Kurkkasin ulkoiselle kiintolevylleni, jonne tallennan kaikki kuvani. Harhailin viime heinäkuun kansioon ja pysähdyin ihastelemaan pioneita. Oi miten noista tuli jo hirmuinen kaiho kesään. Ajattelin jakaa tännekin pionifiilistelyitä. Ylimmän kuvan pionit ovat omasta kukkapenkistäni, jossa viime kesänä ensimmäistä kertaa pionini vihdoin kukkivat. Saapas nähdä miten käy tänä kesänä, ilmeisesti ne saattavat joskus pitää välivuotta.
Samaisessa heinäkuussa oli ruokatilan pöydällä kimppu ostettuja pioneita. Tuo ruokahetki on ollut taas tyypillisiä sunnuntaifiilistelyitäni. Kuvien postaus löytyy tästä, jos haluat katsoa tarkemmin silloisen sunnuntain ruokahetkeämme. Syötiin näemmä tulista chiliä, nam, sitä täytyykin tehdä taas pian.
En ole pitkään aikaan kattanut ruokatilaan, ollaan syöty joko keittiön saarekkeella tai sohvapöydän ääressä. Meille on tärkeää viettää joka päivä yhteinen ruokahetki, vaikka sitten vain tosiaan sohvapöydän ääressä. Viime viikkoina ruokatila on toiminut yrittäjän kuittikaaoksen selvityspisteenä. Ah, nyt kaikki on valmista ja saan sen taas kattauskäyttöön.
Kurkistus vielä ruokatilamme kesätilaan. Nythän olen siirtänyt Sapporo-hyllystöni tuonne peräseinälle ja tuonut lisää tuoleja pöydän ympärille. Huomatkaa boheemi taulu/tavara-asettelu pöydän päässä. Meidän sisustus ei ole nurkkia myöten sliipattu, vaan sieltä löytyy tuollaisia eläviä esillepanoja.
Pionimaisia ajatuksia teille!
2 Comments
Hei, niin hienoa, kun on aitoa taidetta esillä. Ja juuri tuolla tavalla rennosti. Meilläkin on välillä samanlaisia kasaumia nojailemassa. Siivotessa niitä vähän kiroaa, mutta jotenkin silti tykkään tästä "taidelainaamotyylistä".
Tosin nyt keksin ripustaa vessaankin yhden ison taulun, kun sitä seinäpinta-alaa on vaan niin rajoitetusti…
Mäkin pidän siitä että taide on osa sisustusta, rennosti. Kasaumat on kauniita minusta 🙂 paitsi tavarakasat 🙂 Sama, siivotessa ei niin kiva kun saa siirrellä. Ja hei, meilläkin on veskissä yksi öljymaalaus.