Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävin Tanskassa – hassua, sillä meillä on niin paljon liikkeessä tanskalaisia tuotemerkkejä. Jostain syystä en ole työmatkoja jaksanut hirveästi harrastaa. Nyt olen iloinen, että tartuttiin kutsuun, sillä matka oli kaikkinensa todella inspiroiva ja antoisa. Jopa niin, etten ole kyennyt kirjoittamaan tännekkään matkasta. Tiedättekö – joskus inspiraatiota on tullut niin paljon, ettei sitä kykene jakamaan tai pukemaan sanoiksi heti.
Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Kvadratin pääkonttorilta, joka sijaitsi ihan asutuksen tuntumassa loivasti polveilevalla niityllä. Punatiilinen rakennus oli suunniteltu maastoa mukailevaksi ja pihapiiri oli lähes luonnontilassa olevaa niittyä. Ensimmäisenä tavallaan hämmästeli sitä, miten vaatimaton ja ”hoitamattoman” oloinen pihapiiri oli, eikä ulkona ollut edes suuria kylttejä ilmaisemassa tehtaasta. Mietin, että mellä suomessa vastaavan kokoinen yritys olisi asfaltoinut pihan, rakentanut sille taidokkaasti suunnitellun pihapiirin valtaisine betonialtaineen ja istutuksineen. Pihalle ohjaisi näyttävät kyltit ja neonvalot loistaisivat kauas, kertoen mikä yritys on kyseessä.
Oivalsin vasta hetken päästä, että tässä onkin erilainen ajatus. Tarkoitus oli kunnioittaa niittyä jolla rakennus sijaitsi. Sisällä sen tajusi vielä paremmin. Ympäri rakennusta oli suuria ikkunoita, joiden edessä työpisteet sijaitsivat ja niitty tuli ihan melkein sisään saakka. Niin vaivattoman luonnollista. Rakennuksessa oli sisällä valkoisiksi kalkitut tiiliseinät ja supermassiiviset Dinesen hirsilankkulattiat. Kaikki oli kaunista ja hillittyä.
Ihastelin aitoja materiaaleja, luonnonsävyjä ja yleistä fiilistä. Mikään ei näyttänyt mahtipontiselta.
Ruokasalissa oli ihana tiililaattalattia. Olen aina ihaillut tuollaisia lattioita, harmi kun niitä ei enää harrasteta kovin paljon. Jos rakentaisin modernin talon, harkitsisin vakavasti tuollaista laattalattiaa. Tiililaatat paksulla betonisella saumauksella ovat niin ihanan raffeja. Joskus 80- ja 90-luvulla tuollaisia lattioita oli paljon. Kuvassa myös ruokasalin muurahaistuoli, joka oli verhoiltu Kvadratin Hallingdal-villakankaalla.
Ruokasali jatkui kirjastomaisena tilana. Siellä oli upeita puisia kalusteita, tilanjakajana ja ikkunoissa verhoja ja lattialla Danskinan villamatot. Kiinnittäkääpä huomiota vaikka tuohon tilanjakajana toimivaan haalean vihreään verhoon. Miten kiva sävy siinä on, värikäs ja se on kuitenkin todella hillitty. Tila näyttäisi paljon tylsemmältä ilma tuota hienovaraista värilisäystä. Tällaista sävymaailmaa ja materiaaleja ihailen suunnattomasti. Upeissa kankaissa hinta muodostuu materiaalien lisäksi myös taitavasta värisuunnittelusta. Ei ole ihan pieni prosessi luoda onnistuneita värimaailmoja – siitäkin muuten kuulimme luennolla.
Tässä toinen esimerkki taitavasta ja hillitystä värien käytöstä. Haalea vaaleanpunainen sohva on aivan yhtä neutraali tuossa kokonaisuudessa kuin vaikkapa vaaleanharmaa olisi. Mutta tunnelma muuttuisi paljon tylsemmäksi jos sohva olisi harmaa. Olisipa ihana päästä myymään enemmän pehmeitä sävymaailmoja asiakkaidenkin koteihin. (Äiti muuten, tuo vaaleanpunainen on se kangas, joka tulee tidän vintage-nojatuoliin.) Kangas on nimeltään Foss ja vaaleanpunaisen sävyn nro on 612.
