Eletään mielestäni syksyn parasta aikaa, ehdottomasti. Sillä nyt saa nauttia valoisista päivistä ja ihastella hämyisiä aamuja ja iltoja. Pimeys ei ole vielä ottanut valtaa, mutta silti tunnelma on kesän jälkeen kovasti erilainen – pehmeämpi. Itselläni syksyyn liittyy vahva siirtyminen sisätiloihin. Kesäkautena piha ja ulkoilu on on ykkössijalla, nyt taas herää kodinlaittamisinto. Aloitin syksyn perinteisellä syyssiivouksella, noh, se on vielä kesken, mutta hyvässä alussa jo. On ihana tuoda puhtaaseen kotiin syysilmettä ja tunnelmaa. Nyt palaa kynttilät aamusta alkaen.
Keittiössä tulee vietettyä paljon aikaa. Saarekkeella poltan syksyisin aina tuikkuja ja kynttilöitä, tunnelma leviää siitä ympäri oleskelutiloja. Siirsin keittiöön nyt myös aiemmin makuuhuoneessa olleen Iittalan kuparin värisen Lantern-valaisimen, se tuo lämpöä kokovalkoiseen keittiöön. Etenkin aamuisin on ihana laittaa vain tunnelmallinen valo palamaan ja nauttia aamiaisvalmisteluista lämpimässä valaistuksessa. Olen ottanut tavakseni herätä tuntia aikaisemmin kuin ennen, ihan jotta voin nauttia aamun fiiliksistä.
Minua viehättävät nyt meripihkaiset lämpimät sävyt, joita mukailevat Lantern-valaisimen lisäksi kasvien saviruukut ja Iittalan Alvar Aalto -kokoelman uudet ruusukultaiset kulhot, jotka soveltuvat muuten mainiosti myös ruokien tarjoiluun. Tällaisilla esineillä saa tuotua sisustukseen ihanasti tunnelmaa.
En voi vastustaa houkuttelevan värikkäitä juureksia ja vihanneksia. Ostin korillisen herkkuja ja niistä pyöräytin sosekeittoa ja seuraavaksi pilkon ison pannullisen uunijuureksia. Kun kokkailen, tykkään nauttia kokonaisvaltaisesti ruoanlaitosta, se tarkoittaa kynttilöitä ja kenties jopa taustamusiikkiakin. Harrastukseni on koti ja ehkä jo vähän työnikin. Olen kehittänyt kätevät rutiinit ruokien valmistukseen, jotta sotkua syntyisi mahdollisimman vähän ja että homma olisi visuaalista. Joskus pysähdyn ihastelemaan kuorittuja ja pilkottuja vihanneksia tai muuten vain fiilistelen. Arjen kauneus on elämän suola.
Kuten ihastelen välillä vaikka tiskattua kattilaakin ja pöytään meneviä tai sieltä tulevia astiapinoja. Kun omistaa viehättäviä käyttöesineitä, ne näyttävät aina hyvältä – kunhan muistaa sen siivouksenkin siellä taustalla. Siivouskin on minulle tunnelmointia, siinä näkyy saman tien työn tulokset, puhumattakaan lopputuloksesta. Kodin tunnelman luovat siellä tehtävät askareet ja kaikki ympärille valitut esineet. Olen muuten ihan innoissani että Iittalan Nappula-kynttilänjalkasarjaan on tullut tuo uusi teräksen sävy – ihan täydellinen esimerkiksi meidän keittiössä.
Siitä ei ole kauaa kun tanskalainen Hygge tuli kertaheitolla tunnetuksi täällä meilläkin. Apropoo, vihdoin on oikea termi tunnelmoinnille ja kotihääräilylle. Itsehän olen ollut näemmä aina Hyggeilijä. Viime jouluna lahjapaketista löytyi aiheeseen valottava kirjakin. Lueskelin kirjaa hymyillen, tunsin olevani asian ytimessä. Kynttilänvalossa fiilistely ja arjesta nauttiminen jäivät pääosin mieleeni – koska ne ovat ihan omia juttujani. Olen muuten saanut joululahjaksi myös nuo kuvissa näkyvät Kastehelmi-kynttilälyhdytkin. Nyt niiden seurana on sohvapöydällä Iittalan Alvar Aalto -kokoelman uusi maljakko. Se on ihan täydellinen kukkamaljakko korkeudeltaan ja malliltaan. Olen kokeillut siihen yhtä kukan oksaa ja huoletonta kimppua, molemmat toimivat mainiosti. Minulla on harmaa väri, mutta tästä löytyy muitakin ihania sävyjä ja tietysti kirkaskin versio.
-Järjestän aikaa kodin siivoukselle, on uskomatonta miten paljon mieleen vaikuttaa puhdas ja karsittu pohja. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, itse aloitin yleisistä tiloista, koska siellä tulee vietettyä eniten aikaa.
-Selkeään ja puhtaaseen pohjaan on ihana rakentaa tähän syksyyn osuva somistus. Pidän sisustustrendien seuraamisesta ja tuon niitä mielelläni omaan kotiin värien ja materiaalien muodossa. Tässä kohtaa avuksi tulevat niin pienesineet kuin tekstiilitkin. Muutamalla sopivalla täydennyksellä herättää eloon omasta kaapista löytyvät esineet ja somisteet.
-Pysähtyminen ja fiilistely. Kun mielessä on paljon kaikenlaista, auttaa hetki omaa rauhaa vaikka nojatuolin nurkassa tai keittiössä kokkaillessa. Asennoidun arkisiin asioihin positiivisesti ja teen niistä mahdollisimman nättejä.
