Alkavaan viikonloppuun sopiikin mainiosti piipahdus taannoisen Tanskan matkan tunnelmiin ja vieläpä ruokaisiin sellaisiin. Sattumalta täällä blogissa on nyt perä perää tällaisia kattausaiheisia juttuja, mutta toisaalta, minusta kesä on mitä parhainta aikaa nauttia hyvästä ruoasta ja silmiä hivelevistä kattauksista. Unohtamatta tietenkään sitä avainasiaa, eli yhdessäoloa.
Kuten kerroin teille, sain valtaisan inspiraatiotulvan matkalla. Ihastelin ihan kaikkea näkemääni ja painoin mieleeni visuaalisia asioita. Illastimme Ebeltoftin rannalla sijaitsevassa Karens Brasserie-ravintolassa. Illallisen meille tarjosi Kvadrat, jonka luona olimme vierailulla. Luithan jo juttuni vierailustamme heidän pääkonttorilla.
En kantanut illalliselle mukanani järjestelmäkameraa, joten nämä kuvat olen napannut kännykälläni. Nyt melkein harmittaa, sillä olisin mieluusti kuvannut enemmän ja huolella, sillä niin nättiä kaikki oli. Onneksi on edes nämä otokset taltioituna.
Ihastelimme Tomin kanssa ravintolan sisustusta ja fiilistä. Meitä melkein nauratti, kun kaikki muut seisoskelivat kuoharilasien kanssa seurustellen baaritiskin ympärillä ennen pöytiin asettautumista. Mitä me teemme…haahuilemme ympäriinsä huokaillen ja ihastellen ja valokuvaten kännyköillä. Kuvasimme pöytiä, toisiamme, terassinäkymiä ja ihastelimme kaikkea – kahdestaan. Sitten meitä huvitti epäsosiaalisuutemme ja se kuinka muut näkevät ihmiset ja me ympäristön. Ei silti, ennätettiin vielä pöydässä olla sosiaalisia, saimme pöytäseuraksi muut suomalaiset – terkut heille! Kivaa oli!
Tilan rento arkkitehtuuri viehätti, mikään ei ollut liian hulppeaa, silti mieletöntä. Kaksi seinää rakennuksesta oli lasia ja ikkunoihin oli ripusteltu ohuita verhoja pehmentämään lasiseiniä, silti verhot olivat huomaamattomat eivätkä peittäneet näkymiä yhtään. Kuvissa ei valitettavasti näy noita ikkunaseiniä. Rakennuksen rakennepalkit yms. oli jätetty raffisti esille, eivätkä nekään näyttäneet yhtään rujoilta. Lattia oli (tietysti) upeaa leveää lankkua. Baaritiski ja sen tausta erittäin eleettömät ja yksinkertaiset. Koristeenakin oli vain kaunis rykelmä lasiesineitä. Joskus (oikeastaan melkein aina) vähemmän toimii niin hyvin.
-luonnonkukkia ja kynttilöitä-
Baaritiskin päässä oli flyygeli ja sen päällä luonnonkukkakimppuja sekä valtaisa pionipuska. Koska Tanska, niin tietysti myös kynttelikkö palavine kynttilöineen. ByLassenin Kubus8-kynttilänjalka on kyllä katseenvangitsija. Takaseinän hyllyllä oli astiapinoja, niitä astioita joita pöytäkattauksissa jatkuvasti käytettiin. Väriä tilan sistustukseen toivat Montanan kirpeän vihreät seinähyllyt. Tällaisia ovelia yksityiskohtia arvostan. Rohkean valinnan voisi hyvin siirtää myös kodin sisustukseen – jos kaikki on neutraalia, jokin virkistys voisi toimia kokonaisuudessa.
Kalusteista ihailimme myös esimerkiksi tuolivalintoja. Muoviset tuolit ovat Friz Hansenin Nap-tuoleja ja osaan pöytiä oli valittu ihanat Wegnerin Y-tuolit. Kaikki upeita laadukkaita ja kestäviä design-tuoleja, joista tulee ylellinen fiilis. Jos itse tekisin ravintolan, satsaisin eniten rahaa tuoleihin. Tai no niin kodissakin, se on ehdoton ykkösjuttu kalusteissa mielestäni. Ja tuossakin sekoittelu on fiksu juttu – kalliimpia tuoleja on kourallinen ja edullisempaa valtaosa.
Pyöreät pöydät ovat myös nappivalinta ravintolaan. Oli aika kiva istuskella pyöreän pöydän ympärillä, kaikki pääsivät keskusteluun tasapuolisesti mukaan. Valkoiset pöytäliinat taitavat nykyään olla harvinaisuus ravintoloissa (tai kodeissa), mutta jestas, miten ne toivat tunnelmaa. Servietit olivat valkoista kuitukangasta.
No entäpä itse kattaukset. Oi miten ihanat, minulta melkein pääsi itku (kirjaimellisesti) kun ne olivat niin ihania. Tuossa on kaikki elementit mistä pidän – pöytäliina, sinivalkoisia astioita , eriparisia laseja, pioneita, kauniita vesipulloja, kynttilöitä… Sanomattakin selvää että oli ihana istahtaa pöytään. Kaikki oli silti niin vaivattoman kotoisan näköistä – välittyykö se kuvista?
Pakko jatkaa hehkutusta. Ruoka oli mieletöntä; konstailematonta, raikasta ja sitä oli runsaasti. Annokset tarjoiltiin pöytiin vadeissa, joista jokainen sai ottaa haluamansa määrän omalle lautaselleen. Samalla tuli ikään kuin rentouduttua seurueen kesken.
Alkuruokina oli katkarapuja, joiden kastike tarjoiltiin erikseen. Leivän kanssa oli myös pöydässä erikseen yrttiöljyä. Lisäksi tuli raikasta kalaa (jota en tunnistanut) salaatin kera ja savustettua lohta supertuoreen ja napsuvan parsan kanssa. Sen jälkeen lihaa, sieniä ja taivaallisia voilla silattuja uusia perunoita. Kaikki siis kannettiin pöytään suurissa vadeissa. Jälkkäriksi tarjottiin vadilliset raparpericrumbleja, pieniä mutakakkuja, vaniljajäätelöä ja iso kulhollinen tuoreita mansikoita. Oi vitsit!
Jos olisin järjestämässä juhlia, nappaisin tuosta tarjoiluideasta kiinni. Miksiköhän aina pitää olla noutopöytä suuremmissa juhlissa. Tässäkin tilaisuudessa oli arviolta 50 hlöä ja tällainen järjestely oli aivan mahtava. Kaikki saivat istua pöydissä ja nauttia ruoista samaan aikaan. Ei syntynyt jonoja, kaikkien ruoka oli freesiä ja kaunista.
Ruoan suhteenkin ihastelin selkeyttä. Ymmärrän että ravintola-annoksissa usein piperrykset, kastikeviirut yms. ovat ihan ok. Mutta että tykkäsin silti tuollaisesta aidosta esillepanosta – yhtä/kahta asiaa oli yhdellä vadilla paljon ja kastikkeet erillisissä kipposissa, se oli tosi tehokkaan näköistä.
Tuo illallinen on taas yksi niistä mieleenpainuvimmista ruokailukokemuksistani kaikella tavalla. Ja hei veskissä oli Volan messinkihanat – voi ihanuus, heh.
Herkullista viikonloppua! (tässä tuli taas nälkä)
