäykäksi. Tosin ehkä maltillisesti vielä, kun en usko muiden sitä päälle päin näkevän. Ja tosiaan, uskon että pitäisi vaan tehdä asioita jotka ovat epämukavia, niin se pelko häipyy. Olen sen monessa muussa jutussa huomannut. Muistan miten nuorena pelkäsin esim. hissiä, ja nyt aikuisena olen ihan sujuva hissin käyttäjä, mm. edellinen koti oli 6-kerroksessa ja hissillä tuli ajettua päivittäin. Nuorena en olisi mistään hinnasta mennyt hissillä kutoseen. Onneksi peloista voi itsestäänkin päästä.
Voi en kestä että asut Pariisissa- ihanaa. En ole hirmuisen paljon kauppoja siellä kierrellyt, kun matkalla on aina ollut paljon muuta ohjelmaa. Piipahdan yleensä tavarataloissa ja niiden lähistöjen ostoskaduilla. Maraisissa on kivoja pikkukatuja ja putiikkeja. Samoin tuolla hotellimme liepeillä, nimenomaan muutama kiva pikkuruinen sisustusliike, jossa myydään mm. Hayn tuotteita.
I have terrible anxiety flying and even being in a different country now. I wasn't like this before. My last trip to Paris I had to immediately seek an English speaking doctor who could help me. I was having something like an ever-lasting panic attack. On the plane to Paris I began feeling like I had to get off, almost to the point that I felt I had to tell a flight attendant I had to get off. Can you imagine? In my head, I had to talk myself into calming down but it was horrible. When we arrived in Paris curiously the feeling would not go away. I felt like I had to get back home to the States. I even started looking for flights to get back home, such was my panic. Thank goodness I found an excellent doctor and once I took the medicine (a muscle relaxant), I felt a bit better – not completely, but enough. I'm afraid I won't be able to travel anymore. I'm very saddened by this!
Your panick attack sounds terrible, luckily you got help for it. I can totally relate to that kind of panics, have had similar only in different occassions. When I was younger I had sometimes panic attacs and felt exactly the same as you – I had to get off the situation. Somehow the panic is often like that, you feel that if you get off from where you are you get rid off the anxiety. These are things that are really weird and it is hard to know where the panic comes and usually also impossible to know why it goes away also. Hope that these things are getting better for you.
Ihan samanlaiset fiilikset minullakin. Matkaa tai paluumatkaa edeltava pieni ahdistuneisuus, epamukava tunne koneessa, todellinen pelko turbulenssin iskiessa. Lensin hiljattain Roomaan. Menomatka sujui ilman minkaanlaista pomppuisuutta ja lennon jalkeen olo oli hyvin tyytyvainen, eihan tassa lentamisessa mitaan kamalaa ole. Paluumatka taas sitten muutti kaiken. Koko matkan oli turbulenssia, mutta noin matkan puolivalissa niin jarkyttavaa heittelya, etta ihmiset itkivat ja kirkuivat. Olin todella paniikissa itsekin, ja vannoin itselleni, etta jos tasta matkasta selvian hengissa, en enaa ikina lenna. Tuon reissun jalkeen minulla ei ole viela ollut lentomatkoja, mutta seuraava matka tulee olemaan vaikea. Meidan perhe rakastaa lomailla Jenkeissa, ja sinne on minunkin paastava. Ja muuallekin, silla haluan nahda maailmaa.
Ihan siis samanlaiset fiilarit kun mulla. En tiedä miten itse reagoisin jos joutuisin (tai kun joskus joudun) koneessa tuollaiseen kunnon turbulenssiin. Toisaalta, kiitos kun kerroit, nyt voin lohduttaa itseäni ajatuksella, että sellaisesta on selvitty. Ja varmasti jos joudun turbulenssiin, muistan tuon kertomasi ja otan siitä kaiken rauhoittavan irti. Mutta tosiaan pakko sitä on vaan kestää tuota matkustamista jos haluaa nähdä maailmaa.
