Minun piti alunperin käväistä tässä kuun vaihteessa pienellä visiitillä Tanskassa. Muuto oli kutsunut meidät heidän syyspartyihinsa. Mutta koska emme onnistuneet saamaan aikatauluihimme sopivia lentoja, pyrähdin matkalle perheen luokse Kokkolaan. Nyt olen köllötellyt viikonlopun täällä pikkukaupungissa. Mieluiten vietän aikaa rennosti perheen kesken; kuulumisia vaihdellen ja rentoutuen.
Tänään käytiin siskon perheen kanssa katsastamassa heille yhtä potentiaalista mökkitonttia ja autoin siskoa istuttelemaan pihalle kasveja – tai lähinnä höpötin vieressä kun hän heilui lapion kanssa.
Kamerankin olin pakannut mukaan, mutta en ole jaksanut kummemmin siihen tarttua. Tietokonettakaan en ole juuri availlut. Napsaisin kuitenkin tähän postaukseen muutaman äidin asetelmista. Täällä niitä tosiaan riittää – kaunista katseltavaa yltympäriinsä. Hänen enkelinsiipensä takan päällä on aivan upean elinvoimainen, kunpa omatkin kasvit näyttäisivät tuolta. Ja yläkuvan orkideat, miten joku saa ne uudestaan kukkimaan tuolla tavalla.
Äiti löysi heidän vanhan talon vintiltä tuommoisen valaisimen. Se ei mitään erityisen vanhaa vintagea ole, mutta kieltämättä aika ajankohtainen tyyliltään ja matskuiltaan juuri nyt. Valaisimesta puuttuu yksi lasinen pallokupu, nyt pitäisi jostakin metsästää sellainen. Olisko kenelläkään vinkkejä?
Huvituin myös kuvan Joy Division-julistetaulusta. Se on tietysti veljeni vanhoja juttuja, mutta niin veikeä. Itse en ole ikinä kyseistä bändiä kuunnellut. Mutta taidan pihistää jossain vaiheessa tuon itselleni hauskaksi sisustuselementiksi.
Minulla on Tyttönen mukanani, hän kun on niin helppoa matkaseuraa. Ollaan käyty pikkukaupunkikävelyillä ja ihmetelty keskustan autioita liikehuoneistoja, lukuisia kirpputoreja ja jopa lounaspaikkojen possunliha/kermakastike/kermaperuna-ruokalistoja. Instagramissa @muotimielessa minua seuraavat ovatkin näitä touhuja ja ajatuksia voineet seurailla.
Ihanaa syyskuun alkua kaikille, tästä se syksy taitaa sitten startata!
5 Comments
Tampereella on valaisinkorjaamo pannuhuone. Sieltä voisi kysyä puuttuvaa kupua.
Oi kiitti Terhi 🙂
Pidän paljon blogistasi ja tavastasi kirjoittaa hillityn selkeästi. Silti minua hieman harmittaa suomen kielen opiskelijana, että sanaliittojen kohdalla tupsautat väliviivan usein väärään paikkaan, esim. Joy Division-julistetaulu. Kun yhdyssanan alkuosa muodostuu erillisistä sanoista, sen perään tulee välilyönti ja sitten yhdysmerkki. Vrt. Joy Division -julistetaulu. Älä pahoita mieltäsi kritiikistäni, kielioppisäännöt ovat loppujen lopuksi vain ohjeita, ilman niiden noudattamistakin asiat tulevat selviksi 🙂
Miekin oon huomannut tuon, mutta uskoisin täällä muidenkin yhdyssanavirheiden (ja itse asiassa usein vilahtavien k-kirjaimien virheellisen tuplauksen) osuvan silmääni siitä syystä, että vuosia sitten täällä oli postaus, jonka aiheena oli blogien häiritsevät kirjoitusvirheet. :´D
No eihän nää vakavia asioita tosiaan ole 🙂
Kiitos Elina, en ollenkaan pahastunut kommentistasi. En kyllä muistanut tuota sääntöä väliviivan käytöstä, missä lie olen haaveissani ollut koulussa äidinkielentunnilla 🙂 Nyt yritän muistaa säännön jatkossa. Mielelläni otan tällaisia vinkkejä virheisiini!
Anonyymille myös kiitos, ensinnäkin siitä että olet ollut näin pitkään blogini matkassa, sillä tuosta kirjoituksesta lienee jo noin kahdeksan vuotta aikaa. Myönnän etten ole täydellinen kielellisesti ja siitä saatoin mainita myös tuossa postauksessakin. Taisin lähinnä ärsyyntyä helpoista yhdyssanavirheistä – kuten "jää kaappi" "perjantai päivä" jne. Mutta eihän nämä tosiaan niin vakavia asioita ole, kun tässä ei kaunokirjoitusopusta olla tekemässä 🙂