Tänään kun kävelin kaupungilla ja potkin lenkkareilla loskaa, aloin haaveilla pikkukengistä (tai edes kuivista kaduista). Tiedän että parempi etsiä kulloisestakin hetkestä ne positiiviset puolet, eikä koko ajan odottaa jotain muuta. Mutta hei – kevätkengät – eikö niistä sentään kannata jo haaveilla.
Paitsi kevätkengistä, haaveilen myös vajaamittaisista lahkeista ilman sukkahousuja. Tänä keväänä puntin pituus on lyhyempi kuin aikoihin. Trendi numero yksi farkuissa on rennosti saksitut lahkeensuut – kiitos tällaisista villityksistä, vanhat farkut on jo taiottu kevätrendeihin Fiskarsien avulla.
Kummallisin kenkätrendi on nuo palikkakannat. En vielä tiedä pidänkö vaiko enkö. Tai siis pidän, vaikka kieltämättä eiväthän nuo Célinen popot kovin kauniit ole. Mitä olette mieltä? Palikkakantatrendin innostamana kaivelin kaapista n. 20-vuotta vanhat Pradan kenkäni, ovat pitkän odotuksen jälkeen taas katukelpoiset. Ne ovat harvoja todella vanhoja asusteitani, joita olen jaksanut kuljettaa mukana. Odottakaas kun yhdistän ne niihin saksittuihin farkkuihin.
Mitä tulee Acnen nilkkureihini, jotka ovat tällä hetkellä lähinnä koristamassa työpaikan kenkäkekoa, niin aioin käyttää keväällä niitä paljaiden säärien kanssa. Tosin itse ajattelin valita ylläolevasta kuvasta poiketen midimittaisen helman nilkkurien pariksi. Kuvassa on muuten ihonväriset verkkosukkahousut, siinäpä kätevä ja tyylikäs tapa silottaa säärten iho.
Ja kyllä, nyt alan itse käyttää Chloén nilkkureitanikin. Testaanpa vaikka kamelinvärisen villakangastakkini kanssa.
Joskus on piristävä hakea inspiraatiota street style-kuvista, siitä saa nimittäin tsemppiä löytää omasta kaapista uusia yhdistelmiä.
Mitäs kenkämietteitä teillä on?
Ihana sunnuntai. Minusta tuntuu että toistan välillä itseäni, taidan kirjoitella blogiin sunnuntaisin lähinnä loikoilusta ja kukkakimpuista. Yleensä höystettynä kahvikupillisella ja koirulaisilla. Mutta kun sunnuntai vaan on sellainen – lekottelua ja lakanoidenvaihtoa, vähän lukemista ja yhdessäoloakin.
Lauantai oli hulinaa, ensin työpäivä, sitten ihana muotikirppis (kiitos kaikille kävijöille, teitä oli paljon) ja sen jälkeen vielä kuvausassarin hommia. Olin kotona kasin jälkeen ja aika väsynyt. Niinpä olin päättänyt pyhittää tämän sunnuntain täysin pelkästään loikoilulle, jätän lakanoiden vaihtohommatkin huomiselle.
Lokoiluseurana olohuoneessa oli koko meidän sakki – koirulaiset ja isäntä tietysti. Meillä on tapana viettää luppoaikaa makoillen sohvalla, matolla tai nojatuolissa. Tällä kertaa lueskelin uusia kirjojani ja siemailin kahvia. Namipalana oli Supermoodin terveyssuklaata.
Sain viime viikolla Marimekolta lähetyksen, jossa oli heidän upea kevätkuvastonsa. Sitä oli kiva fiilistellä. Rakastan kauniita katalogeja ja kirjoja, niistä saa sekä visuaalista että informatiivista inspiraatiota.
Joku on parkkeerannut itsensä tietysti mamin uuden neulepaidan päälle. Se kun on luonnollisesti se mieluisin leuan lepuutuspaikka.
Tilasin äskettäin kirjoja Adlibriksestä – josta voin muuten sanoa negatiivisena pitkän toimitusajan, kuinka voi kestää melkein viikon että saavat verkkopankkimaksun käsiteltyä ja toisen viikon että pakkaavat paketin, nykyään kun on tottunut nettikauppojen osalta muutaman päivän toimitusaikoihin. Olisin ostanut mielummin kirjakaupasta, mutta näitä en yhdenkään hyllyiltä löytänyt, kävin nimittäin kiertämässä.
Kinfolk The Table oli taattua tyyliä. Vaikka täytyy sanoa, että ensiselailulta siitä jäi mieleen lähinnä suomalaiset korvapuustit, joita esiteltiin ”ameriikasta” käsin. Mutta onhan korvapuusti tosi hieno leivonnainen, perinteinen pulla vaan toimii. Minusta päihittää koska vaan tahmaiset muffinit ja muut.
