Olen ties kuinka monta kertaa ajatellut kirjoittaa valokuvaamisesta. Vaikka aihe on minulle mieluinen ja kiinnostava, on ollut tosi vaikea saada aikaiseksi postausta siitä. Siihen kun liittyy niin monta asiaa ja näkökulmaa, jotka haluan tuoda esille. Päätinkin että teen aiheesta useamman postauksen, niin ette joudu kahlaamaan valtavan pitkää pätkää kerralla läpi.
Oma tieni valokuvaamisessa alkoi vasta kun perustin tämän blogin, eli noin 8-vuotta sitten. Siihen saakka olin vältellyt kameraa molemmista suunnista – eli edestä ja takaa. Suhteeni valokuviin oli varauksellinen. En tykännyt olla kuvissa, koska mielestäni en ole tippaakaan kuvauksellinen, enkä koskaan ollut kokenut tarvetta tai intoa tarttua kameraan kuvaamisen merkeissä. Minusta oli aika tylsää katsella kavereiden lomakuvia yms. valokuvat eivät yksinkertaisesti vain kiinnostaneet minua. Nyt jälkikäteen ajateltuna aivan älytöntä, sillä olen ihan hulluna valokuviin. No ehkä en edelleenkään jaksa innostua hirmusti vaikkapa toisten lomakuvista (minusta kaikki ovat samanlaisia), mutta noin muuten rakastan katsoa erilaisia kuvia. Tutkia niiden yksityiskohtia, sommittelua, valotuksia, jne. Tietysti rakastan myös kuvata itse ja tykkään jopa käsitellä kuvia.
Aloitin siis blogin myötä kuvaamisen täysin nollasta. Ensimmäisiä hankintoja blogin takia olikin kamera. Ostin pikkuisen Canonin Ixus-pokkarin ja opettelin käyttämään sitä ihan automaattitoiminnolla, sillä sekin oli aluksi hankalaa. Siihen liittyi sitten kuvien siirtäminen koneelle ja niiden pienentäminen blogiin sopiviksi. Muistan miten hartaasti koetin tajuta jotain Photoshop Elementsistä (kuvankäsittelyohjelmasta jota vieläkin käytän). Kun olin alkanut tajuta jotain kuvista, ymmärsin, ettei ihan peruspokkarikama enää riitä minulle. Mietin että saan paljon parempia kuvia kun hankin paremman kameran. Seuraava ostos oli Canonin G10-kamera, jossa on jo manuaalisäädöt ja muita hienouksia. Tuo kamera oli kiinteälinssinen, oikein mainio, mutta halusin siirtyä pian sen jälkeen kuitenkin järkkäriin. Sainkin käytetyn Canonin 400-järkkärin kittilinssillä. Siinä vaiheessa olin päättänyt opetella tekemään itse kuvien valotussäätöjä ja yritin kovasti tajuta Petrin opastuksella mitä eri asetukset merkitsevät (mahtava kun oli opettaja lähellä). Ajattelin etten ikinä opi niitä. Miten ylivoimaiselta kolmen perusasian oppiminen tuntuikaan. Käänteentekevä juttu kuvaamisessa oli kiinteän 50 mm-linssin ostaminen, sen valovoima ja syväterävyys innostivat minua kovasti. Tuossa vaiheessa olin alkanut oppia säädötkin, käytin manuaaliasetuksia. Sain siis ”luvan” siirtyä parempaan välineistöön. Hankin nykyisen täyskennoisen Canonin Mark II-kameran rungon ja objektiivit siihen. Sen jälkeen saatoin hengähtää välineellisistä asioista ja keskittyä oppimaan kuvaamista paremmin ja siinähän ei ikinä tule valmiiksi.
Tuossa tiivistettynä oma alkuni kuvaamisen suhteen. Tässä postauksessa esittelen omat kuvausvälineeni.
