KIRSIKANKUKKIA

Katsahdin juuri ikkunasta ulos ja uljas jänö sattui seikkailemaan ikkunani alla. Se sai taas ajattelemaan kiitollisuutta siitä, missä juuri nyt olen -on etuoikeus minulle saada katsella luontoa suoraan työhuoneeni ikkunasta. Aurinko paistaa ja pihalla odottaa monen monta hommaa, kesäkauden avaus puutarhassa on täydessä käynnissä. Juuri nyt muuten juoksi pienempi pupunen toiseen suuntaan ikkunani edestä. Puput haittaavat kirjoittamistani, mahtavaa.

Äidiltä ja isiltä olen saanut aivan loistavan esimerkin elämään, molemmat huikeita tyyppejä, jotka ovat eläneet täysin meitä lapsia varten, edelleenkin vaikka ollaan aikuisia. Samalla ovat uskaltaneet toteuttaa omia intohimojaan. Joskus se oma kutsumus saattaa olla samalla vaikka työ, kuten itselläni, sehän on ihannetila. Meidän perheessä työ on aina sekoittunut muuhun arkielämään saumattomasti ja sujuvasti, eikä siitä ole tehty numeroa. Juttelin jokin aika sitten mummuni kanssa puhelimessa ja kerroin, että tulevana viikonloppuna suunnitelmissa on paljon töitä – siihen mummu sanoi että hienoa kuulla, ole iloinen kaikilla kun ei ole töitä. Minä ajattelen että jokaisen pitäisi toteuttaa itseään hyvältä tuntuvalla tavalla, niin työssä kuin muussakin elämässä. Kyllä se oma polku yleensä löytyy kun lakkaa ajattelemasta liikaa ja tekee asioita. Jos ei ole töitä, keskittää energian muuhun mielekkääseen tekemiseen ja kun on töitä, tekee sen mahdollisimman hyvin ja innolla, se johtaa taatusti aina uusiin haasteisiin.

Mistä tämä juttu alkoi mennä töihin, taisin eksyä sivuraiteille. Tarkoitus oli kirjoittaa jotakin siitä mitä olen omalta äidiltäni oppinut, no melkein kaiken kun on ollut hyvä esimerkki ja rento, onpa äippä joskus jopa sanonut minua tiukkapipoiseksi ja se on aika hyvin se. Paitsi olenkin joissain asioissa.

Yksi mahtavimpia opetuksia äidiltä muistuu mieleen jo lapsuudesta; hän sanoi aina ettei saa uhkailla, ketään eikä millään missään tilanteessa. Se muuten pätee aika moneen asiaan. Jos et sitä niin sitten seuraa sitä jne. Edelleenkin minua ärsyttää jos joku käyttää jossain lievässäkään muodossa ”uhkailua”.

Joskus on kyllä hyvä istahtaa hetkeksi, katsella pupuja ja miettiä asioita.