Olen haaveillut tänään kesästä oikein urakalla. Rankat räntäsadekuurot näin viikkoa ennen vappua eivät ole yhtään tsempanneet kesän odottelussa. Pahimpaan kesäikävään selailin kovalevyn uumenista pihakuvia. Olemme olleet onnellisia puutarhan omistajia nyt neljä vuotta. Kaikki neljä kesää ovat ollet ihan erilaisia pihan suhteen. Ajattelin koota tähän superpitkään postaukseen fiiliksiä elämästämme pihalla.
Ensimmäisenä kesänä piha oli savikuoppa, josta isäntä sen rakensi perustuksiaan myöten. Onneksi tuli siirtonurmi, ei tarvinnut koko kesää olla ilman nurmikkoa. Se on muutenkin osoittautunut loistavaksi pohjaksi tasaiselle ja tuuhealle nurmikolle, pihan kruunulle. Sitä isäntä vaaliikin erityisen hyvin. Nurmikolla loikoillaan, syödään, pelataan, otetaan aurinkoa ja sitä tietysti ihaillaan.
Sisääntulomme taloon ei ole erityisen näyttävä, meillä on vaatimattomat portaat ja ovi, siinäpä se. Portaiden edustaa ei ole täytetty näyttävällä laatoituksella, vaan nurmikko yltää sinne saakka. Pihatie on asfaltoitu, siitä portaille olemme laittaneet pienen liuskekivialueen. Pidän tästä pehmeästä ratkaisusta kovasti.
Pääosin syömme ja istuskelemme terassilla, paitsi ihan myöhään illalla aurinko paistaa parhaiten tuohon etuovelle, joten siirrymme usein portaille nauttimaan iltakahveja. Välillä olen kantanut pikkupöytäryhmänkin tuohon oven edustalle. Kuvasta näkyy vähän talomme mallia, se on yksinkertainen puutalo, ei ihan perinnetyyliä, muttei modernikaan. Tällä hetkellä talo on siniharmaa, mutta haluaisin maalata sen valkoseksi tai kitin sävyiseksi. Samalla pitäisi uusia ulkovalot seinälle, nyt ne ovat mallia “hautajaislyhty”. Kummasti ne vuodet kuluvat, eikä aluksi häiritsevät seikat enää ärsytä niin paljoa. Mutta pikku hiljaa toivottavasti saamme entrattua tyyliä vähän näköiseksemme. Tämän talon henkeen sopii parhaiten vähän perinteikäs puutarhameiniki ja olemus.
Toisena kesänämme talossa isäntä innostui kokeilemaan siemenistä viljelyä. Hän istutti ja hoiti huolella taimia. Muistan erityisesti superherkulliset suklaakirsikkatomaatit, sato oli aivan valtava. Niin hyvään tulokseen ei olla myöhemmin päästy valmiilla taimilla.
Tomaatit sijoitamme aina ruokasalin ikkunan alle istutuspussukoihin. Tämä on pihan kuumin ja aurinkoisin seinusta. Joka kesä satoa on tullut, paitsi viime kesänä se oli minimaalinen. Loppukesästä tomaatit näkyvät kivasti ikkunasta sisälle.
Kasvimaa perustettiin siis toisena kesänä ja sinne tuli valtava määrä yrttejä ja muita kasveja. Satoa tuli niin paljon, ettemme meinanneet saada kaikkea kulutettua. Siitä viisastuneina seuraavat kesät on otettu kevyemmällä kädellä. Eikä tuon yhden kokeilun jälkeen olla enää kasvatettu taimia siemenistä saakka. Vaikka pakko sanoa, että itse kasvatetuista taimista tuli kyllä paras tulos. Jäi kuitenkin tältäkin keväältä tämä homma tekemättä. Niinpä pistokkaat haetaan torin mummoilta, sieltä saa parhaat taimet.
Kasvimaa sijoitettiin terassin ja rinteen väliin, sillä se oli vähän merkillinen tila noin muuten. Lisäksi minusta on ollut aivan ihanaa kun ryytimaa on suoraan kokkauspisteen vieressä. Sitä on myös mukava ihastella terassilla istuskellessa. Kuvassa ollaan vasta alussa, nykyään näky on paljon rehevämpi. Tosin katselin juuri, että koko kasvimaa on sammaltunut, kohta alkaa kova homma maan parannuksessa. Nykyään tuon suihkulähteen paikalla on palju, se tuli meille viime kesänä.
Ostin torilta joskus tuollaisen pienen korin, siihen keräämme aina päivän aterian raaka-aineet kasvimaalta. Oi kesä, tule pian, haluan mennä täyttämään korini. Kesäkurpitsoita tulee nykyään jo sopiva määrä, viisastuimme siitä yhdestä liikatuotantokesästä. Meille riittää neljä taimea, siitä tulee juuri hyvä sato kahden hengen talouteen.
Kesän ja oman puutarhan parhaita puolia on tietysti ulkona kokkailu. Meiltä löytyy kaikenlaiset laitteet; Muurikan kesäkeittiövaunu, Weberin Genesis-kaasugrilli, muutama Weberin erilainen hiiligrilli, Weberin ulkotulipesä avotulikokkailuun ja vielä itse koottu tiiligrillikin. Viime kesä oli poikkeus ulkoruokailun suhteen, emme kylmän sään takia kyllä hirveästi ulkona syöneet. Oikeastaan viime kesänä pihalla ei tapahtunut kuin pakolliset jutut. Mitään uuttakaan sinne ei laitettu, lukuunottamatta paljua. Edelliskesän projektikin jäi kesken, sillä kasvimaan toiseen päätyyn pitäisi rakentaa muuri ja takapihan laatoitettua terassia jatkaa. Toivottavasti tänä kesänä saamme projektin valmiiksi.
Kaikki pihaan liittyvät arkisetkin asiat tuntuvat juhlalta edelleen. Kuten terassiloikoilu, kukkakimppujen poimiminen pihalta ja sen vierestä sekä tietysti pyykin kuivatus ulkona. Voi miten odotankaan että saan kantaa pyykkejä narulta sisälle, siihen ei ennätä lyhyen kesän aikana edes kyllästyä.
Meille tämä piha riittää kesämökiksi saakka. Täältä löytyy melkein kaikki elementit joita mökiltä toivoisimme, paitsi ranta, mutta sinnekin on meiltä lyhyt matka. Palju korvaa vähän tuota “saunasta uimaan”-fiilistä. Kyllä omalle puutarhalle voisi nostaa maljan!