Voi, kurjalta kuulostaa tuo lentoahdistus. Siihen varmaan auttaa tosiaan vain ahkera matkustaminen, kaikesta huolimatta. Olen itsekin kamala stressaaja, jännitän kaikkea uutta ja matkalle lähtöä edeltävinä öinä en pysty nukkumaan. 🙁 Siitä huolimatta mietin koko ajan, mihin voisin lähteä seuraavaksi… Hotellisuosituksesi painan visusti mieleeni, on aina kiva kuulla autenttisia käyttäjäkokemuksia. Palasin juuri Pariisista. Yövyttiin Marais'ssa, joka myöskin on aivan ihana alue ja sijainniltaan superhyvä. Hotellihuone vain oli nukkekotimaisen pieni. 🙂
Ripi
Voi Marais on myös ihana alue, ollaan sielläkin kerran yövytty. Meidän hotelli vaan sattui olemaan siinä Maraisin laidalla sen nelikaistaisen bulevardin reunalla ja siitä oli muutamia kortteleita matkaa sinne tunnelmalliseen osioon. Siitä ehkä jäi vähän etäinen vaikutelma alueesta ja päädyttiin sen jälkeen takaisin noille tutuille hoodeille. Mutta nyt viime reissullakin piipahdettiin Maraisissa yhtenä päivänä – ostamassa grillattua kanaa, siellä on kuulemma se ainoa oikea koju josta ostaa sitä 🙂
Mutta juu, tuo ahdistus on varmaan aika yleistä ja siksi halusinkin siitä jutella. On niin kiva kuulla muidenkin ajatuksia aiheesta.
Lentoahdistusta en voi sanoa tuntevani, mutta käydessämme Pariisissa ja sulloutuessamme täpötäyteen metroon, tuli ensimmäistä kertaa mieleen jos joku nyt päättää räjäyttää jotain…tällaisia tunteita en voi sanoa kokeneeni esim. Thaimaan reissuillamme. Hieman ahdisti nuo Pariisin kuumat ja täynnä olevat metrot…
Onhan metrossa välillä aika ahdasta ja kieltämättä itsekin olen joskus ajatellut jotain tuollaista. Tosin olen sellainen, että näkisin varmaan myös esim. Thaimaassa jotain pelottavaa, vallankaappausjuttuja tai tsunamia tms. Enkä muuten dissaa Thaimaata yhtään jos niin luulit, en vaan ole aurinkolomailijatyyppiä, siksi sanoin ettei minulla ole sellaiseen kohteeseen erityista kaipuuta ja pitkän lennon esimerkin takia mainitsin Thaimaan.
Lentoahdistusta tunnen joskus, aikoinaan enemmän, mutta nyt kun lennän useammin se on hellittänyt (onneksi koska matkustaminen eri maissa on ihanaa). Pisin matka on Singaporeen ja sinne olen lentänyt monta kertaa. Lähinnä minua ahdistaa matkustaa turistiluokan ahtaudessa, lento on pitkä ja siinä pitäisi pystyä nukkumaan, saa käännellä ja väännellä löytääkseen sopivan asennon, tulee huono olo ym. Businessluokassa menee mukavammin, ahdistus ei vaivaa. Mutta joka kerta en matkusta busineksessa… ahdistavaa.. 🙂
Singaporen lento kestää noin 12 tuntia.. eli nyt matka nykkiin tuntuu ihan kohtuulliselta.. 🙂 Eli osta lento Singaporeen niin sen jälkeen kaikki muut lennot ovat helpompia :9
Hihii, tuota neuvoa olisikin ihana toteuttaa 🙂 Singaporessa kävisin oikein mielelläni, varmasti aivan mieletön paikka! Ja juu, uskon myös, että tällainen lentoahdistus helpottaa lentämällä usein ja kokemalla erilaisia lentomatkoja – ei vaan niitä lyhyitä ja tasaisia euroopan lentoja.
Jaan tuon tunteesi sitä taustaa vasten, että itselleni ilmaantui aikoinaan matkapahoinvointia ollessani hieman päälle parikymppisenä paluulennolla Tukholmasta. Pahoinvointi lentokoneen vessassa podettuna oli siinä määrin ankea kokemus, että tuon kerran jälkeen en ole riskeerannut vaan ottanut aina matkapahoinvointilääkkeen. Lääkkeen sivuvaikutuksena tulee unettava olo ja alkoholia ei tule nauttia, joten kyllä se lentomatkoista nauttimista himmentää. Etukäteen tulee hivenen jännittynyt olo matkallelähdöstä yrittäessään muistaa ottaa lääkkeen riittävän ajoissa ennen lentoa. Ja olen aivan samoilla linjoilla kanssasi eli olen reissanut runsaasti euroopassa ja varmaankin juuri tuosta ”ylimääräisestä seikasta” johtuen pitkien lentojen kohteet eivät niin kovasti ajatuksena viehätä. Matkalle lähdön hetkellä tulee usein tunne: kunpa voisin jäädä kotiin! Matkalle ja etenkin kohteeseen päästyä kuitenkin nauttii ja iloitsee täysin siemauksin.
