Ohje on todella vanha, peruja lapsuudenkodistani. Alunperin piirakka on jokin Tupperwaren ”salainen” ohje, jonka meille aikanaan antoi serkkuni, kun kävi pitämässä lapsuudenkodissani Tupperware-kutsut. Piirakka oli niin mainio, että sitä on meillä leivottu aina. Muistan kuinka tämä mustikkapiirakka oli pikkusiskoni Suvin lemppari lapsena – hän pyysi usein äitiä leipomaan tätä. Oma ohjeeni on kirjoitettu ensimmäisen keittokirjani takasivulle, hätäisesti kuten näkyy. Sieltä sitä on tullut lukaistua monen monta kertaa, vieläkään en osaa sitä ulkoa.

Helpoksi tämän tekee se, että kaikki ainekset vain sekoitellaan keskenään. Ei tarvitse vatkata tai nyppiä. Olen törmännyt melkein samanlaiseen ohjeeseen, jossa voi ja sokeri vaahdotetaan ennen muiden ainesten lisäämistä taikinaan, mutta tässä helpossa versiossa rasva sulatetaan ja kaikki aineet vain sekoitellaan keskenään. Sopii minulle, olen aina ollut todella huono vatkaamaan leivottaessa.

MARJAPIIRAKKA

• 150 g voita (tai margariinia)
• 0,5 dl sokeria
• 1 muna
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta 

       täyte

• kermaviili
• 1 muna
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniliinisokeria

Sulata voi ja sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Yhdistä taikinan aineet ja sekoita sopivaksi. Levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle. Lisää haluamasi marjat ja kaada päälle kermaviilitäyte. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Kuvan piirakassa on pensasmustikoita ja mansikoita. Hyvää oli, vaikka oma lempparitäyte tähän onkin ihan perinteiset metsämustikat.

Kivaa viikonloppua!

Lyönpä tähän seuraavaksi toisen keittiöaiheisen postauksen. Olettekin instagramista saattaneet huomata, että hostasin viime viikon Hellmannsin instagram-tiliä. Sen tiimoilta ollaan vähän maisteltu majoneeseja tavallistakin enemmän. Kun rupesin miettimään itsekseni omaa historiaani majoneesin kanssa, muistin kuinka aikanaan kokattiin makaronisalaattia tiuhaan tahtiin. Se oli esimerkiksi kaveriporukassa suosittu kun vietettiin etkoja meillä. Tai siis minä tein sitä usein, en tiedä mitä ne kaverit siitä tuumasivat. Taisin olla aikanani todella tylsä ruoan laittaja. Mutta siis, en ole tehnyt tätä salaattia ainakaan yli kymmeneen vuoteen. Oli siis aika muistella hyviä ysärimeininkejä ja tehdä pitkästä aikaa kunnon retrosalaatti.

Keittelin salaattiin makaronit, pilkoin purjoa, paprikaa, kurkkua ja balkaninmakkaraa (sitäkään en ole vuosikymmeneen varmaan syönyt). Lisäilin vielä herneitä tuomaan makeutta. Salaatti näytti tosi kivalta ja värikkäältä ennen kermaviili/majoneesikastikkeen lisäämistä. Tuumin, että sitähän voisi tarjoilla erikseenkin. Tätä salaattia voisi muutenkin tuunata tälle vuosikymmenelle, lisäämällä jotain eksoottisempaa joukkoon. Mikäpä ei sopisi makaronien ja vihannesten seuraan.

Kermaviilisoossiin lisäsin runsaasti majoneesia, vähän dijon-sinappia, tujauksen sitruunamehua sekä suolaa ja pippuria. Sitten vaan kippasin kastikkeen makaronisalaatin sekaan ja sekoittelin hyvin. Kannattaa maistella mausteet, ja muistaa lisätä suola makaronien keitinveteen. Tämä ei maistu hyvälle jos makaronit ovat mauttomia ja vetisiä.

Tällainen siitä tuli. Aika väritön sekoitus. Mutta yrttejä olisi toki voinut hakata sekaan enemmänkin tuomaan väriä. Meidän kasvimaalla persiljat ovat aika kitukasvuisia, eikä sieltä irronnut tällä kertaa vielä näyttävämpää nippua salaatille. Otan muuten tässä samalla vinkkejä siihen, miten persiljat ja ruohosipulit sekä tillit saisi kunnolla kasvamaan maassa..

Sellainen salaatti. Oli muuten tosi tosi hyvää. Tätä teen varmasti pian uudelleen, enkä vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Onko teidän tullut tehtyä makaronisalaattia ja mitä te olette sinne laittaneet?