Mutta ajattelin tässä samassa pohdiskella vähän muutakin. Olen törmännyt toisinaan blogeissa postauksiin, joissa listataan omia heikkouksia/huonoja puolia. Jostain syystä itsekin jäin pohtimaan omia toimintatapojani. Joskus kannattaa katsella peiliin ja kiinnittää huomiota myös niihin ei niin mairitteleviin piirteisiin itsessään.
on itseäni eniten ärsyttävä malli omassa käytöksessäni. Yritän olla
aina liian ”täydellinen” ja miellyttää toisia. En aina sano miten
oikeasti haluaisin asioiden menevän tai jos haluan vaikkapa huomiota, en
osaa aina pyytää sitä. Pahoitan mieleni joskus jos muut eivät huomaa
mitä haluan, vaikken kuitenkaan tee selväksi mitä haluan tai mikä on
ongelma.
karsittua itsestäni pois. Mutta minusta on jo puolisen voittoa tämä
asian tunnistaminen. Aion ehdottomasti yrittää eliminoida tätä piirrettä
itsestäni, ja olen siinä jo onnistunutkin aika hyvin.
Koska
ärsyttävintä mitä voit läheisellesi tehdä, on odottaa toisen ymmärtävän
sinun ajatuksiasi ja jos ei ymmärrä, niin sitten pahoittaa siitä mieli.
Ei voi olettaa toisten olevan ajatustenlukijoita.
2) Voisinko keskittyä hiukan enemmän
Olen
hätäinen, sen jo tiedättekin jos olette seuranneet minua pidempään. Sen
lisäksi alan tehdä usein asioita tutkimatta tilannetta tai ohjeita. Se
johtaa usein siihen, että en huomaa joitakin (minusta sivuseikkoja) oleellisia pikkujuttuja ja homma saattaa sen takia mennä hiukan pieleen.
Teen myös aika rivakasti käytännön hommia, joten silloin saattaa myös olla, ettei lopputulos ole aina ihan täydellinen.
Olenkin välillä pysähtynyt, vetänyt henkeä ja koittanut keskittyä. Tässä ollaan vielä aika aloittelijan asteella kuitenkin.
3) Otan kaikki asiat huolehtiakseni
Tunnen
itseni aika käteväksi ja niinpä saatan liian usein tehdä asioita, jotka
eivät periaatteessa kuulu minulle. Voin kuvitella, että läheisistä
saattaa joskus olla pikkuisen ärsyttävää kun hoitelen pyytämättä heidän
askareitaan.
Nyt on vaan opeteltava pitämään näpit erossa toisten arkiaskareista!
4) Lykkään asioita
Voi
miten paljon tämä ärsyttääkään minua. Tiedän hyvin, kuinka tekemättömät
pienetkin jutut rassaavat. Minulle on vaan liian helppoa alkaa keskittyä
kivoihin asioihin ja jättää ärsyttävät jutut tuonnemmaksi. Tässä
elämäntilanteessa tämä on kulminoitunut aika kaaosmaiseksi välillä. Ei
ole ollut yhtä kiinteää paikkaa jossa olen, niinpä asioiden hoitaminen
on välillä vaikeutunut entisestään.
Joskus teen
rytäkällä kaikki rästijutut kuntoon, sitten on supervoittajafiilis. Luin
kerran jostain oppaasta, että kannattaa tehdä lista kaikista
hoidettavista asioista, se jo auttaa tekemättömien töiden stressiin.
Fyysisestä listasta kun on vaivaton tarkistaa mitä vielä pitää tehdä ja
kun ruksaa tehdyt yli, näkee käytännössä kuinka ”taakka” pienenee. Olen
kokeillut tuota tapaa ja se todella toimii. Taidankin laatia jälleen
tuollaisen listan..
Tämä omien huonojen puolien pohdiskelu liittyy tavallaan myös minun päämäärääni ”pidä parempaa huolta itsestäsi”. Kirjoittelinkin äskettäin tuosta aiheesta ja laatimastani tsemppiohjelmasta.
Kaikilla on omat negatiiviset
juttunsa. Ja on aivan mahtavaa miettiä niitä välillä ja nauraa itselleen
noista hölmöyksistä. Tärkeintä on kuitenkin miten kohtelee itseään ja
läheisiä. Kestän itse epätäydellisyyteni ja onneksi sen kestävät myös ne
jotka minusta välittävät.
Kivaa loppuviikkoa!
1 Comment
Olipa ihana lukea tällaista elämänmakuista tekstiä! Täydellisyys on tylsyyttä ja kyllä, minultakin on vienyt paljon aikaa ja vuosia tajuta se. Myöskään ajatustenlukutaitoa en yritä enää yhtään kohdentaa, kun siinä menee ihan aina vikaan, kun eihän sitä voi tietää mitä toisten päässä liikkuu. Usein ne omankin pään liikkeet tulee itselle vähän yllärinä. Itselläni tuo puoli on nuorempana näyttäytynyt enemmän itsesyytöksinä kuin martyyriytenä, mutta yhtä paha molempi. Sen asian ymmärtäminen, että jokainen puhuu (omilla puheilla, teksteillä ja teoillaan) ihan vaan itsestään avasi omat silmät aikoinaan ja pisti miettimään millaisen ilmapiirin itse haluan ympärilleni luoda. Ja tuo saman oivalluksen jälkeen en loukkaannu enää oikeastaan mistään.