Tiedättekö olen ollut tänä syksynä ja talvena aika pohtivainen. Olen miettinyt sitä miten paljon meidän talviväsymykseen luonto vaikuttaa. Ja se että entisaikaan, puhun nyt pidemmälle kun viimevuosituhannella, esi-isämme ovat eläneet vuotta luonnon kierron mukaan. En ole yhtään enempää aiheeseen perehtynyt, mutta eikö silloin oltu erityisen ahkeria valoisaan vuodenaikaan. Touhuttiin ja varastoitiin talvea varten kaikki valmiiksi. Talvella elettiin eri tavalla, vähän säästöliekilläkin. Samalla tavalla meidän keho taitaa toimia edelleenkin, joten on turha yrittää olla nyt väkisin hirmuisen energinen.
Kaikki kun tuntuvat olevan nyt vähän väsyneitä, mutta sehän on luonnollista jos ajattelee tarkemmin. Nykymaailmassa meillä on samat tehtävät ja työt ympäri vuoden, niin heleänä toukokuun viikkona kuin pimeänä joulukuun viikkonakin. Ja oikeastaan tähän joulun aikaan liittyy vielä tavallistakin enemmän touhua. Välillä tuntuu että kaikki haluavat koko maailman valmiiksi jouluksi. Itsekin tuppaan pitämään sitä jonkinlaisena etappina. Jouluksi remontti valmiiksi, jouluksi suursiivous, jouluksi sitä ja tätä uutta. Tänä vuonna päätin pysähtyä ja olla ihan normaalisti. Teen minkä jaksan ja ennätän, jatkan sitten tekemättömiä jouluviikonlopun jälkeen.
Esi-isät elivät luonnosta ja hoitivat kunakin kuukautena siihen kuuluvat luonnolliset askareet. Joulunaikaa eli kekriä vietettiin leväten, etenkin kun juhlaa varten oli ollut paljon valmisteluita, mm. Annan päivän aikoina leivottiin ja pantiin olutta. Juhlakautta vietettiin joulusta loppiaiseen ja silloin ei saanut tehdä esim. metsätöitä, jotka yleensä kuuluivat talvikauden tehtäviin. Sillä lunta pitkin oli helppo kuljettaa puutavaraa. Joulunaikaan kuului juoda paljon, ja syödä. Tämä perinne taitaa olla vieläkin meillä hallussa.
Kaikenlaisten ihanien joulufiilistelyiden lomassa muistetaan väsymyksen keskellä huokaista ja hyväksyä se, että nyt kuuluukin olla väsynyt, etenkin tällä nykyihmisen elämäntyylillä. On hyvä syödä terveellisesti, nauttia lisäravinteita, liikkua ja pitää huolta itsestään. Mutta silti, tähän aikaan vuodesta olemme luonnollisesti levon tarpeessa enemmän kuin normaalisti.
Miten kaunista tämä pimeä ja harmaa vuodenaikakin on. Nyt on ollut erityisen nättejä huurteisia päiviä, kun lämpötila on vaihdellut nopeasti pakkasen ja lämpimän välillä. Istuskelin yhtenä päivänä pitkään ikkunassa ja vaan ihailin tuota takapihan niityn huurteista näkymää.
Hyvää Talvikuun jatkoa!
6 Comments
Ihan samaa mieltä sun kanssa, kun on talvi, voi vähän antaa periksi ja häärätä vähemmän. Tai tekee sen mukaan mitä jaksaa! Kekri taitaa muuten tarkoittaa satokauden päätösjuhlaa, aika, joka päättyy viimeistään pyhäinpäivänä.
Just näin 🙂 oikeastaan nyt kun tajusin kirjaimellisesti tuon väsymisjutun, niin ihmettelen ettei siitä puhuta enempää. Ei voi olla, että meillä varmasti ihan geeneissä oleva asia sivuutetaan. On ihan luonnollista olla nyt väsynyt. Mutta miksi tämä on vuoden vaativinta aikaa, kysynpä vaan 🙂
Anne, ihan samoilla ajatuksilla minäkin olen. Vähän vähemmän on ihan riittävästi. Ei kukaan määräänsä enempää jaksa, eikä tarvitsekaan. Voi kun kaikki muistettaisiin aina välillä pysähtyä, katsoa ympärilleen ja hengittää syvään. Ja hymyillä. Koska se elämä on tässä ja nyt.
Just niin. Pitää muistaa olla itselleen armollinen, toisaalta pitää myös muistaa iloita niistä mahdollisuuksista joita saa tehdä. Joskus tuo tasapaino voi olla vaikeaa hallita. Nyt kun on väsynein niin on eniten tekemistä ja saa tehdä kivoja asioita. Mutta ratkaisin itse asian niin, että teen ne kivat asiat ja jätän suosiolla muut myöhemmäksi 🙂 Ja nimenomaan, nautitaan elämästä ja hymyillään, ihan joka ainoa päivä.
Oi taas niin hyvä kirjoitus! Varmaan tähän asti aina olen mm pessyt ja trimmannut koirat jouluksi. Tänä vuonna on ollut kaikenlaista nyt joulukuussa, joten vaikka vielä onkin muutama päivä aattoon eikä oikein mitään joulupuuhaa tekemättä , en aio koiria pestä jouluksi. Voi ne pestä joulun jälkeenkin, tällä viikolla iltaisin luen lehtiä ja blogeja ja hörpin glögiä, voittaa 10-0 koirien pesun. 🙂
Näitä ajatuksia kyllä tulee aina mieleen tuossa pimeimpänä vuoden hetkenä. Kummasti näin joulun jälkeen alkaa helpottaa. Vielähän talvi on vasta edessä, mutta jotenkin uuden alun ja valon odotuksen merkeissä.
Heh, meidän koirat oli pakko pestä eilisen iltakävelyn jälkeen – olisi kannattanut vetää nutut ylle, niin oli kurainen uuden vuoden aatto.