Viikonloppuna onkin syöty ”ruokasalin” puolella. Halloweenin sijaan olemme viettäneet suomalaisempaa Kekriä. Lauantaina herkuteltiin poron sisäfileellä, jonka kanssa tein perinteisiä lohkoperunoita ja kermaista kastiketta. Sunnuntaiksi kelpasikin sitten mainiosti vähän kevyempi ruoka, eli syötiin kanakeittoa. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni tällaista keittoa, tai siis ylipäätään kanakeittoa. Innostus lähti perjantaisesta lounaasta, sain nimittäin jakaa Tomin eväänä olleen kanakeiton ja se oli taivaallisen hyvää. En tiedä mitä siihen oli laitettu, mutta se oli yksi parhaista koskaan maistamistani keitoista. Ohjetta minulla ei ollut, mutta yritin soveltaa samaa tyyliä itsekseni, pakko sanoa ettei kyllä tullut niin hyvää kun perjantaikokin keitto, mutta hyvää omasta tekeleestänikin tuli.

Viikolla syödään keittiön saarkkeella tai (hävettää tunnustaa) sohvaryhmän ääressä. Toisaalta se on kivaakin, niin viikonloppuisin tuntuu juhlavammalta kun kattaa pitkän pöydän ääreen. Tänään halusin kattauksesta neutraalin. Muutama sinisävyinen astia piristää kokonaisuutta. Kastehelmituikut ovat lemppareitani, niitä ripottelen aina sinne tänne palamaan, tällä kertaa kattaukseen.

Laitoin keittoon kanaa, sipulia, perunaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Liemi on kanalientä ja kookosmaitoa. Maustoin currylla, paprikajauheella, chilillä, pippurilla, suolalla ja ripauksella sokeria. Suurustin keittoa hiukan Maizenalla. Itse taisin lisäillä vähän liikaa vettä, olisin halunnut lopputuloksesta vähän paksumpaa ja kermaisampaa. Tämä oli kuitenkin niin hyvää, että varmasti teen toistekin ja sitten taas astetetta onnistuneempaa.

Aurinko on paistanut upeasti koko viikonlopun. Liian vähän tuli oltua ulkona, mutta kummasti sisälläkin on virkeämpi fiilis kun ikkunoista tulvii aurinko sisälle.  Ensi viikosta on tulossa kiva ja kiireinen – nautin sellaisesta.

Write A Comment