Minä tykkään joulukinkusta. Kinkku kuuluu erittäin olennaisena osana minun jouluherkkujeni joukkoon. Koska tuota herkkua ei tule syötyä muina vuodenaikoina, olen joskus sortunut paistamaan pienen joulukinkun ennakkoonkin. Tein sen tänäkin vuonna, sillä Nesteen huikea kampanja oli hyvä sysäys nautiskella kinkkua jo ennakkoon.
”Viime vuonna Suomessa keksittiin joulukinkun paistinrasvoille aivan
uudenlaista käyttöä: niistä valmistettiin uusiutuvaa dieseliä, joka
vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 90 % tavalliseen dieseliin
verrattuna.”
Joulukinkuista syntyy valtava määrä rasvaa vuodessa, tuota rasvaa ei kannata tuhlata, sillä se on arvokasta energiaa. Neste järjestää tänäkin jouluna Kinkkutemppu-hyväntekeväisyyskampanjan. Tarkoituksena on haastaa mahdollisimman moni kotitalous keräämään kinkunpaistorasva talteen ja toimittamaan se keräyspisteeseen. Rasvasta valmistetaan polttoainetta. Kaikki Kinkkutempusta saatu tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämän tapahtuman facebook-sivu löytyy tästä.
Osallistuin itse tähän jo viime vuonna ja ehdottomasti jatkan perinnettä. Tällä kertaa kahden kinkun rasvojen muodossa.
Kinkkutemppuun osallistuminen on helppoa. Anna paistorasvan jäähtyä, kaada se huuhdeltuun maitopurkkiin, sulje teipillä ja laita viileään hyytymään. Toimita rasvapurkki keräyspisteelle, jotka löydät kätevästi vaikkapa Kinkkutempun sivuilta. Keräyspisteitä on sijoitettu markettien yhteyteen, joten rasvan kierrättäminen on näppärä hoitaa esimerkiksi ruokakauppareissun yhteydessä.
Tänä vuonna tavoitteena on saada Kinkkutemppuun mukaan 100 000
suomalaista kotitaloutta. Mikäli tavoite täyttyy, lahjoitussumma nousee
20 000 euroon. Lahjoituksen saa Hope ry, joka tukee vähävaraisia
perheitä taloudellisesti ja välittämällä perheille esimerkiksi
käytettyjä vaatteita ja harrastusvälineitä. Joulun aikaan Hope ry:n
lahjat tulevat erityisen suureen tarpeeseen.
Taisin olla hiukan väsynyt kinkunpaistaja, sillä paistoin kinkkua yöllä ja nukuin vähän pommiin. Sisälämpötila pääsi yli yhdeksänkymmenen asteen. Mutta eipä se haitannut, sillä pidän enemmän vähän ylikypsästä ja mureasta kinkusta. Kinkun kuorrutan aina perinteiseen tapaan voitelemalla sen keltuaisella ja sinapilla ja sirottamalla päälle korppujauhoja.
Täytyy kyllä sanoa, että en ole taitavin luomaan kauniin kullansävyistä kuorrutetta, omani jää aina helposti aika vaaleaksi. Onkos teillä oivaa kikkaa tähän? Jouluna pastettavasta kinkusta voisi yrittää taikoa hiukan kauniimman. Tosin makuun tuo kuorrutteen sävy ei onneksi vaikuta – hyvää oli.
Jos en herkuttele kinkulla perinteisten laatikoiden ja rosollin kera, syön sitä leivällä. Itse asiassa, jouluaattona oikein odotan aamupalaa. Silloin teen lämpimästä kinkusta herkkuleivät kahvin kera. Leivässä on aina sinihomejuustoa, makeaa sinappia ja kinkkua. Yksinkertaista ja hyvää. Minusta siihomejuusto on täydellinen lisuke tuohon komboon. Ja sinapin tulee olla makeaa, suosikkini on hunajainen Dijon-sinappi. Leipä taas saa olla keskivaaleaa ja maukasta. Olen nyt nautiskellut monta tuollaista kinkkuleipää.
7 Comments
Hieno kampanja <3
Nälkähän tässä tulee kun kattoo tuota sinun herkkuleipää eli tuota pitää kyllä jouluna testata. Sinihomejuusto onki täällä suurta herkkua. Anoppi tekee jouluksi aina punajuuri sinihomejuusto laatikon kermalla ja on sairaan hyvää, suosittelen testamaan 🙂 Hyvää joulun odotusta sinne <3
Tämä on minusta todella loistava kamppis <3
Tuo herkkuleipä on vuosikausien perinne. Kuulostaa tosi hyvältä tuo anoppisi laatikko! Hyvää joulun odotusta myös sinulle!
Hei,lisäämällä sokeria ja suolaa kuorrutuksen korppujauhoihin saa väriä ja makua.
Voi vitsit, kiitos paljon vinkistä – tuota testaan hetimiten nyt jouluna! Joskus näin yksinkertainen lisäys on jäänyt tekemättä jostain syystä 🙂
Hei, teidän Lettusesta ja Tytöstä, otatteko heitä koskaan kummankaan työpaikalle? Meillä koirat pääsevät miehen työhuoneelle välillä, mullakin asiakasvapaina päivinä! 😀 Ovat aivan ylitohkeissaan, heidän puolestaan kyllä asiakaskäyntejä saisi olla vaikka kuinka, mahdollisuus yhä uudestaan riehaantua ihanista ihmisistä:'D
Tyttöstä pidän joskus töissä, hän kyllä on niin helppo tapaus, että sopeutuu mihin vain tilanteeseen. Lettunen on vähän villimpi ja vilkkaampi, että ehkä helpompi olla ottamatta työpaikalle 🙂 Molemmat kyllä pitävät kovasti ihmisistä.
Äitini teki aikanaan aina veitsellä ruudutuksen kinkkuun rasvan ja kamaran poiston jälkeen. Kuorrutuksen levitettyään hän laittoi ruudutuksen kulmiin kokonaisen neilikan siis mausteena ?. Tuli nätti kinkku.