Lupasin jo ajat sitten tehdä erillisen postauksen Pariisin ihanasta kukkapuistosta. Etenkin valtaisat tulppaanipenkit ihastuttivat suunnattomasti. Mehän vierailimme Petrin kanssa puistossa vappupäivänä, silloin Pariisissa tulppaanikausi alkoi kääntyä loppusuoralle, kun taas täällä kotimaassa vasta odoteltiin kukkien aukeamista.
Mutta koskaan ei ole huono hetki ihailla kukkaloistoa, joten pljäytänpä teille tähän valtaisan satsin värikylläisiä kukkasia.
Näitä kuvia valitessani ja editoidessani, mietin miten ihana olisi hullaantua johonkin kukkalajiin ja kerätä sitä pihalle monessa eri versiossa. On aika upean näköistä kun yhtä laatua on paljon rykelmissä. Totesin, että minä olen ihan liian boheemi moiseen suunnitelmallisuuteen, mutta miten mahtava harrastus esimerkiksi tulppaanipuutarhan rakentaminen olisikaan. Vaikka kukkien loistokausi on lyhyenkö vuodenkierrossa, liittyy tuohon harrastukseen monta muutakin vaihetta kuin kukintakauden ihastelu. Kaikki aina lajikkeiden tutkimisesta, erikoisempien metsästämiseen ja oikea-aikaiseen istuttamiseen. Sitten vielä kasvun tarkkailu yms.
Puutarhassa puuhailu on vaan niin rentouttavaa ja mahtavaa siinä on se, että jokainen voi toteuttaa sitä omien taipumustensa ja mieltymystensä – sekä jaksamisensa mukaan. Olen löytänyt aika hyvin tänä kesänä oman juttuni, joka on enemmänkin rentoa puuhastelua siellä täällä ja haaveilua. Ei niinkään sitä suunnittelua ja valtaisaa perustamistyötä. Sen pikkupuuhastelun rinnalle yritän opettaa itseäni pysähtymään enemmän. Sekin on osa puutarhaelämää, että malttaa olla siellä hiljokseen ja paikallaan. Nauttia siitä mitä on saanut.
Tuosta tulikin muuten mieleeni ajatus joka on pyörinyt päässä jonkin aikaa: Yritän olla iloinen kaikista niistä asioista joita olen saanut ja saan, enkä miettiä niitä mitä en voi saada tai en tule saamaan.
Sama pätee ihmissuhteissa. En odota keneltäkään mitään. Olen iloinen niistä positiivisista huomioista joita saan, mutten mieti miksei joku huomioinut minua. Hirveän raskasta jos täytyisi aina olla tyytymätön tilanteeseen.
Olen sitä mieltä, että parhaiten sitä tekee itse itsensä onnelliseksi. Silloin ei tarvitse mitään muuta. Kaikki mitä sen lisäksi tulee on vain ylimääräistä plussaa. Ja uskon että sitä plussaa tulee mahdottomasti, jos sitä ei väkisin odota.
En hirveän usein kirjoittele blogissani ns. elämän viisauksia. Se johtuu siitä, että minusta perusasiat ovat niin itsestäänselviä, ettei niitä tarvitse toitotella ääneen. Nyt olen vaan haahuillut aika onnellisena puutarhassani ja pyöritellyt päässä näitä ”self help” -mietteitä.
Puutarha on aikamoinen paikka!
6 Comments
Tosi ihana kirjoitus ja ajatelmat. Puit sanoiksi mun mietteet. Vaikutat tosi mukavalta ja kivalta ihmiseltä!
Terveisin
Helen | athomeornot@gmail.com
Kiitos sinulle ihanasta palautteestasi 🙂 Mukava jos pidit kirjoituksesta. Ja yritän kyllä olla mukava toisille ihmisille – siitä saa itse niin paljon iloa ja voimaa. Hyvä tuo hyvää, uskon näin.
Kiva kun jaoit näitä ajatuksiasi. Näissä tuli pohdittavaa itsellenikin, kiitos!
Ihana kuulla, että näistä oli iloa. Usein jätän kirjoittamatta tällaisia mietteitä, kun ajattelen, että nämä ovat niin itsestäänselvyyksiä. Mutta onhan se niinkin, että vaikka olisikin, niistä on hyvä muistutella. Ja aina voi oivaltaa puolin ja toisin jotakin uutta.
Sanoit tuon kaiken niin osuvasti, että ihan hämmennyin. Tunnistan ajatuksesi. Että itse tekee itsensä onnelliseksi, vaatimatta ja odottamatta elämältä tai ihmisiltä kohtuuttomia, punnertamatta väkisin. Nykyään kulkiessani metsässä huomaan spontaanisti havainnoivani tarkemmin puiden siluetteja, kasvien lehtimuotoja, maan värejä, erilaisia yksityiskohtia. Tunnen olevani enemmän läsnä ja saan siitä melkein nolostuttavan innostunutta sisäistä nautintoa. Olen jostakin kuullut ajatuksen, että luonto antaa vapauttavan onnellisuuden kokemuksen, koska siellä kaikki on jo valmista, täydellistä itsessään – mitään ei tarvitse tehdä tai muuttaa – minusta aika huikea ajatus.
Kiitos omistasi! Anne-Riitta
Oi, miten kiva kuulla! Ja ihan totta, kaikista vaivattominta on huolehtia itse itsestä ja olla hyvä toisille – kun ei odota muilta mitään erityistä, saa ilhtua usein 🙂
Luonto on minullekin niin tärkeä. Etenkin jos olen stressaantunut, minun on pakko päästä pihalle tai metsään. Saan niin paljon energiaa siellä ja kaikki tuntuu paljon luonnollisemmalta ja perusasiat muistuvat mieleen.