Heipparallaa. Vihdoin rauhassa kotona ja koneen ääressä. Lyhyt Pariisin loma oli niin intensiivinen, etten jaksanut avata läppäriä kuin yhtenä iltana. Matka oli todella ihana – niinpä siitä halusi nauttia täysillä. Tällä kertaa teemana ei ollut kaupungilla shoppailu, vaan lähinnä nautiskeleminen kauniista ympäristöstä ja syömisistä sekä tietty seurasta.
Kuvasin todella paljon, kamera oli koko ajan mukana ja kuvia on jättimäinen määrä. Vähän erilaista materiaalia kun normaaleilla Pariisin muotiviikkoon sijoittuvilla reissuilla. Nyt enemmänkin maisemakuvia.
Mietin mistä alkaisin purkaa matkakuvia ja päätin aloittaa ihanasta illastamme Shangri-La-hotellissa. Olimme Petrin kanssa varanneet illallispöydän heidän Shang Palace-ravintolasta, jolla on yksi Michelin-tähti. Ravintolassa tarjoillaan Kiinalaishenkistä ruokaa, kuulemma Kantonilaisella vivahteella.
Ravintolan pukeutumiseteiketti oli rento, joten pukeuduin vain astetta siistimpään asuun. Superleveät housut ja liehuvaselkäinen paita olivat hyvä valinta. Suurimmalla osalla asiakkaista oli tyylikäs rento asu päällä, miehillä neulepaitaa ja chinoja tai farkkuja.
Hotellin aulasta meidät ohjattiin heti ravintolakerrokseen hissillä. Shang Palace sijaitsi kolmannessa kerroksessa. Siellä meidät vastaanotettiin erittäin ystävällisesti ja tunnelma oli hienostuneen rauhallinen. Mahtava mennä välillä syömään johonkin, jossa ei ole minkäänlaista hälinää.
Ravintolassa oli hyvin perinteinen elegantti sisustus ripauksella aasialaista tunnelmaa. Tarjoilu oli muodollista, joskin mukavan rentoa ja henkilökohtaista. Monta tarjoilijaa hääräsi ympärillämme, kukin tehden omia hommiaan. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tuntunut häiritsevältä, vaikka meitä tarkkailtiin koko ajan, jotta juomaa oli lasissa tarpeeksi ja tyhjät lautaset eivät kauaa seisoneet pöydällä.

Tähän menuun sopi olut hyvin juomaksi – jopa tarjoilijakin myönsi että hänkin olisi valinnut itse mielummin oluen tämän menun kanssa (vaikka hys, kuulemma pitääkin suositella viinejä mielummin kun ollaan Ranskassa). Ensimmäisenä ruokana oli barbeque-grillattua ankkaa ja kanaa, kuvassa sitä seuraava keitto, josta löytyi mm. sieniä ja kampasimpukoita. Ankan kanssa oli miedosti makeaa viinirypälekastiketta ja kanan kanssa soijakastiketta. Keitto puolestaan maistui aika voimakkaan etikkaiselta ja ihan hitusen makealta, suolaa oli siinä niukanlaisesti.
Keiton jälkeen tuli valkosipulissa ja chilissä pyöräytettyjä friteerattuja jättikatkaravun pyrstöjä, jotka maistuivat hitusen avotulen savuisilta. Aika suolaista, maussa ei ollut yhtään makeutta taittamassa sitä. Sen jälkeen neljäntenä saapui varsinainen pääruoka, joka oli naudanlihaa pippurikastikkeessa, talon omaa riisiä ja munakoisopaistosta, jossa oli mm. kuivattua kalaa ja sieniä mukana. Ovelaa ja todella suolaisen soijakastikkeen makuista. Munakoisolisäkkeessä oli hitunen luonnollista makeutta taittamassa suolaisuutta.
Jälkiruoka oli mielenkiintoinen yllätys. Jokseenkin karun näköinen, kuten kuvasta näkyy. Mutta aivan älyttömän loistava päätös suolaiselle aterialle. Tämä muistutti kuulemma vähän Tapiocaa (jota en ole ikinä maistanut). Kuvailisin annosta hedelmäkeitoksi, jossa oli riisiä ja kermaa. Se tarjoiltiin todella kylmänä, joten oli erittäin raikasta ja sopivan kirpeän makeaa ja silti kerman ansiosta pehmeää. Yllättävän hyvää. Siinä oli hedelmistä greippiä ja mangoa ainakin.
Kun olimme saaneet aterian päätökseen saimme mahdollisuuden vierailla Shangri-La-hotellin sviitissä! Se sattui olemaan tyhjä ja ravintolan päällikkö kävi pihistämässä sviitin avaimen respasta ja esitteli meille huikean huoneiston. Vaikka sisustuskin oli ylellinen, vei voiton kuitenkin terassi, josta oli aivan huikaisevat näkymät yli koko Pariisin. Näkymästä saattoi bongata kaikki tärkeimmät maamerkit, Riemukaarta lukuunottamatta. Ilta hämärsi jo ja valot loistivat hämärtyvää kaupunkia vasten. Nämä kuvat eivät tee oikeutta sille uskomattomalle näylle ja fiilikselle joka terassilta tuli.
Mietittiin millaista olisi syödä aamupalaa tai istua iltaa tuossa ihastellen näkymiä. Sviitin vuorokausihinta on 15.000 euroa / yö, joten ihan heti ei lähdetä testaamaan kuitenkaan. Mutta oli kyllä ainutlaatuista päästä hetkeksi nauttimaan siitä, tuskin tulee toista kertaa mahdollisuutta moiseen.
Pakko sanoa, että tuo ilta on yksi ihanimmista koskaan. Taas tuli roppakaupalla muisteltavaa ja fiilisteltävää. Suosittelen kyllä satsaamaan matkalla johonkin itsensä hemmotteluun, tällaiset kokemukset muistaa aina. Kiitos Petrille ihanasta illasta! Muistuttelen muuten vielä, että hänen Pariisin fiilistelyitään voi seurata instagramissa @coolpoolparis –tilillä. Ja tietysti kannattaa seurata myös minun instagramiani @muotimielessa jos et jo ole muistanut siellä seurailla.
Palaillaan vielä Pariisin fiiliksiin, luvassa ainakin kukkamerta ja kujia.
2 Comments
Kaunista kuvaa Pariisista. Tytär sanoin viime elokuussa, kun ostin chinot, että ne ei ole enää muotia. Ja siellä oli siistinä asuna ko. housut. No aion niitä pitää ja eilen sovittelinkin josko kesän tullen ne laitan jalkaan. Pari kertaa Pariisissa vaan ohikulku matkalla, ja toiveissa, että sinne voisi mennä joskus.
Kiitos, Pariisista on niin helppo napsia kaunista kuvaa, kun kaikkialla on silmiä hiveleviä näkymiä 🙂
Heh, juuri pelasti kirppiskasasta omat vanhat chinot takaisin käyttöön. Ai ai, niiden uusi tuleminen on juuri nyt..eli ei muuta kun chinot käyttöön.