Arjen menoissa mukanani kulkee Olympukselta saamani OM-D E-M10-kamera. Ensimmäinen Olympukseni oli PEN, mutta tämä OM-D on nyt ollut minulla noin parisen vuotta. Molemmat todella todella hyviä kameroita. Minijärkkäri on ihan mahtava pienen kokonsa ja laadukkaan jälkensä ansiosta. Bloggaajalle riittää ihan täysin ainoaksi kameraksi laadukas minijärkkäri. Suosittelenkin jokaiselle ensimmäiseksi järkkäriksi Olympusta. Kun osaa manuaalisäädöt ja alkaa hallita teknistä puolta enemmän, voi alkaa miettiä (täyskennoista) järkkäriä. Ihannevälineistö onkin minijärkkäri ja täyskennoinen järkkäri.
Minulla on Olympukseen useampi erilainen objektiivi. Kaksi zoomia, joita en ole käyttänyt oikeastaan ollenkaan ja kaksi kiinteäpolttovälistä objektiivia, joista tykkään molemmista todella paljon. Kuvaan mieluiten aina kiinteällä linssillä. Tällä hetkellä kamerassa on kiinni 25 mm 1.8 -linssi, eli sitä tulee käytettyä eniten. Se on hyvä kun kuvaa asetelmia ja yleiskuvia. 45 mm 1.8-linssi on puolestaan suosikkini asukuvissa.
Linssien lisäksi minulla on Olympukseen pieni irtosalama, mutta sitä en ole koskaan käyttänyt. Salamalla kuvaaminen ei ole mieleeni ollenkaan, tai ainakaan kameraan kiinnitetyllä salamalla kuvaaminen.
Olympuksessa on todella kaunis piirto ja värikylläisyys. Pidän myös siitä, että voin kuvata joko etsimeen katsoen tai näytöltä katsoen. Aluksi minusta oli vaikea tottua kuvaamaan näytön kautta, kun olin tottunut katsomaan järkkärissä aina etsimeen. Mutta nyt käytän lähes aina minijärkkärissä näyttöä kuvatessani. Täytyy myöntää etten ole edes hyödyntänyt kaikkia tämän kameran hienouksia, kuten kosketusnäyttöä, erilaisia taidesuotimia tai edes hirmusti wifin ominaisuuksia. Kameralla voi kuvata myös RAW-kuvia, mutta se on tehty minusta Olympuksella vähän hankalaksi, sillä siihen tarvitaan oma ohjelmisto purkamaan koneella noita tiedostoja. Joten olenkin laiskana käyttänyt tällä kameralla pelkkää jpg-muotoa. Se on tietysti vähän kostautunut kuvien laadussa talviaikaan ja keinovalossa. Nyt olenkin päättänyt opetella seuraavaksi kunnolla Olympuksen RAW-ominaisuudet.
Linssi on tärkeä osa järjestelmäkameraa. olin aivan huumassa kun ostin tuon Canonin L-sarjan 24-70 mm 2.8 L USM-zoomilinssin. Sillä tulee todella kaunista kuvaa. Miinusta painosta, linssi painaa n. 800 g. Eli ei huvittaisi kantaa koko päivää mukana. Tätä käytänkin enimmäkseen kuvatessani jalustalla kotona tms. vastaavaa.
Suosikkilinssini on 50 mm kiinteä linssi. Sen kanssa olen kuvannut jo muutamien vuosien ajan niin paljon, että välineet ovat kuin osa minua. 50 mm-linssi vastaa etäisyydeltään suunnilleen samaa kuin jos croppikennoisessa kamerassa olisi n. 30 mm-linssi. Eli jos sinulla on croppijärkkäri, niin suosittelen ensimmäiseksi linssiksi 30 mm-kiinteää linssiä, toki 50 mm myös toimii hyvänä yleislinssinä, mutta sillä ei pääse oikein etäälle esim. sisustuskuvissa.
