METSÄHETKI

Palaan vielä välipäivien tunnelmiin, kas kun jostain syystä en ole vielä kameraani tarttunut noin blogikuvien napsimisen puitteissa. Mutta tavallaan nämä kuvat ovat tänäänkin – loppiaisena – ajankohtaisia, sillä viimeisiä lomakauden hetkiä kulutellaan juurikin rentoutumalla. Meillä on vielä nyt joulukuusi paikallaan, saapas katsoa siirretäänkö se tänään illalla pois, vai venytetäänkö vielä pieni hetki. Meidän Lettunen tuossa söpösti makoilee, leualle on aina haettava koroke, vaikka vähän joutuisi niskaa taivuttamaan.

Tyttösen lempitorkkupaikka on tuo sohvannurkka, mielellään tyynyn kera ja tietysti parasta torkkuseuraa on isin jalat turvallisesti siinä vieressä. Jotenkin tuo pieni arvasi että häntä kuvataan, kun heti kameran suunnatessa kohteeseen, keskeytyi uni ja pää nousi.

Kurkistuksen jälkeen pää painui takaisin tyynylle ja uni valtasi tyttösen. Huomatkaa turha tyyny tuossa lattialla, sen on kyllä tainnut Lettunen taas siivota sohvalta. 

Unihetken jälkeen suunnattiin pienelle metsäpyrähdykselle. Tämä kaunis metsä löytyy heti oman takapihan jälkeen. Eli muutaman askeleen päästä tontiltamme on tällainen idyli. Jostain puiden takaa häämöttelee taloja, mutta on kyllä ihana päästä nauttimaan luonnosta näin läheltä.

Parasta on päästä ulkoilemaan vapaana, sehän onnistuu ”omassa” metsässä. Molemmat koirulaisemme ovat kilttejä ja eivät karkaile kauaksi, vaikka remmittä kirmailevatkin. Minusta on ihanaa, että koirat saavat olla luonnollisesti ja ulkoilu ei ole pelkkää hihnassa kulkemista. Meillä siis ulkoillaan omalla pihalla, metsässä ja kävelyllä. Kaikkia kolmea tapaa noudattaen ja rennosti. Kaupungissa asuessa ja Lettusen ollessa pieni, ei tällainen rento ulkoilu onnistunut. Ehdottomia plussia tässä omakotitaloasumisessa ja etenkin metsän reunalla.

Jos mennään edeltä innoissaan, muistetaan onneksi välillä pysähtyä taakse tarkistamaan että mami tulee perässä.

Nyt onkin jo lunta maassa ja pakkanen polttaa tassunpohjia.