Archive

lokakuu 2017

Browsing
(huikea tuo kullanvärinen Atollo-valaisin ja valtava lasinen sohvapöytä)

En voinut vastustaa jakaa näitä kuvia tästä Italiassa sijaitsevasta asunnosta. Vaikka sisustus onkin skandinaaviseen tyyliin ilmava ja selkeä, huomaa fiiliksessä aika vahvasti eron skandityyliin. Virkistävää vaihtelua sisustussilmälle.

Huoneiston arkkitehtuuri on tietysti omaa viehättävää luokkaansa, mutta jos yrittää sivuuttaa sen ja kiinnitää katseen kalustukseen ja somistukseen, voi poimia paljon inspiraatiota, joka toimii ihan normaalissa suomikodissakin.

(kirpeän vihreä vaasi kukilla – kannatan)
(tai Taccia-valaisin tuossa Eamesin sohvapöydällä – oi!)
(vihreä pöydän kansi – joskus kannattaa uskaltaa)
(Flos-valaisimia katossa ja pöydällä)
(laittaisitteko luurankoja pöydälle)

(kuollut hienohelma voi olla kaunis yksityiskohta)

Minua puhuttelivat erityisesti värimaailma, vaikkei siinä mitään uutta ollutkaan. Mutta punosmatot, mustat yksityiskohdat ja valkoisuus näyttävät kolmestaan täydellisiltä. Sinne tänne lisätyt harmaalla silatut savuiset tehostevärit uppoavat kokonaisuuteen saumattomasti. 

Enkä voi olla huokailematta sohvapöydän asetelmaa, joskus minullakin on ollut vastaava setti – kookas sohvapöytä täynnä kirjoja, kasveja ja hassuja esineitä. Ja vierellä oli itsellänikin muhkea hiekanvalkoinen sohva, lattialla sisalmatto. Nyt voisi taas olla aika samalle tyylille.

Pidän myös tyhjästä tilasta jota asunnosta löytyy. Joskus on tunnelmallisempaa koota tilan kaikki asiat yhteen kasaan ja antaa muun osan olla vapaana. Olen huomannut, että täällä meillä on usein hirveä himo täyttää jokainen huoneen nurkka jollakin. Neuvoni onkin: tee ryhmä ja anna tyhjyyden reunustaa sitä. Tyhjä tila on luksusta.

Inspiroivaa viikonloppua! 

 

”kaupallinen yhteistyö If vahinkovakuutus ja Suomen Blogimedia
Pelkään vähän pimeää. Lapsena pelkäsin sitä yöllä omassa huoneessani, nyt aikuisena liikkuessani ulkona pimeään aikaan. Asumme kaupungin ulkopuolella, jossa on ihanat kävelytiet ja ulkoilumaastot. Autoliikennettä on maltillisesti ja olo tuntuu leppoisan turvalliselta. Mutta tiedostan vaaran joka pimeässä vaanii. 

-tutkimuksen mukaan vain alle puolet 
jalankulkijoista käyttää heijastinta-
Olen monta kertaa autoillessani siristänyt silmiäni ja hiljentänyt vauhtia, ihan vaan varmuuden vuoksi; kulkeeko joku tien reunassa vastaan tai astuuko kenties suojatielle. Parempi ennakoida ja olla varovainen. En haluaisi satuttaa ketään.
Yhtälailla kun hiljennän vauhtia autoillessani ja tarkkailen ympäristöäni, pyrin miettimään miten käyttäydyn autoilijoita kohtaan jalankulkijana ja koiranulkoiluttajana. Toivon ettei kukaan jännitä turhaan vuokseni.

If vahinkovakuutus on kampanjoinut ahkerasti turvallisen pimeässä liikkumisen puolesta. Tänä vuonna kampanjan teemana on Elämänlanka. Tähän liittyen If turvakaupassa on saatavana heijastavaa lankaa. Sivuilla sanotaan: tartu puikkoihin ja neulo itsesi näkyvämmäksi. Minäkin inspiroiduin ja toteutin muutamia helppoja ja hauskoja ideoita heijastavasta langasta. Pimeällä ei voi näkyä liikaa!

Perinteinen tasselitupsu on helppo ja nopea tehdä. Koristeeksi pujotin pari puista helmeä. Tällaisen laitan mielelläni vaikkapa laukkuun heilumaan. Apuna käytin suorakaiteen mallista pahvinpalaa, jonka ympärille langan kieputin.