Garancen kirjaa olen odottanut malttamattomana, se näyttää niin ihanalta, täytyy ottaa opus tänään iltalukemiseksi sänkyyn. Olisin muuten halunnut noita meille Koodiin myyntiin, mutta selviteltyäni kustantajalta sisäänostohintoja, huomasin että Adlibriksen kuluttajahinta oli edullisempi kuin meidän sisäänostohinta. Olisin voinut myydä noita jokusen vaikka ilman katetta, mutta silti hinta olisi ollut korkeampi kuin verkkokaupassa. Todella vääristynyttä minusta.
Niin, eilisellä muotikirppiksellä sain taas tehtyä ison loven vaatekaappiini, mahtavaa. No, jos sieltä lähti montakymmentä vaatetta, niin yksi tuli tilalle. Olihan minun pakko jotain ostaa itselleni vähentyneiden tilalle. Löysin Sokoksen alerekistä Morriksen ihanan neuleen. Tuo on kokoa xxl, juuri sellainen jättimäinen johon haluaa kietoutua. Taas hyvä osoitus siitä, ettei kannata tuijottaa kokonumeroita. Tästä neuleesta tulee etäisesti mieleen Celinen parin kauden takainen beige jättineule, josta voi vain haaveilla…
Tulipas aika sekalaiset höpinät. Sanonpa kuitenkin vielä sanasen krysanteemeista. Ostin viikolla ruokakaupasta sellaisen tyypillisen sekapuskan, erottelin siitä lajikkeet erikseen ja krysanteemeista tuli noin söpö kimppu pikkumaljakkoon. Parhaimmillaan tuo kukka on minusta juuri noin. Suloisen romanttinen pikkukimppu.
Ihanaa tulevaa viikkoa teille! (Kiva jos osallistutte alla olevan postauksen arvontaan!)
Jos mietitään suosikkivuosikymmeniäni designin suhteen, ovat ne ehdottomasti 50- ja 60-luvut. Tuon aikakauden muotoilu puhuttelee edelleenkin selkeydellään. Huomaan jatkuvasti ihastelevani klassikoita, jotka on suunniteltu nimenomaan näillä vuosikymmenillä. Mitä tulee arkeen, siinä jos missä, hyvä ja kaunis muotoilu on paikallaan. Designiin liittyy myös tämä yhteistyöni kotimaisen Metsä Tissuen Lambi-tuotemerkin kanssa. Jokainen meistä käyttää varmasti talous- ja wc-papereita. Itse tuppaan valitsemaan aina mahdollisimman laadukasta ja kaunista paperia – tottakai. Niinpä valintani on yleisimmin osunut pehmoiseen valkoiseen paperiin. Mutta nyt on tullut vaihtelua meille yksinkertaisen ystäville myös kuosien suhteen.
Lambi on nimittäin aloittanut yhteistyön pohjoismaalaisten designerien kanssa, tarkoitus on tuoda pohjoismaisia design-klassikoita koteihin – kätevästi ja edullisesti papereiden muodossa. Kauppojen hyllyiltä löytyy ensimmäisenä Finlaysonin kanssa yhteistyönä syntynyt paperikokoelma. Sekä talous- että wc-papereita koristaa hillityn harmaa Coronna-kuosi. Kauniin ja ajattoman kuvioinnin on suunnitellut Aini Vaari vuonna 1958. Tämä kuosipaperi sopii omaan makuuni ihan täydellisesti. Siinä kohtaavat 50-lukulainen muotokieli ja ajaton tyylikkyys.
On muuten ihan jännä, miten näin pieni ja arkinen asia tuo potkua valkoiseen keittiöön. Meillähän ei pahemmin kuvioita sisustuksesta löydy. Niinpä onkin kiva kun niitä voi tuoda näinkin yksinkertaisella ja käytännöllisellä tavalla.
50-lukulainen henki innosti minua kaivamaan kaapista saman aikakauden muotoilun tuloksia. Teema-astiasto, kirpparilta löydetyt 50-luvun lasit ja joululahjaksi saamani Lion-aterinsetti, joka sekin on vuodelta -58, täydentävät kyllä kauniisti toisiaan. Tällaista on iätön muotoilu parhaimmillaan, kaikki näyttää modernilta vielä noin kuudenkymmenen vuodenkin jälkeen.
Ja paitsi että nämä kauniit Coronna-kuosiset paperit somistavat keittiötämme, ne ovat myös mitä tärkeimpiä arjen tiimellyksessä. En kyllä kertakaikkiaan osaisi olla ilman talouspaperia. Sitä kuluu taloudessamme paljon.
