Sain jo tovi sitten ihanalta Mintulta mukavan haasteen, jossa tulee täyttää sivu ”Ystäväni”-kirjaan. Oikeastaan aika hyvä hetki toteuttaa tämä haaste näin ystävänpäivänä. Mintun blogia olen lukenut jo iät ja ajat, eli suunnilleen kahdeksan vuotta. Go 4 it vol2.-oli ihan ensimmäisiä seuraamiani muotiblogeja. Mintun olen kerran tavannut blogigaalassa ja voi miten viehättävän avoin hän on myös ihan kasvokkainkin. Kiitos Minttu ihanasta blogistasi.
Voi siitä on kauan kun tämä on mitattu, mutta lukema on 162-163 cm. Eli lyhyenpuoleisia ollaan. Hassua miten vuosien varrella olen saanut usein kommenttilootaan arvailua siitä, että taidan olla aika pitkä kuvien mukaan. Mutta todellisuudessa siis kovin pikkuinen.
Lempinimeni on Sikko. Se on edelleen käytössä perheen kesken. Nimen minulle aikanaan antoi tietysti oma pikkusiskoni Suvi. Hän oli ihan pieni ja kutsui minua sikkoksi, siitä se on jäänyt elämään näin aikuisuuteen saakka. Myös vanhempani ja sisarusteni lapset kutsuvat minua sikkoksi edelleen. On muuten tosi kiva kun on lempinimi.
Voi
hankala, rakastan vaikka mitä ruokia. Juuri nyt ensimmäisenä tuli
mieleen sushi. Mutta ihan yhtä paljon nauttisin pihviateriasta,
pastasta, herkullisesta salaattiannoksesta. Oikeastaan mistä vain
maukkaasta.
Myötäelämistä ja kuuntelemista. Luotettavuutta ja huumoria.
Sarjat esimerkiksi: Rouva Ministeri, Selviytyjät, Walking Dead, Sherlock Holmes
Pakko
sanoa tähän että valokuvaaminen ja blogin kirjoittaminen. En ole
mitenkään liikunnallinen tai taitava käsistäni. Mutta rakastan toteuttaa
visioitani, niinpä tämä oma blogiseni on ollut minulle yksi suurimmista
asioista elämässäni. Ensimmäinen harrastus jota en ole lopettanut
alkuunsa ja jota en haluaisi koskaan lopettaa. On sivuseikka, että se on
nykyään myös työ. Tekisin tätä ihan yhtä suurella innolla myös
korvauksetta. Mutta koska minussa asuu kunnianhimonen puoli, haluan
tietysti kehittyä koko ajan. Mahtavaa on se, ettei valokuvaamisessa,
kirjoittamisessa ja visuaalisuudessa tule koskaan valmiiksi.
Se että saan toteuttaa itseäni vapaasti ja nauttia tekemisistäni. Että saan olla paljon läheisteni seurassa ja olla onnellinen.
Pehmistä todellakin. Rakastan kaikkea kermaista ja vaniljaista.
Ripsiväri.
Joskus jossain puuskassa mietin kokeilisinko kestoripsiä, mutta
eiväthän ne sopisi tyyliini. Olen kuitenkin luonnollisuuden ystävä
loppupeleissä. Mutta haluan kuitenkin olla huoliteltu, joten ihan ilman
ripsiväriä en viihdy. Onneksi ripseni ovat luonnostaan ihan kauniit,
kaartuvat ja suht pitkät, joten ripsiväriä huolellisesti levittäen saan
aika näyttävät räpsyttimet.
Ole hyvä toisille ihmisille. Siihen
kiteytyy minulla kaikki. Jokainen voi itse miettiä mitä se
tarkoittaakaan, mutta toivoisin kaikkien noudattavan tuota omissa
toimissaan.
Tähän oli tarkoitus valita itsestään omakuva,
joka ei ole tyypillinen blogikuva. Valitettavasti tänä sunnuntaina se
jäi napsaisematta. Kuvituksena toimii työpisteeni juuri nyt. Siinä
vietän todella paljon aikaa ja se on minulle erittäin rakas ja tärkeä
nurkka kotona. Ihan oikea tyttöhömppäpiste.
8 Comments
Hei! Minusta on ihanaa lukea blogiasi. Vaikka olet tyylikäs sisustuksen ja pukeutumisen suhteen, blogistasi tulee kuva lämpimästä ihmisestä, joka arvostaa elämässä muutakin kuin pinnallista kauneutta. Kaikkea hyvää sinulle ystävänpäivänä!
Heippa ja kiitos aivan ihanasta ja mieltä lämmittävästä kommentistasi. Kaikkein mieluiten annan kuvan itsestäni juurikin lämpimänä ihmisenä. Olen oikeasti kyllä tosi maanläheinen, vaikka pidänkin kauniista asioista.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ihana kirjoitus! Tähän tulen palaamaan vielä monta kertaa.
Voi Minna, kiitos, miten mukava kuulla!
hei! komppaan edellistä anonyymiä. joissakin blogeissa tunkee läpi sellainen itsetyytyväisyys ja minäminä-henki.
sinä sensijaan tunnut jotenkin vaatimattomalta, vaikka oletkin kaunis, muodikas, tyylikäs, taitava.
herttaisen kuvan annat itsestäsi. ja todellakin, sinua luulisi 180 cm pitkäksi 🙂
utelenkin nyt tässä, joskus kerroit pitäväsi tyynyistä ym muusta pehmeästä kodikkaasta.. miksi sinulla ei ole verhoja ? kaunis on kotisi joka tapauksessa.
kiva blogi kaiken kaikkiaan!
Tiina
Voi Tiina, sait mut ihan punastumaan kauniilla kommentillasi. Kiitos paljon, lämmitti mieltäni kovasti 🙂
Mulla taitaa olla nyt sellainen selkeä verhoton kausi menossa. Osaltaan se kyllä johtuu siitäkin, että koen meidän talon ja sen ikkunat itsessään aika "kruusatuiksi" joten haluan selkiyttää tuota fiilistä aika paljaalla ilmeellä. Myös meillä on paljon muuta kodikkuutta tuovaa esillä, kuten juurikin tyynyjä, peittoja, kukkia, kirjoja, lehtiä jne. eli en kaipaa täydennystä verhoilla. Ja vielä jos verhoista puhutaan, niin niissä pidän eniten hillityistä ja huomaamattomista, sellaisista jotka vain pehmentävät tunnelmaa. Pidän siitä, että huoneen fiilis korostuu sen keskellä eikä esim. niin että hillittyyn sisustukseen tuotaisiin väriä näyttävillä verhoilla. Jos verhot olisivat näyttävät, täytyisi minusta huoneen muunkin sisustuksen olla sen tasolla, eli näyttävä. Muuten tulisi sellainen fiilis että kun astuu huoneeseen ei näe muuta kuin värikkäät verhot. Meillä onkin vain kahdet pimentävät rullakaihtimet makkarissa ja telkkarihuoneessa, minun tyttöhömppähuoneessa on valkoiset pellavalaskoskaihtimet (joita rakastan) ja kodarissa on kuviollinen laskoskaihdin. Olohuoneen ruokasalin päätyyn olisi tarkoitus laittaa pitkästä aikaa luonnonvalkoiset pellavaverhot – tarvikkeet on jo kasassa, muttei olla saatu laitettua niitä 🙂 Tulipas sepustus.
Tykkään lukea blogiasi tosi paljon! 🙂
Oi että, kiva kun kerroit <3 kiitos!