Pompom-tupsu vaati jo vähän enemmän sorminäppäryyttä. Muistan miten innoissaan noita tehtiin lapsena. Tässä käytin muottina kahta donitsin muotoiseksi leikattua pyöreää pahvisabloonaa. 
Yllätin itseni ja innostuin pitkästä aikaa tarttumaan myös puikkoihin. Koirien nami/koirankakkapussisuoja syntyi nopeasti. Neuloin suorakaiteen mallisen palasen, jonka ompelin kahdelta sivulta yhteen ja punoin vielä sulkemista varten letitystekniikalla narun. Pussukka pääsee talutinhihnaan killumaan. Kiinnitin siihen vielä heijastimenkin.
Heijastava lanka ei korvaa heijastinta!

Innostuin myös testaamaan sormilla virkkaamista, sellaista ketjusilmukkaa jota lapsenakin tehtiin. Hauskan lankanauhan ajattelin heijastimen jatkoksi. Tällaisia on muuten mukava toteuttaa yhdessä lasten kanssa.

Pimeästä tulee paljon vähemmän pelottavaa, kun muistaa tehdä itsestään näkyvän. If vahinkovakuutuksen sivuilta löytyy lisää tietoa ja vinkkejä pimeässä näkymiseen.

Muistathan loistaa!

!function(f,b,e,v,n,t,s){if(f.fbq)return;n=f.fbq=function(){n.callMethod?
n.callMethod.apply(n,arguments):n.queue.push(arguments)};if(!f._fbq)f._fbq=n;
n.push=n;n.loaded=!0;n.version=’2.0′;n.queue=[];t=b.createElement(e);t.async=!0;
t.src=v;s=b.getElementsByTagName(e)[0];s.parentNode.insertBefore(t,s)}(window,
document,’script’,’https://connect.facebook.net/en_US/fbevents.js’);
fbq(’init’, ’1599091490374667’); // Insert your pixel ID here.
fbq(’track’, ’PageView’, {Media: ’Babler’, Targeting: ’Blogien lukijat’, Campaign: ’Elämänlanka 2017’});

Usein parhaat jutut syntyvät sattumalta. Ainakin itselleni käy niin monen eri asian suhteen. Eilen sattumalta syntyi aivan ihana kukkakimppu. Kiireisen ja haasteellisen päivän jälkeen, päätin piipahtaa kukkakaupassa. Sanoin teille äskettäin, etten ole ostanut kukkia moneen viikkoon. Nyt tuntuikin erityisen ihanalta valikoida syksyn sesonkikukista mieluisia nippuun. Kukat ovat Piia Jaalalta.

Tapanani on fiilistellä ja poimia intuitiolla erilaisia lajikkeita yhteen. Näin tein tälläkin kertaa. Mietin toki miten värisävyt sopivat yhteen, mutta muuten en turhia arastele sekoituksissa. Tämän kimpun oli tarkoitus päätyä useampaan matalaan vaasiin. Mutta kun asetin nipun odottamaan Iittalan Alvar Aalto -kokoelman vaasiin, ihastuinkin kokonaisuuteen paljon. Kukat saivat jäädä siihen.

Maljakon tummanharmaa sävy sopii mielestäni kivasti kukkien väreihin. Lisäksi pidän vaihteeksi siitä, että varret uppoavat täysin maljakon uumeniin ja asetelma on toispuoleinen. Ellen olisi vahingossa sujauttanut kukkia korkeaan vaasiin ei olisi tullut testattua tällaistakaan esillepanoa.

Tästä viikosta on kehkeytynyt aikamoisen kiireinen. Loppuviikon olenkin tiiviisti liikkeessä töissä, joten saan taas vähän asiakaspalveluvaihtelua arkeeni.

Kivaa loppuviikkoa!

*maljakko saatu Iittalalta osana vuosiyhteistyötä

Tänään tuntui ensimmäiseltä oikealta blogityöpäivältä. Nimittäin olin bookannut Petriltä kuvaukset ja ajattelin toteuttaa muutamat asukuvat päivän aikana. Normaalistihan asukuvani ovat olleet aina kirjaimellisestikin päivän asuja. Ne on kuvattu autenttisessa tilanteessa työn tai muun menon ohessa. Harvoin on ollut järjestettyjä kuvauksia, paitsi tietysti yhteistöiden puitteissa. 
Ajattelin kuitenkin, että olisi kätsyä kuvata yhdellä reissulla monta kivaa asukokonaisuutta – sillä monta kivaa liehukevaatetta on blogissa esittelemättä ja ne eivät enää kovien pakkasten aikaan ole kovin relevantteja.

Pakkasin siis huitulat kassiin ja kiskoin ylleni sen harmaan villapaidan. Ajattelin että tämä neule on mukana myös noiden liehuvaatteiden seurana. Lisäksi otin messiin avokkaat, nilkkurit ja Chanelin laukun yms.
Hiukan kummastelin kun sain ohjeen ottaa mukaan joku viltti, muki tms. lämpimän oloista rekvisiittaa. No heitin kassiin. Mietin, miten keskustassa oivasti kuvaisi torkkupeiton – ehkä istuisin romanttisen vanhan talon rappusilla peittoon kietoutuneena jne.

