Lupailin jo päivällä instagramin puolella postausta hammaslääkäripelosta. Tämä aihe tuli mieleeni kun käväisin pari päivää sitten säännöllisessä hammastarkistuksessa. Olen nimittäin kärsinyt melkein koko elämäni todella kovasta hammaslääkärikammosta – mutta onneksi en kärsi enää. Ajattelinkin että jos kirjoitan vähän omista kokemuksistani, kenties siellä joku toinen voisi saada vähän helpotusta tuohon pelkoon.
En oikeastaan tiedä mistä hammaslääkäripelko (itse asiassa lääkäripelko yleensäkin ja se valitettavasti minulla on vieläkin) sai minulla alkunsa. Niin kauan kun muistan, kärsin hirmuisesta paniikista joutuessani vastaanotolle. Ala-asteella minulla oli hampaassa reikä ja kun sitä paikattiin, rimpuilin niin paljon, että pora sotkeutui hiuksiini. Hammaslääkäri oli tosi vihainen ja pakotti hammashoitajan pitämään minua päästä kiinni kun porasi, ilman puudutuksia luonnollisesti. Illalla kun äiti harjasi hiuksiani, hän ihmetteli kuinka ovat niin takussa. En uskaltanut (miksiköhän) kertoa, että niihin oli sotkeutunut hammaslääkärin pora. Tuosta kokemuksesta pelko ei päässyt laantumaan. Sen jälkeen vaan kieltäydyin menemästä hammaslääkärille.
Jännitin joka vuosi koulussa hammastarkistuksia, jotenkin onnistuin aina livuttautumaan niistä. Lukiossa sitten minun oli pakko mennä hammaslääkäriin, kun vanhasta paikasta lohkesi iso pala. Onneksi kyseessä oli takimmainen hammas, nimittäin hammaslääkäri sanoi että se on vedettävä pois. Hui. Taas juoksin ympäri vastaanottohuonetta ja lääkäri jahtasi minua puudutuspiikki kädessä. Nyt voin jo nauraa tilanteelle. Jotenkin hän sai minut tuoliin ja taas väkivalloin piikki tuikattiin ikeniin ja päästä kiinni pitäen hammas saatiin vedettyä pois.
Meni taas muutamia vuosia ja tajusin, että on ihan pakko käydä hammaslääkärillä. Löysinkin suhteellisen mukavan lääkärin, jonka kanssa kauhusta kankeana selvisin hoitotoimenpiteistä. Sen jälkeen olen yrittänyt käydä säännöllisesti hammaslääkärillä. Meni kuitenkin monta eri käyntiä ja vuotta, enkä löytänyt yhtään sellaista hammaslääkäriä joka olisi saanut helpotusta angstiini. Sillä minua pelotti pelkkä tarkastuskin.
Joitakin vuosia sitten isäntä kävi hammaslääkärillä jota kehui minulle kovasti. Päätin varata ajan hänelle. Ja voi ette usko, on kyllä aikamoinen ero ihmisissä. Koin heti ensimmäisellä käynnillä rauhallisuutta. Kerroin hirmuisesta pelostani ja minut otettiin vastaan oikealla tavalla. Mitään ei tehty väkisin, tuolia ei laskettu ihan alas, sain nielasta kun täytyi, minulle selitettiin mitä tehdään jne. pikku hiljaa pelkoni hävisi. Nykyään en pelkää yhtään hammaslääkäriä, en edes tarvitse puudutusta jos joudun paikattavaksi tai hammasta hiotaan. Kaikki empaattisen hammaslääkärin ansiota.
Onneksi hampaani ovat hyvässä kunnossa, minulla ei ole ollut reikiä vuosikausiin. Ainoat toimenpiteet ovat koskeneet vanhoja (huonoja) paikkoja. Minun tarvitsee käydä lääkärini ohjeen mukaan kahden vuoden välein tarkistuksessa ja kerran vuodessa hammashygienistillä.
En voi edes sanoin kuvata miten pelosta pääseminen on helpottanut elämää. Ja nyt jos joku siellä miettii kuka tämä hammaslääkärini on, voin kertoa että Turun Hammaskulmasta Kirsi Selovuo ja hänen hoitajansa Marianne Kaipainen, joka toimii hammashygienistinäni. Voin lämpimästi suositella heitä kaikille, etenkin jos hammaslääkärikäynti on ollut ikävä kokemus.
