Archive

lokakuu 2016

Browsing

Pysytelläänpä vielä hetki meidän makuuhuoneen tunnelmissa. Muistattekin ehkä, kuinka vähän aikaa sitten päätin kokeilla uutta yöpöytäratkaisua vanhojen Hayn Tray-pöytien tilalle. Homma alkoi oikeastaan pienellä somistuskokeilulla blogia varten, kun halusin vaihteeksi makuuhuonekuviin uutta fiilistä. (Esimerkiksi tästä voit kurkata Trayt makuuhuoneessamme). Kokeilin pyöreää Saarisen marmoripöytää isännän puolelle sänkyä ja se näytti niin kivalta, että sain siitä sysäyksen pieneen muutokseen. 
Trayt tosiaan hakittiin aikanaan edellisen kodin makkariin, joka oli tilavampi kuin nykyinen makuuhuoneemme. Tähän tilaan ne kyllä mahtuivat edelleen, mutta olivat aika raskaan näköiset näin jälkikäteen ajateltuna. Pidän pöydistä vieläkin ja ne pääsivät jo uuteen paikkaan olohuoneen puolella. Ehkäpä joskus taas siirrän ne takaisin tänne makuuhuoneeseenkin.

Koska pyöreitä pöytiä oli vain yksi, täytyi minun puolelleni sänkyä keksiä jokin toinen ratkaisu. Tällä kertaa halusin myös kokeilla kahden erilaisen yöpöydän yhdistelmää, sillä sellaista minulla ei ole ennen ollutkaan. Ratkaisu löytyi omasta varastosta, nimittäin siellä oli tuollainen Muuramen pieni Ikoni-seinähylly, joka oli joskus ollut mallikappaleena meillä töissä ja sieltä päätynyt minulle. Olin suunnitellut sitä tuulikaappiin pikkutasoksi, mutta idea ei sitten toteutunutkaan jostain syystä. 

Valkoinen pikkuhylly on mainio tuossa paikallaan, kevyt ja toimiva. Se sopii myös hyvin yhteen sängyn jalkopäädyssä olevan Sapporo-hyllystön kanssa. Ikoniin saisi vissiin myös ovenkin, mutta minä pidän siitä enemmän tuollaisena avonaisena. Tällaisia seinään kiinnitetäviä ratkaisuja näkee nyt paljon ja ovathan ne monella tapaa käteviä. Siivous on superhelppoa kun hylly on irti lattiasta ja muutenkin kompaktin kokoisessa makuuhuoneessa tunnelma säilyy ilmavana.

Hyllyn kiinnityskohtaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Meillä hyllyn yläreuna on n. 50 cm lattiasta. Pöytää ei kannata kiinnittää liian korkealle.

Pikkuinen tyttö tykkää olla jakkaran alla. Hän on sellainen pieni ”kolokoira” nukkuu yönsä mieluiten omassa kuljetuskopassa tai sitten veljen vieressä omalla nukkumatyynyllä lattialla. Kuvasta puuttuu tosiaan meidän koirien nukkumatyynyt, joilla he öisin nukkuvat meidän kanssamme. Sänkyyn emme suloisuuksia ota. Tai otetaan kaikkialla muualla paitsi omassa makuuhuoneessamme.

Olen oikein iloinen uudesta ratkaisusta yöpöytien suhteen. Tosin tämän myötä entiset varrelliset Tolomeo-yövalaisimetkin saivat uuden sijoituspaikan. Niinpä päästäänkin seuraavaan valintakohtaan; mitkä yövalaisimet tänne valitsisin. Nyt lukuvalona toimii Tolomeo Faretto-spotti. Pääsisin helpolla jos vain hankkisin toisen samanlaisen. Toisaalta vaihtelu virkistäisi ja haluttaisi kokeilla jotakin värillisempää vaihtoehtoa.

Ai niin, sananen taas tuosta meidän ihanasta Interfacen sängynpäädystäkin. Tuntuu että sekin pääsee entistä paremmin oikeuksiinsa keveiden pöytien kaverina. Se on ollut kyllä ihana valinta. Harmaa villakangas on helppo tausta erilaisille lakanoille. Päiväpeittoa en ole viimeaikoina kaipaillut, joskus käytän torkkupeittoa jalkopäädyssä, satunnaisesti taittelen myös pellavapeiton sängylle.

