Archive

maaliskuu 2018

Browsing

Terveiset Lontoosta! Tultiin tänne Maijan kanssa viettämään minilomaa. Onpa muuten ollut kiva reissu tähän mennessä. Vielä olisi parisen päivää jäljellä. Itse olen käynyt Lontoossa viimeksi todella kauan sitten ja nyt kaikki tuntuikin taas niin jännän uudelta. Viimevuosina on tullut reissattua lähinnä Pariisissa. Nyt olikin kiva päästä vertailemaan toista suurta kaupunkia. Lontoo tuntuu ehdottomasti nyt coolimmalta jollain tavalla. 

Nämä kuvat ovat ihan vaan napsaistu matkalla hotelliltamme metrolle. Yövyimme Kensigtonissa ja alue näytti kyllä todella kivalta.

Säätila ei ole matkaamme hemmotellut. Joka päivä on ollut kova tuuli ja välillä on satanut räntämäistä lunta. Vähän se on toki hidastanut ulkona liikkumisen intoa, joten ollaan piipahdeltu tuon tuosta kaupoissa ja ravintoloissa. 

Vaikka ilma on jäinen, silti voi bongata keväisiä yksityiskohtia joka puolella. Puistoissa on jo melkein kukkivia puita, magnoliatkin ovat suurilla nupuilla. Viehättävien talojen ovenpielustoilla ja ikkunoilla on ihania kukkaistutuksia. Voi miltä täällä olisikaan näyttänyt aurinkoisella säällä.

Taitavat Lontoolaiset mennä vähän sekaisin pienestä lumihinnusta. Sillä todella monissa autoissa näkyi lumeen kirjoitettuja viestejä. Tapa se on tuokin “iloita” lumesta. Toki osa viesteistä oli varmasti todella tärkeitä.

 

Muutaman kerran ollaan istahdettu paikalliseen pubiinkin nauttimaan lasilliset (tuopilliset) olutta. Se kuuluu asiaan kun kerran täällä ollaan. Pubissa ei olla syöty kylläkään, vaikka niissä näyttää olevan tarjolla aika muhevan tuhteja annoksia.

Mitä ruokaan tulee, minusta tuntuu, etten ole syönyt useinkaan matkoilla niin hyvää ruokaa kun täällä. Naurettiinkin, että eipä olisi sitä uskonut. Lontoo on oikein trendikäs ruokamesta. Hotellissamme ei ole aamiaista, huoneessa on minikeittiö. Siellä teimme ensihätiin pikkuaamiaisen, jota jatkoimme metroaseman vierellä ihanassa pikkukahvilassa. Siellä oli mitä herkullisimpia leivonnaisia ja syötäviä. Kuvassa iso kahvi ja mehevä kanelipulla.

Lontoosta jatkan vielä myöhemmin lisääkin. Kuvia on kertynyt aika paljon.

Kivaa viikkoa!

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

En
tiedä mistä johtuu, mutta nykyään astianpesukone tuppaa täyttymään
erilaisista kulhoista. Olen kehittänyt jonkinlaisen sopivan
“kulhohulluuden” ja sen mukaan nappaan kaapista minkä milloinkin kulhon
jollekin syömiselle.

Iittalalla on
todella paljon erilaisia houkuttelevia kulhovaihtoehtoja, joita on
kaappeihin kertynyt jo mukavat määrät. Esimerkiksi Teema-sarjaan on
äskettäin tullut monia uusia kulhomalleja.

Astiakaapin
valkoiset perusastiat ovat saaneet esimerkiksi harmaista
Teema-kulhoista mukavaa lisuketta. Aamupalapöytään katan usein harmaat
pyöreät pikkukuhot jogurtille tai pilkotuille hedelmille. Puuroja taas
syödään mieluiten vähän laakeamman mallisista kulhoista.

Huomaan
myös ruokailutottumusten muuttuneen rennommiksi, usein ateria koostuu
monista raikkaista aineksista, jotka on mukava laittaa tarjolle
kuhoihin. Niistä voi itse rakentaa omalle lautaselle mieluisan
ruokavaihtoehdon.

Arkiruokailun kulhoissa saattaa olla esimerkiksi tällaisia vaihtoehtoja:

-paistettua kanaa/kalaa
-puolitettuja maustettuja kirsikkatomaatteja
-feta tai mozzarellajuustoa
-kurkkupaloja
-avocadoa
-keitettyjä perunoita
-keitettyjä kananmunia
-porkkanaraastetta
-riisiä tai muuta lisuketta
-kastike esim. kermaviilistä 
jne.