Tunnelmallisia hetkiä toivottelen!
11 Comments
Oikein hyvää huomenta! Ihanat kuvat ja juttu, aivan loistavaa luettavaa aamiaisella. (Tullut paha tapa syödessä selailla nettiä, pitää päästä siitä eroon.) Minä sunnuntaiaamuisin sytyttelen kynttilöitä, silloin harvemmin pitää kiireellä lähteä jonnekin.
Kivaa päivää ja viikonloppua!
Aamiaisella onkin ihana lueskella jotain kivaa 🙂 niin mäkin teen just nyt.. Mulla onkin tuossa tuikku palamassa, kahvipannu vieressä ja villasukat jalassa. Nämä sunnuntaiaamut ovat parhautta. Kivaa sunnuntaita sinne!
Kivan tunnelmallinen postaus. Kuulisin mielelläni lisää noista hyvistä rutiineista, joilla ruuanlaitossa syntyy mahdollisimman vähän sotkua. Nimim. Avokeittiö ei aina hivele perfektionistin silmää.
On muuten pitänyt kysyä vinkkiä myös yhdestä toisesta asiasta. Harkitsen pussilakanioden uudistamista ja olisin kysynyt, että osaatko Anne suositella hyviä pussilakanoita? Ajatukissa on ostaa kerralla useammat, sillä haluaisin päästä kokonaan eroon opiskeluaikaisista eripari ja kaikenkuosisista lakanoista. Olen ajatellut materiaaliksi puuvillasatiinia, mutta pellavakin toisaalta kiehtoo. Pellavassa houkuttelee se, että sitä ei ilmeisesti tarvitse mankeloida (?).
Pnko sinulla kokemusta Finlaysonista, Hemtexistä tai vähän arvokkaammasta Himlasta?
Pia
Oi miten kiva kuulla Pia 🙂 Heh, voisin joskus valottaa vähän noita rutiineitani..kunhan saan aikaa kunnolla tähän hommaan…kohta!
Lakanoista voisin jauhaa ikuisuuden, lempiaiheeni (yksi niistä). Ihan ehdottomat lempparini ovat nyt JF Finlaysonin pellavaiset pussilakanat. Ovat kyllä peitonneet edullisemmat versiot täysillä. Eli suosittelen niitä yhdeksi setiksi. Toiseksi vaikkapa unelmaisen silkoisia puuvillapercale-lakanoita, joita löytyy esim. Balmuirilta tai Finlaysonilta. Juuri ihailin Stella Harasekin postauksessa Finlaysonin harmaita flanellilakanoita, kolmanneksi setiksi valitsisin sellaiset. Eikä sitä enempää tartteiskaan. Pellavaa ei tarvitse silitellä tai mankeloida, siksi aivan ihana. Himlat on myös ihania, itsellä yhdet ikivanhat puolipellavaiset ja olleet mahtavat. Hemtexejä ei ole koskaan mulla ollut. Itse käytän käytännössä kaksia lakanoita, toiset kaapissa toiset pesussa, olenkin karsinut monet ylimääräiset pois kaapista – paljon helpompaa.
Oi, kiitos perusteellisesta vastauksesta! Täytyy perehtyä paremmin noihin mainitsemiisi suosituksiin. Flanelli onkin ihanuusi tuttavuus, mutta voin kuvitella kuinka lämmin ja pehmoinen se on talvella!
Mukavaa syksyn jatkoa,
Pia
Kaunista! Minuakin viehättävät tällä hetkellä (erityisesti valaisimissa) meripihkan ja tummemman vihreän eri sävyt 🙂
Kiitos 🙂 nautin kyllä tästä syksyn tunnelmoinnista ja tällaiset lämpöiset sävyt sisällä tuovat niin paljon kodikkuutta.
Kauniita kuvia ja ihana tunnelma niissä! Olet mielestäni asian ytimessä, kaikki viihtyvyys kodissa lähtee sen puhtaudesta. Rento, vähän boheemi tyyli siinä puhtaudessa on ihanan hyggeilyn lähtöpiste. Omistat kauniita astioita ja esineiä ja niitähän ei itse asiassa tarvitsisi edes olla paljon, kun niillä jo loihtii mukavia erilaisia fiiliksiä kotiin. Nautin blogisi kodikkuudesta ja jos oikein olen ymmärtänyt voit paneutua siihen kohta enemmänkin?! Mukavia hetkiä tulevalle ajalle!
Kiitos Villis, mukava jos pidit postauksesta 🙂 Ja niin samaa mieltä, puhtaus on avainasia ja kun järjestää rutiini, ei ylläpito ole edes suuri vaiva. Meillä ongelma on tavaroiden ajelehtiminen (joka ei blogikuvissa näy, heh). Mutta muuten olen kyllä aika nipo siisteydestä. Tavaroita on kertynyt vuosien varrella vähän liikaa, mutta olen kyllä aina välillä luopunut joistakin. Minusta olisi tylsää olla aina samojen tavaroiden kanssa, joten surutta laitan kiertoon osan välillä.
Tosiaan, olen niin iloinen kun kohta minulla on erilainen arki edessä ja saan paneutua tähän hommaan perusteellisemmin. 🙂
Ihania kuvia! 🙂 Hei onko toi teidän tulppaanipöytä mitä marmoria? 🙂
Kiitos 🙂 Ja voi vitsit kun muistaisin se on jotain 16-vuotta vanha… olisko ihan carraraa ollut.