Kameran, linssien yms. perusasioiden lisäksi tarpeellisia ovat tietysti muistikortit, akut ja ulkoinen kiintolevyasema. Minulla on Canoniin esim. kaksi akkua, se on osoittautunut loistavaksi asiaksi, aina on toinen ladattu akku valmiina jos kamerassa loppuu virta. Suosittelen hankkimaan toisen akun jos kuvaa paljon. Samoin muistikortteja minulla on molempiin kameroihin useita. Tosin ehkä vähän turhaan, sillä olen tyyppiä joka purkaa aina kaikki kuvat kerralla ulkoiselle kiintolevylle ja tyhjentää ne saman tien kameran muistikortilta. En tykkää yhtään että siellä pyörii vanhoja kuvia. Tietokoneelle en tallenna koskaan kuviani, ne veisivät äkkiä sieltä liikaa tilaa, sillä niitä kertyy lähes päivittäin paljon. Niinpä tallennan ne aina pienelle ulkoiselle kiintolevylle. Merkkaan joka kuukaudelle oman kansion, esim. maalis16, näin löydän helposti haluamani kuvat. Tietysti vielä erikoisiin juttuihin yms. luon omat kansiot. Järjestelmällisyys todellakin kannattaa tässä asiassa. Se mitä vielä pitäisi tehdä joskus, olisi turhien otosten poistaminen kansioista, mutta sitä ei kyllä tule koskaan tehtyä. Ja hei, kameran linsseihin olen hankkinut uv-suotimet, jotta linssi on suojassa naarmuilta. Tärkeää on myös muistaa puhdistaa linssi ja viedä aika-ajoin järjestelmäkamera kennon puhdistukseen.
Bloggaajan tärkeitä lisävälineitä ovat myös hyvä kameralaukku, jossa voi tarvittaessa kuljetella kalustoa kuvauspaikoille, reflektori ja lisävalo. Petri on ostanut minulle tuollaisia käteviä reflektoreita, joissa on neljä eri väristä heijastuspintaa; hopeinen, kultainen, valkoinen ja musta. Eniten käytän hopeista pintaa. Näitä heijastimia on kaksi, jotta saa oikein optimaaliset heijastukset. Yksikin riittää ja suosittelen hankkimaan. Etenkin hämärällä voi kuvata vielä paljon pidempään asetelmaa ikkunan vierustalla kun saa lisäboostia heijastimesta. Toimii myös esimerkiksi asukuvissa sivuvalon vähentäjänä yms. Uudempi tulokas välineistössäni on luonnonvalosoftboksi. Eli tuossa on monta luonnonvalon sävyistä lamppua ja sillä saa lisävaloa hämärään. Esimerkiksi jos ikkunasta tulee valohintua voi tuon laittaa toiselle puolelle lisäämään valoa. Samoin olen käyttänyt tuota vaikkapa kun kuvasin veskipapereita meidän kylppärissä, pieneen tilaan ei tullut luonnonvaloa, enkä halunnut käyttää halogeenivaloja. Niinpä kylppärin omat valot olivat pois päältä ja puskin ainoastaan tuolla lisävalolla luonnonvalon sinne. Kuvista tuli minusta tosi hyviä. Eli myös loistava investointi bloggaajalle. Vaikkakaan mikään ei voita kaunista ja aitoa luonnonvaloa.
Kaikenkaikkiaan välineiden puolesta kehotan hankkimaan ensimmäiseksi minijärkkärin, oma suositukseni on ehdottomasti Olympus (olen kokeillut muitakin). Siihen kiinteä linssi heti kättelyssä, zoomilinssi kannattaa unohtaa. Kun hallitsee tuolla manuaaliasetuksin kuvaamisen ja kokee, että haluaa askeleen eteenpäin, kannattaa hypätä suoraan täyskennoiseen kameraan. Itse Canon-tyyppinä suosittelen esim. 6D-kameraa. Se on vielä kohtuuhintainen täyskennoiseksi ja ihan loistava. Siihen myös kiinteä linssi ja seuraavaksi sitten laadukas zoomi.