Tällainen
kulhotyyppinen ruokailumetodi on paitsi helppo, myös aika terveellinen.
Tulee vaistomaisesti valittua tarjolle aika freesejä ja keveitä
vaihtoehtoja. Tavallaan tuosta muodostuu salaatti, mutta hivenen
ruokaisammalla otteella, kun mukana on liha- ja lisuketäydennys.

Minulle on tullut jokapäiväinen tapa pilkkoa kulhoon hedelmiä. Olen
huomannut että tuo pieni viitseliäisyys lisää huomattavasti hedelmien
syöntiä ja siitä nauttimista. Useimmin nautin valmiiksi pilkotuista
hedelmistä aamupalalla tai iltanaposteluna. Suosikkeja ovat appelsiinit, jotka maistuvat sata kertaa paremmilta näteiksi pilkottuina, kun sormin kuorittuina. Kokeilkaa vaikka.

Kuhosuosikkeja
hedelmille ovat vaaleanharmaat Teema Tiimi helmenharmaa riisikulho ja
Kastehelmi-sarjan sammalenvihreä kulho. Tuosta lasisesta
Kastehelmi-kulhosta tulee myös syötyä kaikenlaiset jälkkärit, alkaen
ihan jäätelöstä. Mutta joskus on kiva tarjoilla vaikkapa alkuruoka
nätistä kulhosta, tavallisen pikkulautasen sijaan. Myös aterian
annossalaatin voi joskus tekaista jokaiselle ruokailijalle kulhoon
valmiiksi. Tällaisilla pienillä ajatelluilla asetteluilla
ruokailuhetkiin tulee kivasti lisäfiilistä.

Kulhoja käytän myös ruokaa tehdessäni. Tykkään olla järjestelmällinen
kokkaillessani, siksipä kokoan aterian ainekset esille ja pilkon ja
kasaan ne valmiiksi ennen kuin aloitan varsinaisen kokkaamisen. Siihen
ei mene yhtään enempää aikaa, päin vastoin organisointi minusta tekee
koko ruoan valmistuksesta helpompaa ja jouhevampaa.

Mitä
tulee tiskiin, sen hoitaa joko tiskikone tai nopea harjalla huitaiseva
Anne. En jaksa kokatessa stressata kuinka paljon tiskiä tulee,
enemminkin siitä että hoidan ne jouhevasti pois ennen kuin ruoka on
valmista. En kestä sitä, että ruokailun jälkeen keittiö on
räjähdyspisteessä, joten asennoidun jo ruokaa laittaessani siivouksen
hoitamiseen siinä samalla.

Kulhot ovat myös mahtavia kokonsa puolesta, ne ovat pinottavia ja
lukuisakin kulhomäärä menee ihan pieneen tilaan kaapissa. Isot lautaset
ovat paljon raskaampia käsitellä kuin kevyet kulhot. Huomaan muuten
kuinka tästä tulee oikein palopuhe kulhojen puolesta. Mutta ovathan ne
kauniita ja käytännöllisiä. Enkä muuten tykkää siitä, että kun
tarvitsisin jonkin kipon, niitä ei ole yhtään puhtaana kaapissa. Jotenka
runsaan käytön takia, kulhovaraston vaan on oltava kattava.

Tässä kun tuli kuvattua kaapin sisältöä, huomasin miten nättejä
erilaisten kulhojen yhdistelmätkin ovat. Liian usein on tullut katettua
pöytään pelkästään yhtä kulhotyyppiä kerrallaan, mutta tästä
inspiroituneena, aionkin kokeilla yhdistellä erilaisia vaihtoehtoja. Jos
koko kattaus on muuten ihan simppeli valkoisin ruokailulautasin, voi
tarjoilut koota eriparisiin kulhoihin. Silläkin saa esillepanoihin
näyttävyyttä.

Mutta mitäs – oletteko te hullaantuneet nätteihin kulhoihin.

*osa kuvien kulhoista saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä

Hei ja mukavaa arkiviikkoa. Nappasin äsken maanantaiaamuisia kuvia tänne blogiin. Vaihteeksi ihan juuri sellaisia todellisia aamiaishetken jälkeisiä tunnelmia. Keittiössä on tehty voileipiä ja taso on vielä pyyhkimättä. Sänky petaamatta. Aamiaisjutut sohvapöydällä – nyt nautittiin siinä aamiaista. 
Arki on kyllä aika ihanaa!

