Välipäiviä olen viettämässä Kokkolassa perheen parissa. Mikäs on täällä täyshoidossa köllötellä. Kotiin palaan uutta vuotta juhlistamaan. Mutta nyt on ihana vain olla ja nauttia läheisten seurasta, heitä kun en niin usein näe pitkän välimatkan takia. Toki täällä saa nauttia myös näkymistä, niin sisällä kuin ulkonakin. Ei ole ihme, että minä ja siskoni ollaan kovia asetelmien rakentajia. Kun katsoo näitä kuvia vanhemmilta, huomaa mistä tuo innostus on tullut.
Nukun aina työhuoneen vuodesohvalla, siihen isi petaa minulle kuohkeat valkoiset lakanat ja peitot. Ikkunasta näkyy raatihuone ja sen komea kuusi. Huoneen yhtä seinää peittää kirjahylly, jossa on säntillinen järjestys. Meillä on aina luettu paljon. Paitsi nykyään huomaan, että itseltäni on lukeminen jäänyt melkein kokonaan, hui.
Ikkunanäkymä suoraan ”sängyltäni”. Tuossa järjestetään Kokkolan joulumarkkinat, miten viehättävää niitä onkaan varmasti seurailla ikkunoista. Harmi etten tällä kertaa ennättänyt tänne markkinoiden aikana.
Kauniita asetelmia löytyy jokaiselta ikkunalta, ja ikkunoita tässä vanhan talon kodissa on paljon. Äiti keräilee kauniita lasiesineitä näemmä. Rakastan vanhojen talojen suuria ikkunoita ja leveitä ikkunalautoja, paitsi kukapa ei, niissä vain on sitä erityisviehätystä.
Isän työhuoneessa riittää bongattavaa. Ihana kuvailla tällaisia sattumanvaraisia pinoja. Töitä on vaikka minkälaisia, aina löytyy uusia aarteita. Tuo mustavalkoinen tussityö on aika raikas.
Olohuoneen ikkunalla on tietysti myös kaikkea kaunista katseltavaa. Ylikukkineet tulppaanitkin ovat superkauniita.
Keittiössä on kaktuksia ja hedelmiä sulassa sovussa. Juuri kun kuvailin, äiti hääräili keittiössä tekemässä ruokaa ja siskon pikkutyttö touhuili saarekkeen äärellä omiaan. Niin kotoista.
Käytiin äidin kanssa kuvailemassa huurrekuvia meren rannassa. Täällä on aika kirpsakka pakkanen ja luonto näyttää tosi kauniilta. Pian suuntaan iltakylään siskolle. Leppoisat meiningit siis.