On äärimmäisen tärkeää pitää hampaista hyvää huolta. Toivottavasti kukaan muu ei ole yhtä hassu kuin minä ja jätä käymättä tarkistuksessa. Olisi muuten kiva kuulla teidän mietteitä hammaslääkäri/lääkäripeloista.
7 Comments
No niin, inhoan ja pelkään hammaslääkärissä käyntiä. Ala-asteella tehtiin kaikkea, mukamas hampaiden parhaaksi ja loppupelissä jouduin pitämään rautoja ylähampaissa noin vuoden. Oikoja oli oikein mukava, mutta lääkäri, joka minut sinne pisti ei. Ihan tarkkaan en muista, milloin olen hammaslääkärissä käynyt ja täällä maallaan ei edes saanut aikaa hammaslääkärille, ellei ollut kiireellinen. No, ei ollut, olisin vain mennyt tarkastukseen. Mutta nyt on uudet tuulet meidän kunnassa ja Attendo hoitaa hampaat ja kaiken muunkin, joten jos vaikka nyt annettaisiin se tarkastusaika. Lääkärit tuskin ovat niitä kaikkein ystävällisempiä, mutta mikään kiire minulla ei ole tarkastukseen mennä ja maksaa kivusta ja särystä…
Mulla oli tosiaan ihan hillitön hammaslääkäripelko. Eikä se ollut edes kivun pelko, vaan se ettei ole itse kontrollissa…kait. Nykyään en edes tarvitse puudutusta, ellei vedettäis hammasta tai tehtäisi jotain todella radikaalia. Normiporaus ei edes tunnu, sitäpä en tiennyt ennen.
Onpa mukavaa että olet löytänyt hyvän lääkärin ja suuhygenistin. En ole milloinkaan ymmärtänyt miksi on ylivoimaista muun muassa olla laskematta (potilaan pyynnöstä ja perusteluista huolimatta) tuolia alas asti – saati epäystävällistä, tiuskivaa "komentelua". Itsellä hyvä (tai edes siedettävä) lääkäri jälleen etsinnässä sillä käyttämäni ystävällinen, nopea ja erittäin taitava lääkäri on jäänyt eläkkeelle. Eikä asuinpaikan vaihto edesauta asiaa.
– Seijahannele
Samaa mieltä, en voi ymmärtää ettei vieläkään pelkopotilaita osata ottaa yksilöinä vastaan. Hoitoalalla muutenkin tuntuu olevan vaikeaa ajatella, että jollekin se yksittäinen käynti on iso juttu ja jännittää kovasti. Toivoisin että lääkärit oppisivat kunnioittamaan ihmisten pelkoa ja kohtaamaan sen oikealla tavalla. Sosiaalinen älykkyys on erittäin tärkeää siinä ammatissa. Arvaa paasasinko tästä miehen veljenpojalle joka opiskelee lääkäriksi 🙂
Hyvä hammaslääkäri on yhtä kullanarvoinen aarre kuin hyvä gynekologi tai hyvä kampaaja eikö olekin? Minä löysin hammashoitajatuttuni suosituksesta ihanan hammaslääkärin, jonka luona nyt koko perheemme käy, taitaapa joku työkaverikin käydä. Kivuttomaan hoitoon erikoistunut hammaslääkärini on myös antanut minulle myös niin hyvät kotihoito-ohjeet, että tarkastukseen tulee kutsu vain kahden vuoden välein.
Nimenomaan. Onneksi minulla on myös ihan mahtava gynis, joka tietää pelkoni. Hänellä olen käynyt jo varmaan ainakin yli kymmenen vuotta joka vuosi. Joka kerta olen ihan paniikissa ja niin onnellinen kun käynti on ohi. On mahtava jos tällaisiin rutiinikäynteihin löytyy oikeat ihmiset.
Mainiosti kirjoitettu. Varsinkin se kohta, jossa hammaslääkäri juoksee perässäsi puudutuspiikkineen. Osasin kuvitella mielessä tilanteen.