Tässä on risoton ainekset. Aina kun kokkaan tai teen oikeastaan yhtään mitään siihen liittyvää, käytän yhtenä apuvälineenä talouspaperia. Keittiönatsin hygieniatasolla ei tuhrita kangasrättiä ruokatahrojen pyyhkimiseen – siihen on olemassa talouspaperi. Käytän paperia myös kun kuorin ruoka-aineita, miten kätevä on kääräistä roippeet nyyttiin ja kipata ne sillä biojätteeseen.
Esittelenpä myös kuinka kivasti Coronna-kuosinen wc-paperi sopii kylpyhuoneeseemme. Sisustus täällä on täysin mustavalkoinen. Rakennuttaja on onneksi tehnyt maltilliset valinnat pintojen suhteen, näin pystyn itse vaikuttamaan tunnelmaan pienillä yksityiskohdilla.
Wc-paperirullat säilytämme allaskaapiston alalaatikossa. Sieltä täydennykset on kätevä napata, eikä koskaan tule ongelmia paperin loppuessa kesken kaiken.
Kylpyhuoneen alalaatikossa on myös muut hygieniaan liittyvät täydennykset. Pumpulipuikot, pumpulit, saippua ja puhdas käsipyyhe. Olen kokenut tämän systeemin tosi käytännölliseksi. Meillä vieraatkin osaavat etsiä näitä tarvittaessa loogisesta säilytyspaikasta.
Yksi tärkeä asia meiltä edelleenkin puuttuu tästä pienemmästä kylpyhuoneesta, nimittäin wc-paperiteline. Tarkemmin sanottuna se on jo hankittunakin, mutta emme ole päässeet vieläkään yksimielisyyteen sen kiinnityspaikasta, joten käyttörulla on aina tasolla valmiina. Onneksi on kaunis paperi.
Tässäpä muuten meidän telineemme. Paperiteline on Duravitin mallistoa ja Philippe Starckin suunnittelema. Siihen saa mahtumaan kaksi rullaa kerralla. Oikein kaunis teline, kunhan vaan saataisiin seinään saakka. Pitäisikö rullatelineen olla pöntön kanssa samalla seinällä vai vastakkaisella seinällä (kun on kapea tila). Siinäpä pohtimista.
Näitä Finlaysonin Coronna-kuosilla somistettuja papereita on saatavana vain rajoitetun ajan. Mikäli ihastuit kuosiin yhtä paljon kun minä, niin suosittelen ostamaan näitä hetimiten – ovat jo saatavilla kaupoissa.
KILPAILU ON PÄÄTTYNYT!
window._adftrack = {
pm: 327189,
divider: encodeURIComponent(’|’),
pagename: encodeURIComponent(’Muoti mielessä / Kilpailu’)
};
(function () { var s = document.createElement(’script’); s.type = ’text/javascript’; s.async = true; s.src = ’https://track.adform.net/serving/scripts/trackpoint/async/’; var x = document.getElementsByTagName(’script’)[0]; x.parentNode.insertBefore(s, x); })();
Tiedättekö – olen hurahtanut kuivashampoisiin. Oma hiustenhoito- ja muotoilurutiinini on ollut aina todella yksinkertainen. Siihen on kuulunut lähinnä pesu, hoitoaine ja hiuslakka. Lisäksi olen satunnaisesti käyttänyt erilaisia muotoilutuotteita, tietysti silloin kun on tullut tehtyä kampaus. Normaalisti pidän hiukseni ponnarilla, koska se on minulle ominaista ja myös käytännöllistä.
Olen kuitenkin jokin aika sitten oivaltanut miten hieno tuote kuivashampoo on. Tällä hetkellä en enää osaa olla ilman sitä. Suihkin kuivashampoota niin vastapestyihin hiuksiin, kuin raikastamaan pesujen välillä. Molemmissa se toimii loistavasti. Tähän mennessä olen kokeillut viittä eri kuivashampoota, jotka näkyvät tuossa kuvassa.
Kaikki ovat keskenään hiukan erilaisia, niinpä ajattelin tehdä teille pienen vertailun niiden ominaisuuksista, perustuen omiin tuntemuksiini.
Tuoksu: Voimakas ja vähän makea, vähempikin riittäisi. Onneksi tuoksu kuitenkin hälveni melko nopeasti.
Koostumus: Jauhoinen ja tuju. Tästä jäi hiuksiin harmahtavaa mattapintaisuutta. Teki kylläkin mukavasti kuohkeutta ja imi itseensä rasvaa.