Anuliina
Eli siis samaistut täysin tuohon itse matkan teon ahdistukseen. On hyvä jutella näistä, sillä varmasti kun seuraavan kerran matkustan, minulle tulee mieleeni tämän kommenttilootan keskustelut ja saan näistä tsemppiä ja reippautta. Se tunne, että muillakin on samoja tuntemuksia helpottaa. Vaikken tietysti kenellekkään toivo ikäviä tunnetiloja 🙂
Lentäminen on ihan jees, mutta hotellit ja muut majapaikat ovat niitä, jotka itselleni aiheuttavat sen möykyn. Jokainen niistä on silmissäni potentiaalinen lude/torakkapesä. Jos ei muuta niin yleensä ovat jollain tapaa huonosti siivottuja ja siten epämiellyttäviä. Meillä siis satsataan jonkin verran rahaa yöpymiseen, jotta ylipäätään suostun lähtemään reisuun ja pystyn majoittamaan kermapebani edes johonkin.
-Tuulevi
Juu, ymmärrän tuonkin. Mun yksi painajainen on aina että joudun ahtaaseen likaiseen veskiin, se uni toistuu vuosien varrella säännöllisesti. Tosiaan me olemme aina yöpyneet kohtuuhintaisissa hotelleissa, mutta onneksi ne ovat kaikki olleet siistejä. Kerran olin tyttökaverin kanssa Barcelonassa, mentiin niin että ei oltu varattu majoitusta kun ekaksi matkan yöksi ja jouduttiin vaihtelemaan yöpaikkoja, silloin oltiin myös matkustajakodissa ja se oli kyllä ihan siisti, vaikkakin tosi vaatimaton. Yksi yö vietettiin Valenciassa rautatieasemallakin kun ei kertakaikkiaan saatu yösijaa mistään hotellista, kaikki jotka löydettiin oli buukattu täyteen. Mutta nyt näitä kokemuksia on kiva muistella. No, taidettiin silloinkin vaan naureskella. Ja siis oltiin me jo noin kolmekymppisiä, eli ei siitä niin kauaa ole 😉
Tuulevi, täällä myös ludekammo. Se on kummallista, koska en ole koskaan joutunut edes tekemisiin luteiden kanssa. Tarkistan ensimmäiseksi hotellissa patjat. Sitten voin huokaista. Etukäteen jännittää, miten saa hotellihuoneen järjestymään, jos varattu huone onkin luteinen. Pelossa ei ole järkeä, mutta eihän peloissa usein olekaan.
S
Hyi, vaikken ole mikään ötökkäkammoinen niin luteet ällöttää, onneksi en ole ikinä niihin törmännyt. Kerran kreikassa meidän hotellissa oli torakka parvekkeella, sekin sai jo sätkyn mussa. Mutta joo, onhan nuo hyönteiset monessa paikassa ihan normikamaa. Ja tosiaan peloissa ei yleensä ole mitään järkeä!
Tuulevin kommenttiin nojaten, samat ajatukset hotellien ja luteiden suhteen! ja se lentäminen..minulla aika vakava lentopelko onneksi iän myötä helpottanut. Lyhyet lennot tuntuvat mukavammilta, mutta lento Mauritiukselle oli aika kamalaa,tuntui ettei lento lopu ikinä. IKINÄ. Mieheni tietää, että koneen noustessa ja laskiessa pitää ottaa kädestä ja kestää mun rutistusote 🙂 Kaikki sujuu ja ei hätää jne..
Kiva postaus aiheesta ja olet kyllä niin aidon ja rehellisen oloinen kaikissa postauksissa, ettei voi olla tykkäämättä 🙂
-veera
Ai kauhea, Mauritiuksen lento onkin varmaan pitkä kuin nälkävuosi. Ja voi vitsit miten kiva kuulla että ajattelet noin! Toivottavasti tosiaan vaikutan tuollaiselta, tämmöinen höpöttelijä siis täällä 🙂
In-ho-an lentämistä; miten sellainen järjettömän painava, ahdas sillipurkki voi pysyä taivaalla. Mutta ei minua harmita, voin aivan hyvin lentää vähemmän ja siten pitää omalta osaltani maapalloa kunnossa. En ymmärrä noita ohjeita, että "lennä enemmän". Hyvä vaan, jos porukka lentää vähemmän.