Makuuhuoneessa on huikean lilat Lovely Linenin lakanat. Värikkäät petivaatteet sykähdyttävät joka kerta kun makkariin astuu. Nojatuolilla on illalla siihen jäänyt villapaita. Sunnuntai-ilta kului leppoisasti syöden hirvipataa pitkän kaavan mukaan ja sen jälkeen sohvalla löhöillessä. Maija oli meillä iltaa istumassa ja unohduttiinkin valvomaan aika myöhään. Vaihteeksi ollaan siis vietetty aikaa minun kotonani.

Vaikka tykkään eniten syödä nätisti katetun ruokapöydän ääressä. Oli tänään aamulla sen verran viileää, että katoin aamupalan sohvapöydälle. Istuskelin kylpytakkiin kietoutuneena villamatolla ja välillä sohvalla aamupalaa mutustellen.
 

Naistenpäivän kimppu on vielä aika hyvässä kuosissa. Tykkään nyt värikkäistä kukista tosi paljon. Tänään olen myös ennättänyt lakata kynnetkin uudella Nailberry-kynsilakalla. Kullanvärinen lakka on aika kivan näköistä kynsissä ja tuo pullokin on niin nätti, ettei haittaa vaikka se seikkailee olohuoneen sohvapöydällä.

Tänään olisi tarkoitus kuvata vähän vaatejuttuja blogiin. Olen löytänyt aivan mahtavia teepaitoja ja niistä saatte pian kuulla lisää. Koska minulla ainakaan ei voi koskaan olla liikaa (valkoisia) teeppareita.
Illalla lähdetään laivalle vuorokaudeksi, loppuviikosta sitten keskityn töihin, sillä tiedossa on lauantaina lähtö Lontooseen viettämään pitkää viikonloppua. 
Kivaa viikkoa!

Tänään on vietetty naistenpäivää ja päivä onkin ollut aika kiva. Käytiin aamupäivällä tyttöjen kanssa Gaggui-kahvilassa naistenpäivälounaalla. Minulla sattui olemaan kamerakin mukana, joten sain kuvattua visuaalisesti erittäin nätin lounashetkemme. Oikein hävettää tunnustaa, etten ole käynyt tuossa ihanassa kahvilassa kuin kerran ennen. Tilanteeseen tulee varmasti korjaus!

Mietittiin, miksei kahvilat panosta enemmän visuaalisuuteen. Se on aika helppo keino saada asiakkaita somettamaan ja sitä kautta mainostamaan yritystä. Gagguissa riitti paljon ihasteltavaa, eikä vähiten astiapuolella. 

 

Naistenpäivänä on pakko kehua omia ystäviä – naisia joilla on suuri sydän ja joiden seurassa ei ole tylsää hetkeä. Meillä on joka päivä hauskat juttelut meneillään, sovitaan yhteisiä kohtaamisia ihan lennosta ja suunnitellaan tulevia menoja ja tekemisiä.

Päivän seurasta kiitokset Hennalle ja Henriikalle (ja Puffelle) myös Maijalle, joka ei työn takia nyt ennättänyt mukaan.

Ja itse asiassa, seuraava seikkailu ystävän kanssa on tulossa ihan pian. Lähdetään Maijan kanssa reilun viikon päästä Lontooseen!

Toivottavasti teilläkin oli kiva päivä! Olen vielä saanut hemmottelua kotosallakin; kukkia ja syömisiä ja touhuiluja. Ihan täydellinen päivä siis.

Mietiskelin mitäpä teille juttelisin, kun olin varannut blogijuttuun näitä parin viikon takaisia Kokkolan reissulla kuvattuja kuvia. Siskon suloinen Pehmis-kissa ja siskon perheen uusi mökkitontti, niitäpä tässä näkyy. Ja minäkin, lainakengissä ja rukkasissa, iloitsemassa talven upeista hangista, valosta ja maisemista – sekä rakkaasta seurasta.
 

Mutta ajattelin tässä samassa pohdiskella vähän muutakin. Olen törmännyt toisinaan blogeissa postauksiin, joissa listataan omia heikkouksia/huonoja puolia. Jostain syystä itsekin jäin pohtimaan omia toimintatapojani. Joskus kannattaa katsella peiliin ja kiinnittää huomiota myös niihin ei niin mairitteleviin piirteisiin itsessään.