Mitä pidätte eriparisesta yöpöytäratkaisusta?

PS. Maijallakin oli tänään postaus makuuhuoneesta ja uusista yöpöydistä, kurkatkaahan tästä.

Vaikka sunnuntaisin olisi kuinka paljon rästihommia viikon varrelta, on silti ilo myös nauttia vapaasta ja rentoutua. Mieluiten vietän lokoisia hetkiä lueskellen lehtipinojani. Niitä olen kerryttänyt erityisesti makuuhuoneen seinustalle, sillä minusta sängyllä on ihan parasta loikoilla lehden seurassa.
Tänään keitin teetä, nappasin mukaani pari herkkua ja tietysti lehden. Taustalla soi sunnuntaihin täydellisesti sopiva musiikki – nimittäin isäntä soitteli olohuoneen puolella Roger Whittakeria. (kuunnelkaahan vaikka tuo linkki). Mikä täydellinen tunnelma! Tälläkin kertaa muuten kiittelin Genelecejä, nimittäin musiikki kuului ihanasti myös makuuhuoneen puolelle.

Jotkut ehkä muistavat, että olen ollut kevyessä karkkilakossa elokuun puolivälistä saakka. Olin ihan hirmuisessa sokerikoukussa ennen sitä. Söin ihan joka päivä karkkia jossain muodossa ja keho oikein huusi päivittäistä namiannosta etenkin iltaisin. Huomasin myös sen vaikuttavan vireystilaani negatiivisesti – luonnollista toki. Niinpä päätin ryhdistäytyä ja lopettaa karkin kokonaan. Olin aluksi noin kuukauden kokonaan ilman makeisia. Ensimmäiset kaksi viikkoa ottivat hiukan lujille ja huomasin kehon ”huutavan” sokeriannostaan. Mutta sen jälkeen en eden oikein muistanut koko asiaa.

Koukusta päästyäni olen sallinut sillon tällöin itselleni pienen suklaahemmottelun. Välillä se on ollut ihan normaalia suklaaherkkua, välillä raakasuklaata. Täytyy myöntää, että raakasuklaa on minulle uusi ihastus. Käväisin taannoin Sugarin showroomilla ja tuli puheeksi raakasuklaa. Kerroin että omat kokemukseni siitä eivät olleet satunnaisen ostoksen perusteella kovin herkullisia. Sainpa mukaani maisteltavaksi muutaman suklaalevyn ja yllätyin positiivisesti; raakasuklaakin on herkkua.

Nykyään namihetkeni koostuukin esimerkiksi pienestä annoksesta raakasuklaata ja kupillisesta hyvää teetä. Karkkilakon myötä myös hedelmien syöntini lisääntyi. Alkuvaiheessa korvasin makeanhimopuuskat nimenomaan hedelmillä. Tänään nautiskelin kuvan satsilla. Tosin en noita kaikkia suklaita syönyt.

Hyvä tee on myös mitä paras nautinto. Sain Sugarilta myös tuota teetä maisteluun. Aromikas ja laadukas tee ei kaipaa mitään lisukkeita. 

Koska tykkään syödä naposteluja sängyssä, kekkasin ottaa alustaksi painavan marmorileikkuulaudan. Tuon päälle uskaltaa laskea kuuman teekupposenkin, sillä alusta pysyy verrattain stabiilina.

Kummasti tuollainen rentoutushetki antaa energiaa. Jaksoinkin sen jälkeen tarttua niihin rästihommiin. Eli pyykkikone alkoi laulaa, imuri heilua ja keittiö siistiytyä.

Millä sinä herkuttelet mieluusti?

Lauantai-iltaan sopii hyvin pieni piipahdus muodin maailmaan. Pariisin kuvasaldosta olen tähän poiminut muutamia trenditärppejä joita muotiviikkoväeltä bongasin. Nämä ovat sellaisia just nyt-kuumia juttuja.
Tuon ylimmän kuvan kyltti on muuten yhden mukavan valokuvaajan rustaama. Charles on tunnettu siitä, että häneltä löytyy aina laukusta jos mitä rekvisiittaa. PFW:n viimeisenä päivänä tietysti aina kunnon kyltitys. Ja sillä kuuluisalla PFW-lopetuspiknikillä Charlesilla on mukanaan äänentoisto, musiikki, kamerajalusta, strobovalo…you name it.
Mutta siis trendeihin..
 

