Archive

marraskuu 2016

Browsing

Tavallinen harmaa ja sateinen maanantai. Positiivista on kaikki ne kivat asiat joita viikon varrelle on suunnitelmissa, mm. pikkujoulut. Kivaa on myös lämpöasteet, nimittäin vaikka kuinka tykkäänkin uusista talvitakeistani, on silti mahtava pukea päälle vähän ohuempi uusi bomber-takkini. Kerroinkin teille aiemmin, että sain valita joitakin mieleisiä vaatteita COS:in valikoimista ja niiden joukossa oli tämä kevyt ja yksinkertainen takki. Vaatekaappi oli kaivannut tällaista jo tovin, tässä yhdistyivät kaikki toiveeni – hillityn tyylikäs väri ja aikuismaisen simppeli malli. Vaikka takki on aika ohut, se on tiiviin materiaalin ansiosta aika lämmin. Tällä pärjää pikkupakkasillakin jos alla on neuletta.

(takki ja villakangashousut COS*saatu / neule Benetton / loaferit Nilson / laukku Stella McCartney)

Valitsin tänään tosi poikamaisen asukokonaisuuden. Väljät villakangashousut ovat todella mukavat päällä, tekee mieli kulkea koko ajan kädet taskuissa.

Kiitos vaan Tomille hyppykuvasta ( ja muistakin). Hän komensi minua hyppäämään, ettei tule aina samanlaisia pönötyksiä. Siinäpä teille siis hyppelyä.

Ollaan tosiaan suunnittelemassa pikkujoulukemuja työporukan kesken ja meillä on ollut kova pohtiminen asujen suhteen, heh. Ainakin tulee hauskaa, niin paljon ollaan jo naurettu kemuja suunnitellessa.

Hypelkäähän tekin!

Tavallinen harmaa ja sateinen maanantai. Positiivista on kaikki ne kivat asiat joita viikon varrelle on suunnitelmissa, mm. pikkujoulut. Kivaa on myös lämpöasteet, nimittäin vaikka kuinka tykkäänkin uusista talvitakeistani, on silti mahtava pukea päälle vähän ohuempi uusi bomber-takkini. Kerroinkin teille aiemmin, että sain valita joitakin mieleisiä vaatteita COS:in valikoimista ja niiden joukossa oli tämä kevyt ja yksinkertainen takki. Vaatekaappi oli kaivannut tällaista jo tovin, tässä yhdistyivät kaikki toiveeni – hillityn tyylikäs väri ja aikuismaisen yksinkertainen malli. Vaikka takki on aika ohut, se on tiiviin materiaalin ansiosta aika lämmin. Tällä pärjää pikkupakkasillakin jos alla on neuletta.

(takki ja villakangashousut COS*saatu / neule Benetton / loaferit Nilson / laukku Stella McCartney)

Valitsin tänään tosi poikamaisen asukokonaisuuden. Väljät villakangashousut ovat todella mukavat päällä, tekee mieli kulkea koko ajan kädet taskuissa.

Kiitos vaan Tomille hyppykuvasta ( ja muistakin). Hän komensi minua hyppäämään, ettei tule aina samanlaisia pönötyksiä. Siinäpä teille siis hyppelyä.

Ollaan tosiaan suunnittelemassa pikkujoulukemuja typorukan kesken ja meillä on ollut kova pohtiminen asujen suhteen, heh. Ainakin tulee hauskaa, niin paljon ollaan jo naurettu kemuja suunnitellessa.

Hypelkäähän tekin!

Voi kyllä sanoa, että tänään on tullut vietettyä oikein todella rentoa sunnuntaita. Nukuin älyttömän myöhään ja hiippailin pyjamassa ties kuinka kauan. Aloitin päivän sytyttelemällä kynttilöitä jokapuolelle olohuonetta. Aamukahvin nautin sohvannurkassa perinteisesti lehtipino vieressä. Olin lauantaina niin tehokas, että tein normaalit sunnuntainkin askareet, jotta sain vaan kerrankin olla. Noh, sen verran hommia tuli tehtyä, että nämä kuvat räpsäisin.

Olenkohan kunnolla kuvannut tuota meidän nojatuolia noilla uudehkoilla päällisillä. Pähkäilinhän täällä blogissa moneen kertaan aikanaan päälliskankaan väriä. Päädyin lopulta tuollaiseen ”rohkeaan” beigen sävyyn, joka on vähän harmahtava. Tämä on pehmeä sävy, olen ollut todella tyytyväinen valintaan. Kangas erottuu hyvin valkoisen sohvan rinnalla ja on silti melkein yhtä neutraali. Kangas on Traversin valikoimasta. Päällisen ompeli Riikka Veiltexistä, hän on kyllä ihan supertaitava. Kiikutin vain vanhat päälliset malliksi ja uudet onnistuivat loistavasti. Pyysin jättämään vähän löysyyttä pesua varten, kun kutenkin kangas vähän kutistuu. Lisäksi tilasin nuo käsinojansuojat, vähän suojaa koirien nojailua varten. Sain nämä päälliset jo pääsiäisen aikoihin, eikä niitä ole tarvinnut vielä pestä kertaakaan.