Itse tarvitsen molempia kameroitani ja olen niihin äärimmäisen tyytyväinen. En tiedä huomaatteko te kummalla mikäkin postaus on kuvattu, heh. Tai tässä postauksessa voi itse asiassa vähän vertailla, sillä kuvat on otettu molemmilla.
Tulipas pitkä selostus. Olisipa kiva kuulla teidän ajatuksianne tästä aiheesta. Valokuvaamisesta on todella kiva vaihtaa mielipiteitä. Seuraavassa osassa ajattelin kertoa omista kuvaustavoistani ja vähän säätöhommeleista.
(Olympus ja osa sen objektiiveista saatu)
16 Comments
Näitä luen todella mielelläni. Kirjoita vain lisää samasta aiheesta.
Kiva kuulla Terhi 🙂 yritän saada vielä lisää postausta aiheeseen liittyen.
Todella kiinnostava postaus. Aikamoinen arsenaali sinulla – siis tarkoitan noiden kameroiden lisäksi olevaa tilpehööriä. Itselläni on vain Canonin täyskennojärkkäri, mutta olen useamman kerran miettinyt sen mukana raahaamisen mielekkyyttä. Ehkä pitäisi hommata tuollainen minijärkkäri.
Odotan innolla jatkopostauksia valokuvausaiheesta.
Sulla on muuten tosi kaunis koti,vierailen välillä blogissasi 🙂 Juu, arsenaalia on jonkin verran, tosin ei niitä niin paljon tule hyödynnettyä kun voisi. Reflektoria tulee käytettyä kyllä usein. Minijärkkäriä suosittelen ehdottomasti. On niin mahtava kun sitä voi kantaa aina käsilaukussa mukana ja kuvan jälki on loistavaa.
Kuvausjuttuja on aina tosi mielenkiintoista lukea. Omaa kuvauskalustoa pitäisi päivittää, croppijärkkäri ja 50 mm:n linssi ei tosiaan ole paras mahdollinen yhdistelmä, sillä tulee turhan äkkiä seinä vastaan 😉
Mäkin tykkään aina lukea toisten kuvausjuttuja, joten kirjoitapa sinäkin aiheesta sananen, olet taitava kuvaaja 🙂
Kieltämättä täyskennoinen on ihana, eli suosittelen päivittämistä jossain vaiheessa. Ehkä syksyllä on tulossa Canonin 6D-malliin markII versio (huhuja).
Mielenkiintoista minunkin mielestäni lukea kuvausjuttuja. Taidan käydä lukemassa seuraavatkin. Vähän samaan malliin on kertynyt minulle kamerakalustoa, pokkarin jälkeen hyvä järjestelmäkamera ja muutama valovoimainen objektiivi. Ostin juuri viikonloppuna uuden version tuosta samaisesta pikkujärkkäristä ja odotan innolla kuvaamaan pääsemistä. Uutena ominaisuutena vertikaaliset linjat voi suoristaa kuvattaessa, mikä on tärkeää rakennuksia kuvatessa. Saas nähdä, onko lopputulos parempi kuin kuvankäsittelyssä korjatussa? Sinulla on paljon valaistukseen liittyvää lisävarustusta, mikä on varmaan tarpeen ammatikseen bloggaavalle. Itse kuvailen enempi fiilispohjalta.
Se on jännä miten valokuvaus tempaa mukaansa. Ja jossain vaiheessa himoitsin enemmän objektiiveja kuin laukkuja, tuntui aika jännältä 🙂 Nyt olen vähän rauhoittunut, kun olen oivaltanut mitkä ovat omat tottumukset ja tarpeet. Lisäksi Olympuksen minijärkkäri vähensi noita kalliiden obskujen himotuksia. Noissa kameroissa alkaa kyllä olla jo huimia toimintoja. Lisävalaistusta en ole hirmusti vielä hyödyntänyt, mutta ensi talvena varmasti jo enemmän kun alan oppia siitäkin osa-alueesta lisää. Fiilispohjalta minäkin kuvailen, enkä jaksa hirmusti hifistellä, paitsi kun teen yhteistyöpostauksia, niihin haluan keskittyä tarkemmin ja käytän jopa jalustaa tarvittaessa 🙂
Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos! En tiedä olitko ajatellut, mutta kuvien käsittelystä lukisin mielelläni lisää.