Samettia näkyi todella paljon niin vaatteissa kun kengissäkin. Sametin sävyinä oli usein täyteläisiä sävyjä kuten kuvan kullankeltainen, smaragdinvihreä, rubiininpunainen tai safiirinsininen. Ah muuten miten ihanilta nuo jalokivien nimet kuulostavat.

Hiihtarit! Voi jestas sentään, tätä trendiä olen odottanut kauhulla. Itse skippaan tietysti sen sujuvasti, mutta ovathan hiihtarit aika vekkulit pitkästä aikaa. Nuorempi polvi varmasti nauttii tästä uudesta villityksestä kovasti. Hiihtareita näkyi farkkukankaisena, ruutukankaisena ja mustana. Ne kuuluu pukea teräväkärkisten kenkien kanssa ja noin, että lahjelenkku jää koron ja pohjan väliin.

Esimerkiksi Elin Klingin Toteme-vaatemerkin mallistossa on hiihtarit, jotka ovat ihan tyylikkäät. Pukisin sellaiset mieluiten muhkean villaneuleen pariksi. Lukijoistani ei taida moni kuitenkaan lämmetä tälle idealle?

Överihihaiset puuvillakauluspaidat. Valkoisia ja vaaleansinisiä puuvillapaitiksia bongailin erittäin paljon. Olennaista on mielenkiintoinen leikkaus, superväljä malli ja ylisuuret hihat. Tähän trendiin ei lasketa istuvia paitapuseroita.

Upeimman tällaisen paidan bongasin Marimekon illallisella. Vastapäätäni pöydässä istui Marimekon asustesuunnittelutiimistä ruotsalainen Karolina, jolla on todella mieletön Vetementsin valkoinen jättikauluspaita.

Tähän trendiin osallistuisin mielelläni ja oikeastaan voin jo osallistuakin, sillä kaapista löytyy mm. Marimekon vaaleansininen tunikamainen puuvillapaitis, se täyttää otoksen merkit, paitsi hihojen osalta.

Loaferit ja rispaantuneet lahkeet farkuissa. Yksi ajattomimmista kenkämalleista on loaferi, minusta jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä yksi pari tällaisia. Välillä niitä näkee vähemmän ja nyt taas enemmän. Hypetetyin merkki ehkä on Gucci, mutta anonyymit laadukkaat loaferit alkavat kiinnostaa jopa enemmän.

Rispaantuneen farkunlahkeet piristävät minusta asuja kummasti. Jotkut inhoavat tuota yksityiskohtaa, mutta minä pidän – kuten olette omista lahkeistani huomanneetkin. Puntit voi saksia joko tasaiseen mittaan tai tehdä niihin eripituisia osioita, molempi parempi.

Muhkeat toppatakit. Tälle trendille annan pisteitä käytännöllisyyden puolesta ainakin. Balenciagalla, Acnella ja Totemella ainakin on ihania toppiksia tulevaan talveen. Ketjuliikkeistä löytää niille budjettiversiot. Näissä trenditoppiksissa ei ole sporttista vibaa, vaan minimalistinen ja selkeä tyyli. Takit eivät ole vartaloa nuolevaa mallia, vaan niissä saa olla reilusti väljyyttä.

Itse en oikein tiedä mitä tästä tuumaisin. Jos eteen sattuu oikein mieluisa toppis, saatan osallistua.

Viimeisen kuvan paljaat nilkat-valkoiset lenkkarit-pitkä takinhelma onkin ollut jo tovin aikaa suosittu kombinaatio. Täällä meillä ei taida enää tähän taipua, ilma on viilennyt jo liikaa. Listaan voisin vielä lisätä kaiken kiiltävän ja metallinhohtoisen. En sattunut löytämään yhtään sitä kuvaavaa asua kuvistani, jostain syystä kimalteet eivät olleet sytyttäneet minua kuvaamisen vertaa. Vaikka itse kyllä ihailen kovasti oikein laadittua asukokonaisuutta, jossa kimallus pääsee oikeuksiinsta.
Mitä olette mieltä näistä trendeistä – osallistutteko?

