YÖKASMIR, TEETÄ SATEESSA JA PAISTETTUJA TOMAATTEJA

Tästä voi tulla vähän omituinen postaus, sillä kuvailin satunnaisia asioita, jotka liittyvät tähän päivään. Tällaista sunnuntaihaahuilua nyt myös blogin puolella.

Syksyisen viileyden takia olen ottanut yöpuvustossa järeämmät – tai oikeastaan pehmoisemmat – vermeet käyttöön. Kuvan COS:in vaaleansininen puuvillapyjama on ihana, mutta vitsit miten palelin siinä, joten lisäsin yöasuun vanhan kasmirneuleeni. Olen nimennyt tuon villapaidan yökasmiriksi. En tiedä oletteko koskaan kokeilleet viileän makuuhuoneen ja ilmavan lämpimän yöpuvun yhdistelmää. Minä nukun todella hyvin raikkaassa makuuhuoneessa, kunhan en palele. Toki sängyssä on kuohkea ja lämmin täkki, mutta se ei aina riitä, etenkin kun tykkään potkia jalat pois peiton alta. Niin vaikka muuten haluan olla lämpimissä, täytyy jalkojen olla paljaat ja viileässä – ainakin toisen jalan. Omituisia nukkumisjuttuja.

Ilmeisesti pyöriskelen aika paljon unissani, sillä olen kyllä silittänyt tuon pyjaman pesun jälkeen..

Piti mennä kameran kanssa luontoon kuvailemaan, pääsin vain kotiportaille saakka ja siinäkin istuskelin ainoastaan hetken nauttien lämmintä teetä. Melkein vältyin tuon tovin sateelta, tihutti ihan hitusen vaan. Oli muuten aika ihana ottaa happea ja juoda lämmintä teetä ”sateessa”. Päällä muhkea villapaita, lököhousut ja kumisaappaat. 

Ostin taannoin Piia Jaalalta tuommoisen tuuhean ruukkuheinän meidän portaiden vierustalle. Hups, en vaan ole vieläkään saanut istutettua sitä ruukkuun. Tarkoitus olisi kiikuttaa kuivunut miljoonakello kompostiin ja laittaa heinä siihen tilalle. Ehkä tuossa illan suussa innostun kuokkimaan – nyt ei kuitenkaan mitään stressiä tekemättömistä töistä – on ihan kiva että arkeen jääkin hiukan kotipuuhailuja kun kerrankin on enemmän aikaa viettää kotosalla.

Syksyn pihatyöt ovat muutenkin täysin tekemättä. Nyt odottelen seuraavaa poutapäivää, jotta saisin tsempattua itseni syksyaskareisiin. Jännä miten alkukesästä kitkee ihan innoissaan ja nauttii suunnattomasti pihalla touhuilusta. Kun syksy saapuu, minun puutarhamotivaatio on yleensä kadoksissa. Ehkä tänä syksynä siihen on vaikuttanut sekä viileät säät, että mielenkiintoiset työkuviot. Mutta ei auta, piha on laitettava talvea varten kuosiin.

Siitä tulikin mieleeni kysäistä; tietääkö joku täällä kannattaako ruusuista nyppiä nuo marjat pois – vaikuttaako se jotenkin kukintaan seuraavana kesänä?

Lauantain kauppareissulta tarttui mukaan rasiallinen kirsikkatomaatteja ja kuivattelin niitä uunissa Piretiltä saadun inspiksen ansiosta. Tein ensimmäistä kertaa uunikuivattuja tomaatteja ja tulihan niistä ihan herkullisia. Jätin tarkoituksella osaan varret mukaan, koska minusta ovat nättejä tuollaisissa tertuissa. Nyt täytyy kokeilla näitä salaattiin, ensimmäiset herkuteltiin ihan sellaisenaan.

Tämmöistä täällä on tähän mennessä tapahtunut nyt sunnuntaina. Päivä tuntuu kovin pitkältä, kun aamulla tuli herättyä Formulan takia tosi aikaisin. Tässähän ennättää vielä alkaa touhuta perinteistä sunnuntaisiivoiluakin.