Pääsin mukaan Prisman mahtavaan Minut itseni kanssa -kampanjaan. Minut haastettiin miettimään miten minun oma identiteettini ja itsevarmuuteni ovat rakentuneet. Joskus on hyvä oikeastikin pysähtyä tutkiskelemaan itseään. Sitä mitä on kokenut ja mitä sen seurauksena on oppinut. Minä olen elänyt aika tavallista elämää ja silti tuntuu että kohdalleni on sattunut aika paljon kaikenlaista, joista olen saanut poimittua asioita opiksi. Sillä vastoinkäymisistä (kohtuullisista toki) kannattaa ottaa irti positiivisia asioita.
Noin yleisesti olen kyllä päässyt aika helpolla elämässä, siitä olen erittäin kiitollinen. Minulla on maailman paras perhe ja siihen on niin hyvä tukeutua, että jotenkin suhtaudun kaikkiin vastoinkäymisiin tyyliin ”näistä selvitään kyllä”. Koska tärkeintä on hyvä itseluottamus ja sen olen saanut kotoa – meihin lapsiin on aina uskottu ja meitä on kannustettu olemaan sellaisia kun luonnostaan olemme. Itseluottamuksen voimaa ei kannata väheksyä, se vaikuttaa meissä ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen. Esimerkiksi siihen miten kohtelee itseään ja toisia ihmisiä, miten toimii työelämässä ja miten suhtautuu vaikeuksiin joita jokaisen elämään varmasti sattuu.
(asukokonaisuus Prismasta: vaaleansininen paitapusero Jackpot / farkut I jeans by Buffalo)
Minun suurimmat epävarmuuteni ovatkin liittyneet omaan kehoon. Koska olen aina ollut hoikka ja pienikokoinen, siitä on saanut kuulla koko elämänsä. Vieläkin kohtaan hämmästyneitä huomautuksia siitä miten ”pieni” olen. Nyt otan ne tosin positiivisena, toisin oli joskus nuorempana.
(asukokonaisuus Prismasta: t-paita House / farkut I jeans by Buffalo)
Muistan joskus haaveilleeni siitä, että lihoisin helposti ja saisin enemmän muotoja vartalooni. Nyt vanhempana olen äärimmäisen onnellinen siitä, että voin syödä mitä haluan ja en vaan muutu isommaksi. Tämä hoikka vartalo on kohdellut minua muutenkin hyvin – en ole oikeastaan koskaan sairastanut mitään, muutaman kuumeflunssan, siinä kaikki. Jos jotain voisin tehdä kehoa kiittääkseeni, niin olisi se liikunnan lisääminen. Muistatteko, että tuossa alkuvuodesta lupasinkin pitää itsestäni parempaa huolta ja aloitin kotiliikunnan. Hyvinvointi-innostus on ehkä hitusen lopahtanut näin kesällä – mutta toisaalta, nyt on tullut touhuttua puutarhassa, joka sekin on erittäin hyvää hyötyliikuntaa. Myös kävelylenkkejä olen lisännyt ohjelmaani. Mutta kyllä on taas skarpattava lihaskunnon huolehtimiseen.
#minutitsenikanssa #muotikuuluukaikille
Pukeutumisen suhteen olen löytänyt itseni jo kauan sitten. Näissä kuvissa on sellaisia perusasuja, joihin voin aina
luottaa. Kaikki asut olen valinnut Prisman valikoimista. Rakastan luonnonmateriaaleja ja yksinkertaisia elementtejä. Esimerkiksi kuvan hento roosa merinovillaneule on juuri sellainen perusvaatekappale, jonka paikkaa vaatekaapissa ei voi koskaan kyseenalaistaa, tai tuollaisten kapeiden mustien perusfarkkujen.
Prisma haluaa kampanjallaan demokratisoida muodin ja riisua siitä elitistisyyden. Muoti ei kuulu vain catwalkeille vaan
kaikille.
(asukokonaisuus Prismasta: merinovillaneule London Fog / t-paita House / farkut I jeans by Buffalo)
Omanlaiset ja vaivattomilta tuntuvat vaatteet vaikuttavat todella paljon olemiseen ja siihen miltä tuntuu. Myös oman vartalon parhaat puolet voi tuoda esille vaatteilla. Minä pidän itsessäni eniten ryhdikkäästä hartialinjastani ja dekolteesta. Siksi v-aukkoiset ja avonaiset paidat tuntuvat kivoilta. Mutta on pakko sanoa, että olen ihan viime aikoina alkanut arvostaa myös pyöreää lantiotani, ehkä tässä pikkuisessa pakkauksessa kuitenkin on jotain muotoja.
kuvat: Tapio Hartman
Minusta on aivan mahtaavaa, että olen vihdoin alkanut iloita itsestäni sellaisena kun olen. Aina voi tehdä itsensä hyväksi jotain enemmän, oli se sitten fyysistä tai henkistä, olisi aika tylsää jollei kehittyisi itsensä kanssa. Mutta jotta jaksaa kehittyä, on ensin hyväksyttävä itsensä, mietittävä positiiviset asiat ja olla keskittymättä vain negatiivisiin seikkoihin, sillä uskokaa pois, niitä on jokaisella.
Muistetaanhan arvostaa itseämme!