No mutta, minut vietiinkin ihan toisenlaisiin maisemiin. Päädyttiin viehättävään rantamaisemaan. Paikka oli aivan ihana, ja näkymät todella kauniit. Luonto hehkui syksyn värejä ja meri kiehui. Arvelin, että torkkupeitto, villahuivi ja teemuki ovat täydellisiä näihin maisemiin. Niin ja omena – välipala samalla kuin rekvisiittakin. Monessako kuvassa voi olla omena kädessä..

Heti saavuttuamme alkoi tuulla kovaa. Eipä se haitannut, oli oikeastaan ihan hauskaakin, paitsi aika monta kuvaa meni pilalle, kun huivit ja hiukset heiluivat. Välillä oli varjoisaa, välillä kirkas aurinko ja kaikkea siltä väliltä. Tänään oli kyllä mieletön valo, sitä oli nimittäin niin monessa sävyssä.

Kuvista ei huomaa miten paljon tuo laituri oikeasti keinui. Mutta ihanahan siinä oli istua ja katsella maisemaa. Olisin mieluusti jäänyt siihen pidemmäksikin aikaa haaveilemaan, jos olisin ollut yksin ja ei olisi ollut kiire.

kuvat: Petri / Mr Coolpool

Mutta olipas kivaa ja vaihtelua. Seuraavaksi sitten niitä huituloita kuvaamaan. Ja toki aion vieläkin harrastaa myös aitojen päivän asujen taltiointia. Joskus on kuitenkin kiva tehdä asioita ihan varta vasten. Ja muuten, seuraavat asukuvat onkin vaihtelua – katson tuota tukkapörröä, onneksi on huomenna kampaaja..
Ja vielä erityiskiitokset Tiinalle tämän päiväisestä!

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!

Tänään heräsin jo ennen kahdeksaa – ihanaa. En voi vieläkään käsittää, miten minä olen muuttunut aamuihmiseksi. Kaikki alkoi viime keväänä, herääminen ei ole enää yhtään tuskaisaa ja nautin puuhastella aamulla ilman kiirettä. Tämä on ihan mahtavaa, sillä aamuissa on jotain erityisen hyvää fiilistä.

Käväisin ulkona ja ihailin sumua. Täälläpäin sitä on näin syksyisin paljon. Nappailin kännykkään usvakuvia ja mietin, että varmasti palaan joku aamu oikean kameran kanssa – sitten vaan yksin, ilman hihnassa vetäviä koiria. 

Join aamukahvit olkkarissa ja sytyttelin kynttilöitä. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, aurinko on valaissut huoneet, mutta kuvien ottohetkellä se vasta kajasti sisälle. Minulla on ollut jonkinlainen ”sisustusturhaantuminen”. Olen tehnyt irtaantumista sisustusliiketöistä ja se on vaikuttanut myös kotona. Tällä hetkellä virkistyn sisustamattomasta tyylistä. 

Mietinkin, että kun kerää ajan saatossa ympärilleen mieluisia asioita, riittää kun sytyttää kynttilät ja pöyhii pari tyynyä, heittää torkkupeiton huolettomasti sohvalle ja katselee ympärilleen. Kukkiakaan en ole ostellut pariin viikkoon, ruokapöydällä on pihan lumipalloheisistä katkaisemani oksa, jonka lehdissä on kaunis kellanvihreä sävy. Tämä riittää nyt.

Illalla istuin sohvalla ja kuuntelin musiikkia – join lasillisen viiniä. Tiedättehän, minä kuuntelen tosi harvoin musaa. Mutta silloin kun kuuntelen, nautin siitä älyttömästi. Siivoan inspiraatioähkyä päästä ja teen tilaa uusille jutuille. Se on tosi tarpeellista välillä. 

Mutta tänään mielessä on ollut videokuvaus. Olen tehnyt yhden ainoan pienen videopätkän itse editointia myöten (ei lasketa tietty puhelinvideoita), sen tuolla Olympuksellani. Editoin videon iMoviessa ja se oli aika hauskaa. Ei vaan koskaan sen jälkeen ollut aikaa perehtyä paremmin sellaiseen. Nyt voisin kokeilla uudelleen. Tutkiskelen tänään vähän molempien kameroideni videojuttuja, mukavaa.

Lisäksi aion jatkaa puutarhahommia. Nyt jos koskaan on aivan mieletön sää mennä saksimaan ruohotupsuja ja rikkaruohoja pihalta. Pitäisi myös istutella muutamia kasveja uusiin ruukkuihin.

Ihanaa sunnuntaita teillekin!