Me syötiin tänään pitsaa, ihan vaan koska torstai ja ulkona satoi. Pitsa on jonkinlaista hemmotteluruokaa, töissä tilataan aina pitsat kun on ollut järjestelypäivä, viikonlopun laiskuusherkutteluna syödään usein pitsaa ja ankeaa arkiviikonpäivää piristetään pitsalla.
Tänään ei leivottu itse vaan nautittiin Kotipizzan antimilla. Parasta pitsaa on kuitenkin itse huolella tehty herkku. Ja niistä itse tehdyistä parasta kokeilemaamme on avotulella paistettu versio. Sain loppukesästä blogin kautta testattavaksi uudenlaisen avotulipitsauunin, jonka nimi on ytimekkäästi Uuni. Keksinnön takana on suomalais-englantilainen pariskunta.
Tätä hienoutta ollaan syksyn mittaan muutamia kertoja ennätetty testaamaan ja voi vitsit miten herkulliselta pitsa tosiaan maistuu, kun se saa liekeistä avotulen aromia. Tällaista uunia voi käyttää pihalla ympäri vuoden, talviaikaan vaan tarvitaan suojaisampi paikka ja paistajalle lämmintä vaatetta.
Uunissa poltetaan pellettejä. Meillä käyttäjänä toimi tietysti isäntä. Sijoitimme Uunin laatoitetulle terassille. Mutta tämä on kevyt kokonaisuus, nyt se on meillä nostettuna terassipöydälle. Siitä se aina siirretään käyttöön sopivaan paikkaan. Uunin mukana tulee tarkat käyttöohjeet. Kätevää on nopeus, sillä sytytyksen jälkeen uuni on valmis noin kymmenessä minuutissa.
Kuvat on otettu Uunin ensimmäisellä testauskerralla elokuun lopulla. Sillon oli mainiota kokkailla pitsat valmiiksi terassipöydällä. Mitä nyt piti vähän tapella vihaisten amppareiden kanssa samalla.
Tärkeintä pitsan valmistamisessa on taikina ja sen oikeanlainen käsittely. Pohjista pitää tulla niin jähmeät, että ne saa pitsalapiolla liu’utettua pitsakivelle uuniin. Niitä ei voi avotulen takia paistella leivinpaperin päällä. Ensimmäisellä kerralla pohjat onnistuivat hyvin ja paisto sujui mainiosti. Huomasimme kyllä, että ei kannata tehdä kovin suuria pitsoja, niitä on helpompi käsitellä pienemmässä koossa, ainakin näin harjoitteluvaiheessa. Taikina tulisi mielellään tehdä jo edellisenä päivänä.
Tässä ensimmäinen paistamamme pitsa! Kuvaa varten pitsakiveä on hiukan vedetty Uunista ulos, mutta siis sitä ei saa muuten poistaa käytön aikana Uunista, ettei se halkea. Pitsalapiolla siis laitetaan pitsa uuniin ja pois. Voin melkein maistaa mielessäni sen ihanan aromin, joka noissa pitsoissa oli.
Melkein unohdin kuvata valmiit annokset. Oltiin niin fiiliksissä, että syötiin sitä mukaa kun pitsaa tuli uunista ulos, se kävi aika nopsakkaan. Yksi pitsa lähti myös naapuriin maisteltavaksi.
Nuo Uunin kotisivut ovat muuten kivat. Siellä on ihania reseptejä ja pitsavinkkejä. Tässä on oiva lahja sellaiselle, joka rakastaa ulkona kokkailua ja haluaa testailla erilaisia menetelmiä. En tiedä miten tätä myydään esim. rautakaupoissa, mutta ainakin näköjään Uunin kotisivuilta voi tehdä tilauksia.
Että herkullista pitsaperjantaita huomiseksi!
6 Comments
Näyttääpä herkullisen näköiseltä ja rapealta. Näitä kuvia ei vain kestäis näin iltasella katsoa, nälkähän tässä tulee. Taidan ottaa omenan 🙂
Hihii, mulla aina sama iltasella – kun katselee ruokakuvia, on pakko hakea jotakin naposteltavaa. Onneksi omppu toimii aina ja tekee hyvää! Olen muuten ihan koukussa Royal Gala-omppuihin.
Uuni on loistava! Meille saapui uuni juuri ennen juhannusta ja ihan mukavasti ollaan kesän/syksyn aikana käytetty. Mies on etsinyt täydellistä taikinareseptiä ja kunnolliset pizzajauhotkin on tilattu. Minäkin sain omat gluteenittomat jauhot Italiasta. 😀 Tuttavissa kyseinen uuni on aiheuttanut ihmetystä ja naapuritkin ovat tulleet pihalle pällistelemään mein pizzeriaa. Eikös se niin mene, että hyvä ruoka yhdistää. Täytyykin varmaan kutsua naapurit joskus herkuttelemaan.
Onpa mahtava kuulla. Taikinan kanssa meillä on vielä vähän opettelua, joka kerta ei ole mennyt ihan putkeen, mutta harjoitukset jatkuvat… Nimenomaan hyvä ruoka yhdistää, kukapa ei tykkäisi herkutella ja puhua herkuista, heh. Ja meidänkin pitäisi kutsua naapurit oikein saman pöydän ääreen herkuttelemaan.
Jopa on herkullisen näköistä pitsaa!
Olihan se, ai vitsit, täytyy kyllä taas kohta laittaa Uuni kuumenemaan..