Mulla oli eilen vapaapäivä ja olin päättänyt kuvata kotona jotain nättiä, nyt kun valo on niin ihanan heleää. Hain sen kunniaksi Pia Jaalalta kukkiakin, katsokaas miten ihania löysin. Nuo pastellinsävyiset anemonet ovat melkein liian kauniita ollakseen todellisia. Seuraksi valitsin jotain takiaiselta näyttävää oksaa. Ovathan tulppaanit kauniita, mutta kyllä tällaisissa herkissä kukissa vaan on se jokin, joka minuun vetoaa. Kukat ovat Muuton haalean roosassa Silent-vaasissa, joka on ihan lempparini.
Paitsi että kuvasin blogikuvia, ennätin myös istuskella laiskanlinnassa lukemassa suosikkilehtiäni. Samalla nautiskelin päiväkahveista ja avokadoleivistä. Namskis. En muuten ole syönyt karkkia nyt suunnilleen kahteen viikkoon ja muutenkin olen freesannut ruokavaliota. Olen jopa löytänyt smoothiet. Näistä voisi jossain vaiheessa kehitellä omaakin postausta.
Koirat ovat tietysti mukana touhuissa, kuten aina. Tässä Lettunen katselee niin suloisesti ja ihmettelee kun seison keittiöjakkaralla kameran kanssa. Ehkä hän tietoisesti poseeraa..no piti minun kutsua nimeltä.
Mitä tulee olohuoneen väriskaalaan ja ilmeeseen juuri nyt, niin kovin on vaaleaa ja haaleaa. Olen taas löytänyt tuon vaalean värimaailman uudelleen. Ehkä se viehättää jouluisen ilmeen jälkeen tavallista enemmän. Minunhan piti jossain vaiheessa talvea vaihtaa harmaat päälliset sohvaan ja kantaa harmaa villamatto olkkariin, mutta en malttanut, valkoisella ja hiekan sävyillä mennään. Paitsi nojatuoli ja rahi pitäisi oikeasti päällystää uudelleen, en vaan vieläkään ole osannut valita väriä. Että ei se ammattilaisellakaan niin helppoa ole, kun pitää itselle valita.
Oikeastaan nämä ihanuudet ovat laiskanlinnan valtiaita. Heidän vakiopaikkansa on tuossa ja tuollaisessa kerrostumassa. Tyttönen on ylempänä selkänojalla ja Lettuselle jää alapeti. Tässä on hyvä torkkua toisen lähellä, kuitenkin omassa rauhassa. Ja kun ei nokostella, tuolista on mahtavat näkymät pihalle.
Tuossa muuten havainnekuva, miksi meidän sohvatyynyt eivät yleensä ole ojennuksessa. Ne ovat tämänkin miespuolisen mielestä tiellä kun puhutaan sohvista tai nojatuoleista.
Tykkään niin paljon kaikesta nätistä. Vaihtelin marmoripöydälle hopean värisen tuikkukupin sijaan Hayn kullanvärisen tarjottimen. Metalliset pienesineet tuovat niin kivaa säväystä sisustukseen.
Kuvasin samalla myös vähän String-hyllyämme, sillä otin siitä kaikki tavarat pois, pesin sen ja järkkäsin kaiken uudelleen. Teen siitä vielä oman postauksensa, sillä ainakin itseäni välillä mietityttää miten järkkäillä String- (tai yleensä avohyllyyn) tavarat nätisti. Joten viikonloppuna lisää tästä aiheesta. Tuo lattialla oleva valaisin on Philipsin Hue-sarjaa. Sen on isäntä ostanut ja on muuten ihan mahtis valo. Sitä voi ohjata kännykällä ja siihen saa vaikka mitä sävyjä ja ohjelmia.
Taisin jutella aika pitkästi, olisin jaksanut pidempäänkin, heh.
11 Comments
Huomenta!
Kotinne on juuri vaaleuden takia ihana. Jos kaikki olisi valkoista, mua saattais ahdistaa. Tuollaisen maljakon minäkin haluan, Iittalat alkaa kohta kyllästyttää. ja kiva oli nähdä koiriakin taas kuvissa, ne sopivat hyvin sisustuksen väreihin. 🙂 Mun on kyllä joskus kanssa hankittava laumaani cotton.
Iltaa!
Mua ahdistaisi myös jos kaikki olisi valkoista, mutta muutama pehmennys valkoisuuteen tekee jo ihmeitä. Silent-maljakko on kyllä mahtis. Ja voi, pitäisi enemmän kuvata noita ihanuuksia ehdottomasti. Cottonia voin vain suositella, mitä ihanin suloisuus 🙂 mutta niin on sinunkin koirasi!
Ihanat kuvat ja voi mitkä kuvausassistentit <3
Kiitos Tuija 🙂 sinä tiedät kuinka rakkaita nuo karvalapset ovat!
Anemonet on ihan mun lemppareita. Ne on jotenkin samaan aikaan herkkiä, mutta näyttäviä. Ovat myös leikkoina pitkäkestoisia. 🙂
Totta, herkkiä, mutta näyttäviä – hyvin sanottu. Toivottavasti tosiaan näistä on iloa pitkään 🙂 pakko välillä vaan tuijottaa niitä, ovat niin lumoavia.
Kauniita kukkasia, ihania vaaleita sävyjä, suloiset koirulit. 🙂 Kunpa joskus itsekin voisin ajatella lattialle jonkin kivan valaisimen. Nyt on pikkujalkoja sen verran paljon ( ja vauhdikkaita semmosia), että nyt ei ole lattian tasolle asiaa millään särkyvällä. 😀 Tuon muuton maljakon taidan hankkia itsellenikin. Roosan värisenä nettikaupassa näyttää paljon tummemmalta, mutta onkohan todellisuudessa tuommonen hailakan värinen…vai onkohan niitä kahta eri roosaa?
-Auroora
Heeh, tuokin on muovivalaisin, ei mene kovin helposti kyllä rikki. Muuton maljakkoa voin kyllä suositella, siinä on niin hyvä muotoilu, että kaiken kokoiset kukka-asetelmat sopivat siihen nätisti. Ei ole kahta eri roosaa, ei se luonnossa ole niin tumma kuin kuvassa, lasi on kuitenkin läpikuultavaa.
Ihania, valoisia kuvia! Anemonet on munkin suosikkeja, samoin kuin tuo maljakko, joka löytyy meiltä vihreänä. Se on kyllä tosi monikäyttöinen, tuntuu sopivan melkein mille tahansa kukalle 🙂
Eikö, juuri tuossa aiemmille kommentoijille hehkutin miten hyvä vaasi. Se toimii vaikka yhden oksan kanssa, tai sitten nippu tulppaaneja asettuu siinä kuin itsestää kauniiseen muotoon. Se vihreäkin on kaunis sävy 🙂
Ihanat kuvat, joita huokaili myös meidän koirakuumeinen neiti, joka haluaa ehdottomasti oman cottonin 🙂