Todella värittömään olkkariimme tulee sävyjä vaikka unohtamalla kauniin värisen paidan esille, heh. Acnen collegessa on ihanan herkullinen vaaleanpunaisen sävy. Kuva taittaa sen aavistuksen persikkaisemmaksi. Huomatkaa, että makkarissa ollut Saarisen pöytä on palannut takaisin paikalleen, sillä tuo toinen halusi omalle puolelleen sänkyä Tray-pöydän takaisin. No, tavallaan Saarinen olisikin mennyt siellä vähän hukkaan.

Meillä on Koodissa pieni innostus ylellisiin tuikkukuppeihin. Tilattiin taas Orreforsin ja Kosta Bodan upeuksia ja niiden saapumisesta innostuneena kaivelin kaapista omat taas käyttöön. Tuota pääkalloa meille tuli taas kirkkaana ja kultaisena. Tällaiset upeat lasituikut ovat tuoksukynttilän hintaisia, mutta säilyvät vuodesta toiseen. Hieno lasi toimii aina.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Tänään pääsin kuulkaa melkein valmiiseen ruokapöytään ja ihan meillä kotona. Isäntä oli järjestänyt meille metsähenkisen illallisen. Nyt loppui pitsan syöminen, isäntä kävi metsällä ja toi riistaa. Pöytäkattaus somisteineen on myös vaihteeksi miehisempää tyyliä. 

Tuikut ovat tanskalaisen Holmegaardin joulumallistosta, tänään oli kuulemma meidän yksi pikkujoulu, joten sopivat teemaan.  Tabletit ovat Svenskt Tennin pellavaista norsukangasta. Siniset lasit isännän perimää vanhaa Iittalaa ja oluelle on tietysti Lapin kuksa.

Asiaan kuuluva snapsikin oli hankittu. Marskin ryypyssä on kaunis pakkaus. 

Ruoaksi nautimme kermassa haudutettuja hirvenlihapihvejä ja uunissa paahdettuja, mausteöljyssä pyöräytettyjä Lapin puikula-perunoita. Aivan törkeän hyvää!

On kyllä kivaa vaihtelua saada nauttia toisen tekemästä ruoasta ja kattauksesta. Taisin muuten maistaa ensimmäistä kertaa kunnolla hirveä ja olihan se todella makoisaa. Onneksi huomisellekin riittää jääkaapissa riistaa, taidetaan tehdä ainakin hirvenlihapullia metsän henkeen.

Katriinan liukkaat ja Lemetin luikkaat kun ovat olleet, niin sitten ala vuottaa Joulua – sanoo kansanperinne.

Hui että mikä myrsky ulkona myllää! Istun viltissä kirjoituspöydän ääressä, koirulaiset makailee molemmat tuossa jaloissa. Mietin mitä teille kirjoittelisin, sillä kieltämättä tämä pimeys on tuonut taas ison kuvausongelman. Päivisin ei muista tarttua kameraan ja hups, kun muistaa asukuvat onkin jo niin pimeää ettei huvita kuvailla mitään.

Onneksi voi sukeltaa kovalevyn uumeniin, poimia Pariisin reissulta viehkoja kuvia ja samalla fiilistellä näin jälkikäteenkin ihanan matkan tunnelmia.

Näissä kuvissa on kaikissa päällä Marimekkoa, olinhan saanut muotiviikkomatkalle heiltä mielettömät matkavarusteet. Kuvan mekko oli minulla lainassa, mutta onhan se niin ihana, että mieluusti siihen pukeutuisi myös tällaisena sateisena marraskuun päivänäkin. Takki löytyy omasta vaatekaapistani, sen valkkasin saamieni vaatteiden joukkoon. Ja voi miten kirkas sininen onkaan piristänyt pukeutumista. On myös hauska, miten usein saan siitä positiivisia kommentteja.

Syksyllä pieni irtiotto arjesta tekee kyllä hyvää, jaksaa ihan eri innolla nämä joulunaluskuukaudet, jotka ovat yleensä kiireisiä. Toisaalta, juuri tänään mietin että yksi marraskuun parhaista selviytymisvinkeistä (hyggen lisäksi) on ehdottomasti täyteen bookattu kalenteri. Ei oikein ennätä pysähtyä angstaamaan pimeydestä tai huonosta säästä, kun agendalla on riittävästi tapahtumaa.

Nautin kyllä tekemisestä, taidan ahdistua eniten silloin kun on luppoaikaa. Joskus täällä kotona kommentoidaankin että voisin vähän välillä relata ja nauttia haahuilusta ihan ilman huonoa omaa tuntoa. Siis haahuilen kyllä, mutta liian usein mietin samalla mitä voisi tehdä oleskelun sijaan.

Tiedättekö, aloitin tämän postauksen lataamalla kuvat ja mietin ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa. Jostain tämä juttu kuitenkin taas lähti. Ehkä se on tuo suomalaisten rakastama säätilan analysointi, joka on hyvä jäänmurtaja, heh.

Ai niin, jos haluatte pienen vilkaisun meidän remontin etenemiseen ja nimenomaan mikrosementtilattiaan, kurkatkaahan mun instagramiin @muotimielessa, sieltä löytyy kuvaa väliaikatilanteesta!

Eipä tässä voi oikein toivotella muuta kun tehokasta viikonloppua!