Listaanpa tähän joitakin epäkiitollisia piirteitä itsestäni – tunnistatteko itsessänne yhtään samoja?
1) Taidan olla joskus marttyyri 
Tämä
on itseäni eniten ärsyttävä malli omassa käytöksessäni. Yritän olla
aina liian “täydellinen” ja miellyttää toisia. En aina sano miten
oikeasti haluaisin asioiden menevän tai jos haluan vaikkapa huomiota, en
osaa aina pyytää sitä. Pahoitan mieleni joskus jos muut eivät huomaa
mitä haluan, vaikken kuitenkaan tee selväksi mitä haluan tai mikä on
ongelma.
Mietin miksi on vaikea sanoa vaikkapa – haluaisin hetken huomiota tai keskittymistä sinulta. Tai miksi ei voi pyytää apua, vaikka tarvitsisi. Minä itte ei ole aina paras juttu.
Tämä on sinänsä hassua, koska tiedostan itse tämän ongelmani, mutten saa sitä täysin
karsittua itsestäni pois. Mutta minusta on jo puolisen voittoa tämä
asian tunnistaminen. Aion ehdottomasti yrittää eliminoida tätä piirrettä
itsestäni, ja olen siinä jo onnistunutkin aika hyvin.

Koska
ärsyttävintä mitä voit läheisellesi tehdä, on odottaa toisen ymmärtävän
sinun ajatuksiasi ja jos ei ymmärrä, niin sitten pahoittaa siitä mieli.
Ei voi olettaa toisten olevan ajatustenlukijoita.

2) Voisinko keskittyä hiukan enemmän

Olen
hätäinen, sen jo tiedättekin jos olette seuranneet minua pidempään. Sen
lisäksi alan tehdä usein asioita tutkimatta tilannetta tai ohjeita. Se
johtaa usein siihen, että en huomaa joitakin (minusta sivuseikkoja) oleellisia pikkujuttuja ja homma saattaa sen takia mennä hiukan pieleen.

Teen myös aika rivakasti käytännön hommia, joten silloin saattaa myös olla, ettei lopputulos ole aina ihan täydellinen.

Olenkin välillä pysähtynyt, vetänyt henkeä ja koittanut keskittyä. Tässä ollaan vielä aika aloittelijan asteella kuitenkin.

3) Otan kaikki asiat huolehtiakseni

Tunnen
itseni aika käteväksi ja niinpä saatan liian usein tehdä asioita, jotka
eivät periaatteessa kuulu minulle. Voin kuvitella, että läheisistä
saattaa joskus olla pikkuisen ärsyttävää kun hoitelen pyytämättä heidän
askareitaan.

Nyt on vaan opeteltava pitämään näpit erossa toisten arkiaskareista!

4) Lykkään asioita

Voi
miten paljon tämä ärsyttääkään minua. Tiedän hyvin, kuinka tekemättömät
pienetkin jutut rassaavat. Minulle on vaan liian helppoa alkaa keskittyä
kivoihin asioihin ja jättää ärsyttävät jutut tuonnemmaksi. Tässä
elämäntilanteessa tämä on kulminoitunut aika kaaosmaiseksi välillä. Ei
ole ollut yhtä kiinteää paikkaa jossa olen, niinpä asioiden hoitaminen
on välillä vaikeutunut entisestään.

Joskus teen
rytäkällä kaikki rästijutut kuntoon, sitten on supervoittajafiilis. Luin
kerran jostain oppaasta, että kannattaa tehdä lista kaikista
hoidettavista asioista, se jo auttaa tekemättömien töiden stressiin.
Fyysisestä listasta kun on vaivaton tarkistaa mitä vielä pitää tehdä ja
kun ruksaa tehdyt yli, näkee käytännössä kuinka “taakka” pienenee. Olen
kokeillut tuota tapaa ja se todella toimii. Taidankin laatia jälleen
tuollaisen listan..

Tämä omien huonojen puolien pohdiskelu liittyy tavallaan myös minun päämäärääni “pidä parempaa huolta itsestäsi”. Kirjoittelinkin äskettäin tuosta aiheesta ja laatimastani tsemppiohjelmasta.

Kaikilla on omat negatiiviset
juttunsa. Ja on aivan mahtavaa miettiä niitä välillä ja nauraa itselleen
noista hölmöyksistä. Tärkeintä on kuitenkin miten kohtelee itseään ja
läheisiä. Kestän itse epätäydellisyyteni ja onneksi sen kestävät myös ne
jotka minusta välittävät.

Kivaa loppuviikkoa!