Tänään minulla oli perinteinen keskiviikkovapaapäivä liikkeestä. Miten ihana olikaan tipsutella herättyäni (myöhään) pihalle kahvikupillisen ja voileivän kera. Ei siihen vieläkään ole kyllästynyt, että saa melkein suoraan sängystä laittaa varpaat nurmikkoon. Tämä kesäaika sykähdyttää aina ja erityisen paljon kun on oma piha. En ollut kaupungissa sitä tyyppiä, joka olisi mennyt töiden jälkeen istuskelemaan kahviloihden terasseille, jokilaivoille tai puiston nurmelle. Viihdyn omassa kolossa ja omalla pihalla parhaiten.
Vapaapäivään kuului toki vähän blogihommiakin, tällä kertaa kodin
siivoukseen liittyvää juttua, josta kuulette huomenna lisää. Kaksi
kärpästä yhdellä iskulla – siivoushommaa ja blogihommaa. Kyllä olikin
illan suussa mukava istahtaa puhtaaseen olohuoneeseen, ottaa uudet
lempparisisustuslehdet lukemisiksi, kulho mansikoita ja vielä sytyttää
uusi tuoksukynttiläkin.
Sohvapöytää koristaa pihalta saksimani lumipalloheisin oksat, pensas alkaa olla ihan täynnä kukan alkuja. Pieni kirkas maljakko on Marimekon ja vihreän keraamisen ostin viimeisimmältä Helsingin reissulta Artekin uudesta myymälästä. Se on Kristina Starkin keramiikkaa, joka on minusta tosi viehättävän yksinkertaista.
Olisi taas ollut vaikka kuinka paljon juteltavaa teille, huomioita sisustuslehdistä ja sisustustrendeistä yms. mutta jätetäänpä ne jutut toiseen kertaan, sillä jatkan tästä iltapuuhiin.
2 Comments
Kyllä oma koti vaan on ihana ja paras paikka. En ole itsekään puisto-, tai terassityyppiä ja muutenkin maalaismaisemat vetoavat enemmän kuin kaupunki nykyään. Totta kai tällöin on pakkokin päästä piipahtamaan kaupungin sykkeessä, esim. hyvässä ravintolassa. Mutta arki-illat on ihana viettää kotona. <3
Niinpä, ei sitä omaa kotia oikein päihitä mikään. Kyllähän sitä välillä ihan mielellään käväisee ns. ihmisten ilmoillakin, mutta noin yleisesti on ihana karistaa työpäivän jälkeen kaupungin pölyt ja tulla tänne saaren rauhaan. <3