Danskinan matot ovat sellaisia, että minulla lähtee melkein järki kun ihailen niitä. Toki ovat kalliita, mutta ne on tehty kestämään ikuisuuksia. Tällaisista matoista myös lähtee melkein mikä vaan lika pois. Uskokaa vain. Ja se fiilis, ei voi sanoin kuvailla, matot ovat todella upeita.
Kurkistin ovelta yhteen työhuoneeseen. Katsokaa tuotakin tunnelmaa. Ja värejä, taustalla pilkistää haalea vihreä villakangassohva ja siihen yhdistelty konjakkinen nojatuoli. Kokonaisuus ei näytä yhtään villiltä, vaikka siinä on käytetty värejä.
Tai miten kauniita neuvotteluhuoneiden tuolit ovat kauniilla kankailla verhoiltuna. Tuolit ovat Gubin Beetle-tuoleja. Ihanat!
Minun on tosiaan pakko jakaa matkan fiilistelyt useammassa postauksessa, tästä tulisi muuten aivan liian pitkä lukukokemus. Kahteen päivään mahtui uskomattoman paljon, siispä se oli raskasta, mutta ihanaa. Pääsin mm. kuulemaan Erwan Bouroullecia, Mads Arlien-Soborgia ja Giulio Ridolfoa. Kaikkien mielenkiintoisten luentojen lisäksi kahmin mukaani huomioita ja oivalluksia tanskalaisesta tyylistä, kerron lisää kyllä.
Jos teillä on mitään kyseltävää niin vastailen mielelläni.
10 Comments
Voi kuinka ihanaa ja inspiroivaa! Mahtava postaus ja tästäkin saa valtavasti inspiraatiota. Varmasti on ollut aivan huimaa olla tuolla ja nauttia kauniin täydellisistä ja taidokkaista sisustuksista. <3
Mä ajattelin matkalla useaan kertaan, että näkisitpä sä saman <3 Niin paljon kaunista ja inspiroivaa. En pysty jakamaan täällä kuin pienen raapaisun siitä, mutta toivottavasti näistä postauksista on iloa.
Ihana postaus ja kauniit kuvat. Erityisesti silmääni pisti tuo vihreä sohva, sillä meille on tulossa vaaleanvihreä samettikangas olohuoneen sohvaan. Kiva kuulla lisää reissustasi ja tällaisia kuvia katselee mielellään. Oikein hyvää viikonloppua!
Kiitos Marja! Hento vihreä on kyllä todella kaunis väri, siihen on helppo yhdistellä kaikkea ja se ikään kuin rauhoittaa ja pehmentää tilan.
Hyvää viikonloppua myös sinne!
Mahtava postaus, mahtavasta reissusta! Olisin halunnut olla mukana:))) Kiitos kun jaat kuviasi ihailtavaksi!
Aivan ihana kuulla, että tästä "raportista" pidetään. Kunpa osaisinkin jakaa kaiken näkemäni, mutta onneksi edes osan siitä. Pääsette pikkuisen mukaan näiden postausten myötä :))
Voi kääk miten ihania kuvia ! Kiinnitin huomioni ihastuttaviin valkoisiin nojatuoleihin niiden ilmavan olemuksen takia, osaatko kertoa niistä jotain ? Kaiken kaikkiaan, ihana postaus johon tulee varmasti vielä moneen kertaan palattua 🙂
T. Varpu
Kiitos ihanasta palautteesta Varpu – tällaiset kommentit antavat niin paljon iloa jakaa asioita teille!
Valitettavasti en osaa sanoa noiden keveiden tuolien alkuperää, yritin googlettaa muutamia huippuvalmistajia, mutten löytänyt noita.
Hyvä postaus, kiitos! Kuvat mainioita ja nuo värit! Lisää vaan Tanska -juttuja. Tunnistatko lattiavalaisimen julistetaulun vieressä?
Kiva kuulla Johanna 🙂 Oi, mun täytyy ehdottomasti jatkaa Tanska-jutusteluita, niin kivoja juttuja näin.
Voi vitsit, en kyllä tunnista tuota valaisinta. Saman sarjan valaisimia oli ympäriinsä tuolla.