Kiitos Katri, tosi kiva kuulla 🙂 Kuvaamisesta ja kuvien käsittelystä on tosiaan tarkoitus kirjoittaa seuraavissa osissa. Katsotaan teenkö niistä yhden vai kaksi erillistä postausta.
Valokuvauspostaukset ovat kyllä aina mielenkiintoisia. Odotan jo innolla lisäpostauksia tähän aiheeseen. =D
Teininä eka kamera oli niitä peruspokkareita. Ja nyt vasta muutama vuosi sitten ostin ekan peruscroppijärkkärin kun aloitin sisustussuunnitteluopinnot ja harrastekuvaamisen uudelleen.
Lopullinen valokuvausinspis iski sitten viime syksynä Krista Keltasen sisustusvalokuvauskurssilla … se oli menoa se ja mikä täyskennokamerakuume vaivannut siitä asti … vielä se on siellä hankintalistalla. Ennen kuin raaskiin ostaa sen, olen päivitellyt nykyistä Nikonin runkoa uusilla objektiiveilla.
Tulossa on 🙂
Valokuvaamisesta inspiroituminen on niin ihanaa. Siihen liittyy monta kiinnostavaa aspektia – sommittelu, tekninen puoli (valotus ja tarkennus) ja vielä loppukäsittely. Kaikki yhtä tärkeitä osasia. Kyllä objektiivilla on iso merkitys, monihan sanoo että mielummin hyvä linssi kuin runko ja olen samaa mieltä.
Jes, tää oli aivan mahti postaus!! <3 Nyt vasta ehdin kommentoimaan vaikka aikaisemmin kyllä jo luin:)
Mulla myös tulossa taas ajatus jos toinenkin kuvaamisesta blogiin ja tämä niin pitää linkata!! 🙂 Ihana Anne <3
Heeei, kesti vähän tää mun vastaus 🙂 Mut joo sun kanssa onkin aina niin kiva höpötellä kuvaamisesta! Odotan innolla sun postausta aiheesta.
Mäkin palasin tähän postaukseen uudelleen, tosi hyvää asiaa. Itse olen just tällainen hölmö, joka on tallentanut RAW-kuvansa läppärille ja nyt kone alkaa olla niin jumissa ettei mikään pelaa. Pitää siis hankkia tuollainen ulkoinen kovalevy. Haluaisitko vinkata, mikä sun malli on ja paljonko siihen mahtuu kuvia?
No kuule, onneksi hätä ei ole suuri, voit siirtää ne sieltä pois 🙂 kannattaa tosiaan käyttää ulkoista kiintolevyä. Mulla on LaCie-merkkinen ja ostin sen Mac-kaupasta. Aiemmin mulla oli 500 GB-kokoisia, mutta nyt otin suuremman tallennustilan eli 1 teraisen. Tuollainen teranen kannattaa hankkia jos tallentaa RAW-kuvia, siihen mahtuu siis puolet enemmän kuin 500-kokoiselle. Mulla tämänmoisella kuvaustahdilla kestää ehkä vuoden kun joudun ostamaan uuden kiintolevyn, tämä siis kun käytän RAW-muotoa enkä jaksa siivota turhia otoksia levyltä. Ennen kun käytin jpg-muotoa niin tuollainen 500-kokoinen kesti pari vuottakin ennen kuin täyttyi. Otan kyllä tosi paljon kuvia. Nämä ulkoiset kiintolevyt joita käytän ovat siis ihan pieniä, ei sellaisia kauheita hökötyksiä joita joskus oli, nehän tarttivat verkkovirrankin. Näille riittää usb-kytkentä koneeseen. LaCien valitsin kun se on metallinen ja ihan nätti 🙂 Hinta tuollaisella on reilun satkun, joten edes kalliista investoinnista ei ole kyse.