Ja onneksi ei Aasian kaukokohteet kiinnosta millään tasolla. Lähempää, Suomi mukaanlukien, löytyy ihania kohteita. Sen mitä lennän, haluan lentää harkitusti eli kohteeseen, joka todella kiinnostaa, eikä mielellään mitään pikku piipahduksia.
Lopuksi kiitos vielä kivasta aikuisen naisen blogista ��
Terkuin, Johanna
No niinpä, en voi käsittää miten sillipurkki voi pysyä ylhäällä, vielä lastinaan iso kasa ihmisiä 🙂 On kyllä hyvä miettiä noita vähän lentämisen positiivisiakin vaikutuksia.
Kiitos itsellesi kun viihdyt täällä!
En onneksi pelkää lentämistä enkä koe sitä normaalisti edes epämukavaksi, sillä pitkiä, yli 30 tunnin lentoja välilaskuineen, tulee vuodessa useampia. Kovassa myrskyssä voi tulla epämiellyttävä olo, mutta muistuttelen aina itseäni siitä, että esim. autoillessa on paljon todennäköisempää joutua onnettomuuteen. Tylsät / epäsiistit lentokentät aiheuttavat enemmän epämukavuutta matkoilla.
Ah, sinusta otankin tsemppiä tuleviin lentoihin. Jos kerran se on normaalia että kone välillä heittelehtii ja jotkut ei ole moksiskaan 🙂 Kiitos!
Heippa ja suurkiitos hotellivinkistä. Innostuin kovasti ja varasin juuri lennot ja tuon saman hotellin itsenäisyyspäivän tienoille. Pariisista kohtuuhintaisen ja asiallisen tasoisen hotellin löytäminen ei olekaan ihan yksinkertaista. PS. itsekin pelkään lentämistä ja siksi en Euroopan ulkopuolelle pysty lentelemään, mutta löytyyhän näitä kohteita onneksi Euroopastakin 🙂
Oi mahtavaa. Tule sitten kertomaan mitä pidit hotellista, olisi tosi kiva kuulla 🙂 Onneksi Pariisin lento on vain pieni pyrähdys. Ihanaa matkaa!
Voi mä niin ymmärrän ton tunteen! Tosin itselläni ei ole kyse mistään lievästä lentojännityksestä vaan ihan todellisesta pelosta. Heti matkan maksun tullessa ajankohtaiseksi alan panikoida, että voitaisko sittenkin perua ja jäädä kotiin. Kärsin tästä aivan mielettömästi, sillä muu perhe nauttii matkustamisesta paljon ja niin minäkin lentämistä lukuun ottamatta. Lentoja on kyllä takana aika monta, myös niitä pitkiä Thaimaan lentoja, mutta helppoja ja hauskoja ne eivät todellakaan ole olleet! Lentopelkoon käytettävät lääkkeet ovat myös tulleet tutuiksi vahvimpia myöten ja monet muutkin keinot on kokeiltu, mutta mikään ei vaan tunnu auttavan. Varsinkin nousut ovat aivan hir-vei-tä, turbulenssista puhumattakaan ja puristankin lennon aikana miehen kättä itkuisena ja rystyset valkoisina varsin moneen kertaan. Taas oikein ahdistaa kun talven lähestyessä meillä alkaa taas se joka vuotinen matkakuumeilu…
Lentopelko on kyllä niin pirullista! Matkustaminen sinänsä on niin mahtavaa ja uusien paikkojen näkeminen, harmittaa kun ei voi tehdä sitä niin kuin haluaisi. Tsemppiä sun matkailuun!
Heips, nyt on Pariisin matka takana ja tykkäsimme kovin Lorette Operasta. Oli varmaan ihan vastikään rempattu, kun kylppärikin oli kun pakasta vedetty. Huoneemme oli tosi pieni "vinttikomero" 6.kerroksessa, mutta hyvin sinne mahduttiin silti miehen kanssa ja sinne asti ei kyllä kuuluneet kadun äänet. Erittäin hyvä sijainta ja siitä aamiaisesta näen varmaan unia vielä hamaan tulevaisuuteen, oli niin ihana.
Hei ihan mahtava kuulla ja superihanaa kun tulit kertomaan tänne kommenttilootaan <3 Isosta kaupungista on niin hankala löytää kohtuuhintaista kivaa hotellia, joten siksi oli mukava vinkata tuosta Loretesta. On tullut meinaan testattua monta saman hintaluokan huonompaa versiota 🙂
Ihanaa joulua!