VIHERPEUKALO

Lähdin tänään aamupäivällä pienelle ostosreissulle. Tarkoitus oli hankkia puita talven varalle ja kipaista samalla ostamaan motivointikasveja syyspihan piristykseksi. Puut sain hankittua ja ruukkuun vähän kanerviakin. Iltapäivästä aurinkokin pilkahteli, joten olin ajoittanut pihasiivouksen loistavaan päivään. Vielä kyllä jäi hommaa tulevillekin päiville…

Kun kävin taimikaupassa, pysähtelin ihastelemaan viherkasveja. Olisi tehnyt mieli ostaa ennemmin sisälle kasveja kuin pihalle. Maltoin kuitenkin mieleni, sillä en keksinyt yhtään järkevää paikkaa uudelle viherkasville.

En muuten tosiaankaan ole mikään viherpeukalo – otsikko on sinänsä harhaanjohtava. Ihastelen heitä jotka saavat kaikki kasvit kukoistamaan. Minä onnistun ennemminkin pitämään ne hengissä. Olenkin siksi erityisen ylpeä tuosta makuuhuoneen peikonlehdestä. Se on kasvanut noiden kuvien otostakin reilusti. Tiedän kyllä, että se on lähes idioottivarma kenelle tahansa ja erityisen nopeakasvuinenkin. Joten jos mietit näyttävän viherkasvin hankintaa ja olet epävarma hoitotaidoistasi, suosittelen peikonlehteä. Suurin miinus on pölyjen pyyhkiminen lehdistä – se täytyy tehdä usein, etenkin kun minulla kasvi on makuuhuoneessa.

Paras vinkkini viherkasvien hoitoon on äidiltäni saama ohje: kastele mielummin harvemmin ja runsaasti kerralla kuin usein ja vähän. Olenkin yrittänyt pitää kerran viikossa kukkienhoitopäivää. Silloin kastelen kaikki laadut läpimäriksi ja pyhkäisen tarvittaessa pölyjä lehdiltä. Lannoitan jos joskus muistan (ääriharvoin), suihkuun en jaksa kasvejani raahata (pitäsi joskus). Mutta kumma kyllä, kaikki kasvini ovat pysyneet elossa – tosin välillä nuupahtanut ulkonäkö muistuttaa että ehkä viikko venyi kahdeksi..

Oletko sinä viherpeukalo?