Rakastan ihania pikkukahviloita ja minusta on superkivaa kuvailla sellaisissa. Olin keskiviikkona Helsingissä ja olimme sopineet Riikan kanssa treffit. Pyysin häntä valitsemaan ”kuvauksellisen” ja tunnelmallisen paikan. Tapasimme Kalliossa Cafelito-kahvilassa ja se oli noihin kriteereihin viehko paikka. Espanjalaishenkinen cafe/deli oli todellakin viehättävä sisustukseltaan ja myös muut puitteet olivat kohdillaan – eli lista tarjottavista, musiikki, luettavat ja palvelu.

Odottelin hetken Riikkaa ja minulle tarjoiltiin vettä pöytään ennen tilauksen tekemistä. Oli aika haaveilla ja katsella syksyisiä tunnelmia. Olen muuten aina vähän liiankin ajoissa joka paikassa. Stressaan myöhästymistä kaikessa, jopa töihin tulossa, heh.

Voitte varmaan arvata että tuollaisen hymyttären kanssa aika sujui kun siivillä. Riikka myös esitteli minulle Kallion nurkkia, tämä on itselleni ihan vieras alue Helsingissä, sillä pyörin aina vain ydinkeskustassa. Täytyy kyllä päästä uudestaan tutustumaan tähän kaupunginosaan, ihana hipsterimeininki.

Tällä kertaa tilasimme vain kahvit, olin nimittäin menossa tapaamisestamme viininmaisteluun ja illalliselle. Mutta kylläpä olikin hyvää kahvia.

Voiko kahvilakuvia olla liikaa jos on viehättävä ympäristö. Kiitos Riikalle kuvausavusta. Tykkään muuten kovin siitä, että kahvilassa on eläviä kukkia maljakossa. Pieni viehättävä yksityiskohta, joka kohottaa kahvi- tai ruokahetken tunnelmaa ainakin minun mittapuussani kovasti. Eikä tällaisena someajankohtana ollenkaan paha satsaus ravintolalta.

Cafelito sijaitsee osoitteessa Harjutori 2, Sörkän metroasema on siinä lähettyvillä. Kannattaa meinaan joskus piipahtaa tuolla jos haluaa rentoutua espanjafiiliksissä ja vaikka napsia someen nättejä kuvia samalla. Kiitos Riikalle kivasta seurasta!

COS wool coat
(takki COS*saatu / college Acne / farkut Monki / kengät BilliBi / laukku Stella McCartney)

Onpas korkea aika julkaista asukuva täältä kotimaisemista. Eilen olin Helsingissä viettämässä kivaa päivää, niin humputtelun kun työnkin merkeissä. Laittelen kuvia mm. ihanasta kahvilasta teille kunhan ennätän käsitellä niitä. Tänään kuitenkin on tällaisen perinteisen asukuvan vuoro.

COS wool coat

Olen tänä syksynä ollut onnekas ja saanut yhteistöiden myötä monta ihanaa vaatetta Marimekon kokoelmista ja sainpa myös COS-yhteistyön merkeissä valita heiltäkin kasan syysvaatteita, joista tässä näkyy tuo upea musta villakangastakki. Yksi syy vaatekaapin karsintaan olikin nämä uudet tulokkaat, Marimekon viehko sininen takki ja tämä musta simppeli COS-takki. Muita valitsemiani COS-vaatteita kuvailen tuota pikaa. Pitäisi ehkä tehdä omat postauksensa molempien merkkien valinnoistani.

Löysin eilen myös kivat mokkanilkkurit. Toiveissani oli palikkakanta ja mokkapinta. BilliBi:n malli istui omaan jalkaani tosi hyvin, varren pituuskin oli nappiin, joten nyt olen tyytyväinen. Kengät olivat tänään ekaa kertaa käytössä ja niin mukavat kuin vaan korolliset voivat olla, eivät tosiaan lenkkaritasoa, mutta hyvin pärjään.

COS wool coat
Acnen roosa kollarikin on uusi. En vaan voinut vastustaa sen värisävyä. Roosa on vaikea väri ja tässä minusta sävy on täydellinen – Acnen roosa. 

COS wool coat
COS wool coat

Oikeastaan minulla olisi tosi paljon teille näytettävää, mutta en ole saanut aikaan kuvaushetkeä. Kunhan tässä vähän tilanne taas rauhoittuu, niin eiköhän kaikki kivat jutut saada tänne näytille.

Olen taas ihan täynnä energiaa kun eilen oli niin kiva päivä. Tosin siinä meni viikon siivoushetki, sillä yleensä olen hoitanut keskiviikkoisin kotihommia.