Teho: Tuhti markettituote, joka on ok, etenkin pesujen vällä. Puhtaisiin hiuksiin liian tuju makuuni.
Pakkaus: Iloinen, mutta ehkä turhan retrohtava tyyliltään. Enemmän hauska kuin luksus. Toiminnallisesti ok.
Tuoksu: Lähes olematon, eli siihen ei edes kiinitä huomiota. Plussaa siitä.
Koostumus: Ohut ja ilmava, huomaamaton. Ei jätä hiuksiin näkyvää pintaa tai tunnetta.
Teho: Ei jytkyimmästä päästä, mutta tehon huomaa kyllä hiuksissa. Tulee kuohkea ja raikas fiilis.
Pakkaus: Toimiva sekä ulkonäön että käytön puolesta. Visuaalisesti vähän tylsä ja perinteinen, luksusfiilis jää puuttumaan.
Tuoksu: Mieto ja hienostunut, tekee mieli nuuskutella. Positiivinen kokemus.
Koostumus: Todella hento ja ilmava, tätä ei edes huomaa. Ei jätä mitään näkyvää jauhoisuutta hiuksiin.
Teho: Tämä tekee pienen raikastuksen kampaukseen, sopii paremminkin juuri pestyihin hiuksiin. Aineen teho ei riitä pelastamaan pesujen välissä olevan päivän nuhruista hiusfiilistä.
Pakkaus: Kaunis, yksinkertainen ja elegantti pakkaus. Tekee mieli ostaa pelkästään sen takia. Toimi moitteettomasti ja loi ylellisen fiiliksen.
Tuoksu: Todella tuju ja epämiellyttävä. Pelkästään sen takia saattaisi jäädä kaupan hyllylle. Tuoksu ei laimene nopeasti hiuksissa.
Koostumus: Jauhoinen ja vahva. Teki hiuksista helposti harmaat ja matat. Kannattaa käyttää kevyellä kädellä.
Teho: Vastapestyihin hiuksiin ei haluaisi laittaa näin tahmaista ainetta. Pesujen välillä kyllä kuohkeutti ja imi talia, mutta fiiliksestä ei tullut raikas.
Pakkaus: Näyttävä väritys ja koristelu. Käyttö vähän hankalaa, pulloa pitää ravistaa paljon.
Tuoksu: Hiukan aerosolinen, muttei mikään kovin voimakas. Aika neutraali, ei kiinnitä huomiota erityisesti puolesta tai vastaan.
Koostumus: Tämäkin aika neutraali. Tehoa tuntuu olevan, mutta ei jätä hiuksiin tahmaisuutta, jauhoisuutta tai harmautta. Toimiva.
Teho: Tämä sopii käytettäväksi sekä puhtaisiin, että raikastettaviin hiuksiin. Tekee tehtävänsä huomaamattomasti, mutta tehokkaasti.
Pakkaus: Tyypillinen hiuskosmetiikkapakkaus. Käytettävyys ihan ok. Ei herätä erityisiä tunteita.
Yhteenvetona voisin todeta, että suosikeiksi nousivat Cutrinin tuotteet, niissä on tarpeeksi tehoa, muttei liikaa. Pakkaukset ovat toimivia, niitä ei tarvitse ravistella tai ihmetellä. Myös Balmain osoittautui ihanaksi, se on paikallaan hyvänä hiuspäivänä, kun haluaa hemmotella itseään. Batisten ja Tigin jätän seuraavaksi kaupan hyllylle. Jos niistä pitäisi valita toinen, olisi se Batiste; sellaiseen oikein rasvaiseen hiuspäivään, ehkä siihenkin on hyvä olla kuivashampoo.
Tästä oikeastaan voisi päätellä, että näitä kaikkia olisi hyvä olla kaapissa. Olivat mielestäni sen verran kuitenkin erilaisia ominaisuuksiltaan. Lisätään tähän vielä, että olen saanut ensimmäiset putelit Cutrineita blogin kautta, mutta kuvien pullot olen itse ostanut loppuneiden tilalle. Muut kolme on myös itse ostettuja.
Itse käytän kuivashampoota tuomaan volyymia ja poistamaan liukkautta – tuo siis lähinnä niinä vastapestyjen hiusten päivinä. Pesujen välipäivinä puolestaan käytän kuivashampoota poistamaan rasvaisuuden tunnetta ja raikastamaan fiilistä, sekä tietysti kuohkeuttamassa.
Kertokaapas tekin miten käytätte kuivashampoota ja onko teillä suositella minulle uusia hyviä vaihtoehtoja kokeiltavaksi!





































