Jossain hetkessä minulle tulee pikkuinen ähky kovasti nähdyistä esineistä. Toki työskentelen tiiviisti nykymuotoilun ja trendien parissa, joten koen ne ehkä eri tavalla kuin suurin osa ihmisistä. Vaikka siis kyllästyn suosittuihin esineisiin jollain tasolla (ehkä sometasolla), osaan kyllä arvostaa hyvää muotoilua ja olen sitä mieltä, että designtuotteet ovat ajattomia ja hyviä ostoksia. Riippuu ehkä enemmänkin siitä missä ne ovat ja miten niitä käytetään.
Minua ei hirmuisen paljon hetkauta, vaikka kuinka monella olisi sama kynttilänjalka, sohvapöytä tai matto kun meillä. Pääasia että itse olen valintoihini tyytyväinen. Töissä pääsen vaikuttamaan toisten ihmisten valintoihin ja parhaani mukaan yritän auttaa löytämään järkevimmän ja aikaa kestävimmän ratkaisun. Minun tehtäväni on myös opastaa asiakasta valitsemaan heille sopivin ja mieluisin tuote. En minä valitse kenellekkään omaa suosikkiani, vaan suosikin niistä jotka täyttävät heidän kriteerinsä parhaiten.
Omasta kodista löytyy todella paljon kalusteita ja esineitä, jotka ovat kulkeneet mukana useissa kodeissa ja monen monta vuotta. Esimerkiksi kuvissa näkyvät vintage-maljakot olen ostanut vuonna -97. Välillä ne ovat kaapissa ja joskus pääsevät esille, ehkä ryhmänä, ehkä yksinään. En ole keräilijä, joten välttelen jatkuvaa kirppislöytöjen haalimista, minulle riittää muutamat ihanat, joilla voi tuoda vähän lämpöä uudempien tyylien joukkoon. Tuo keltainen lasikynttilänjalka on puolestaan viimetalvinen kirppislöytö ja olen tykännyt siitä paljon.
Kupittaan saveen kantikkaassa kipossa on majaillut jo useamman vuoden ajan kasa noita vaaleita puupalikoita. Isäntä on saanut ne yhtenä jouluna joululahjaksi siskoltani. Palikoista pitäisi muodostua hieno tähti. Valitettavasti ei osattu kasata sitä enää kerran purettuamme. Siinäpä olisikin kiperä tehtävä joksikin iltaa.
Tuossa viimeisessä kuvassa ihan vasemmassa reunassa kukkakimpun takaa pilkistää yksi samaan ysärijoukkoon kuuluva vaasi. Näistä kaikista suosikkini on tietty tuo valkoinen Rörstrandin maljakko, sen kaivan useimmin esille. Välillä tuo kellanvihreä sävy väsyttää ja kuppelot ovat kaapin perukoilla. Välillä näiden ryhmässä on ollut musta 50-lukulainen maljakko, sekin sopii kokoelmaan kivasti.
Tykkäättekö te sekoitella uusia ja vanhoja esineitä keskenään?
6 Comments
Tykkään. Vanhan ja uuden sekoittelu tuo kivaa vaihtelua sisustukseen ja tällä tavoin kotiin voi tuoda omanlaistaan tunnelmaa. Noita kastehelmi tuikkukippoja on näkynyt viime aikoina paljon kuvissa. Kuvat houkuttelivat hakemaan omat tuikkukipot mökiltämme, kauniita ja omat olen saanut lahjaksi ystäviltäni, joten ne ilahduttavat monella tavoin. Teillä on niin kaunista ja papukaijatulppaanit saavat huokailemaan ihastuksesta.
Nimenomaan, joillakin vanhemmilla esineillä tulee ihan omanlaistaan tunnelmaa 🙂 Kastehelmituikkukipot on kyllä niin kauniita ja pääsevät oikeuksiinsa vielä kun niissä on tulet palamassa. Minäkin sain omani joululahjaksi ja siksikin erityisen rakkaat. Kiitos kehuista ja tosiaan papukaijatulppaaneita ihailen niin paljon, ne kestävät hyvin ja muuttuvat päivä päivältä kauniimmiksi.
Kyllä tykkään. Ja varsinkin niitä asioita joilla on joku henkilökohtainen merkitys. Kauniita asioita olet säilyttänyt.
Eikö, erityisen ihania vanhat jutut ovat perittyinä tms. jolloin tulee oma lisäarvonsa. Nämä maljakot ostin itse, joten niillä ei sen puoleen erityistä tunnearvoa ole. Mutta kaapissa on isännän perimiä esineitä, jotka ovat todella tärkeitä.
Hei, nuo palikat näyttää ihan pirunnyrkin paloilta. Itse sain tuollaisen lapsena sedältäni lahjaksi, edelleen menee kasaan vaikka silmät ummessa vaikka välillä ollut vuosia välissä etten ole palikoihin koskenut. Itse tykkään myös sekoitella eri aikakausia sisustuksessa, antaa kivasti särmää.
Hei, niinhän se olikin – pirunnyrkki. Pitää kyllä ottaa ohjelmaan sen kokoamisen opettelu 🙂 Ja ehdottomasti sekoittelusta tulee mielenkiintoisin tyyli!