Voi miten iloinen olen siitä, että joka puolella puhutaan nyt vastuullisuudesta ja siitä miten omassa elämässä voi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen – on niin tärkeää puhua. Myönnän etten itse koe olevani erityisen ahdistunut, koska jotenkin uskon aina hyvään ja positiiviseen, alitajuntajuttuja joita ei osaa selittää. En ahdistu helposti tällaisista asioista, mutta se tarkoita ettenkö huomaisi mitä tapahtuu ja haluaisi vaikuttaa asioihin, vähintään omalla tekemiselläni. Laura innosti minuakin kirjoittamaan aiheesta, kiitos tärkeästä haasteesta!

Tällä viikolla vastuullisuuden lisäksi olen pyöritellyt konkreettisesti inhimillisyyttä. Viikko on ollut surullinen ja raskas, koska suuri menetys. Haluaisin tässä samalla muistuttaa jokaista olemaan läsnä niille jotka sitä tarvitsevat, etenkin vaikeina hetkinä. En kestä sitä miten yksin ihmiset jätetään täällä Suomessa, ei sellaista voi uskoa ennen kuin näkee ja kokee. Eli ensimmäinen asia vastuullisuudessa minulle on olla hyvä toisille ihmisille. Ja omat hyväntekeväisyyslahjoitukseni teen mielelläni toimintaan, joka auttaa syrjäytyneitä ja yksinäisiä ihmisiä. Niitä jotka unohdetaan, jotka haluaisivat vain hiukan huomiota ja apua vaikeuksiensa keskellä.

Mitä konkreettisia tekoja itse olen tehnyt sitten arkielämässäni, siinä suurimmassa itse hallittavassa kokonaisuudessa. Olen ainakin muuttanut ajattelutapaani kaikessa. Mietin tekojani, mitä valinnoistani seuraa ja miten suhtaudun tarpeisiini ja haluihini. Sen tajuan hyvin, että suuri määrä tavaraa ei tuo onnea eikä helpota omaa elämää saati maapalloa. Joten karsin vähitellen kaiken (tai ison osan) ylimääräisen pois. Hankin pääosin asioita vain tarpeeseen, lukuunottamatta työhöni liittyviä juttuja, joita niitäkin kyllä editoin – eli valitsen aidosti omaan elämääni ja tarpeisiini liittyvät tuotteet tai palvelut.

Ajattelen kotia ja arkea kokonaisuutena, jota on helpoin hoitaa kun jokainen osa-alue on tiedossa ja hallittavissa. Tämä tarkoittaa epämääräisten tavaroiden säilömistä, heräteostosten karsimista, järjestyksen pitämistä jne.

Tällä hetkellä Sitran Elämäntapa-testin tehtyäni huomasin suurimmat ongelmat asumiseen ja matkustamiseen liittyen. Onhan se myönnettävä, että noin 130 neliötä kahden hengen taloudelle on liikaa. Jossain vaiheessa on varmasti aika etsiä kompaktimpi asumistapa. Lisäksi tällä hetkellä meillä on kaksi autoa, joka tuntuu turhauttavalta. Mutta täysin erilaiset työajat ja pitkähkö matka keskustaan vaikuttavat tähän. Mutta mitä tulevaisuudessa autojen suhteen, se harkitaan. Tosin itse käytän myös paljon julkista liikennettä työmatkoihin ja pyrimme menemään aina työmatkankin yhdellä autolla, jos se suinkin on mahdollista.

Matkustamiseen liittyen on tehtävä mietintöjä. En voi sanoa että normaalisti matkustaisin paljon, sillä olen yleensä lentänyt vain noin kerran vuodessa ja euroopassa. Tänä vuonna kuitenkin lentomatkoja on kertynyt edestakaisin neljä kappaletta. Matkoja voi kompensoida, eli se kuulostaa hyvältä. Muuten koen pienet matkat ja irtiotot ihanina ja tärkeinä, niistä ei kokonaan halua luopua, mutta ehkä jonkin verran miettiä mihin, miten ja kuinka usein. Tähän matkustamiseen liittyy myös vähän työjutut. Minulla olisi tosi usein Helsingissä erilaisia pr-tilaisuuksia ja muita, mutta osallistun niihin todella harvoin, vain lähinnä tärkeiden yhteistyökumppanien järjestämiin juttuihin. Jos menen kuitenkin Helsinkiin, pyrin käyttämään julkista kulkuneuvoa.

Kotona on tehty energiataloudellisia ratkaisuja parhaamme mukaan. Pidämme lämmitystä mahdollisimman alhaisena, kaikki valaisimien polttimot on vaihdettu led-lampuiksi, käymme harvoin saunassa, emme ota ylipitkiä suihkuja, elektroniikkaa on vähän ja muitakin sähköä kuluttavia laitteita minimimäärä käytössä. Tiedostamme molemmat energiansäästämisen joka päivä, toimimme sen mukaan miten parhaiten voimme. Tähän muuten liityy esimerkiksi pyykkikoneiden päivittäminen uudempiin, jotka vievät vähemmän energiaa. Pitäisi vielä vaihtaa keraaminen liesi induktioon, sekin säästäisi energiaa.

Lajittelu on ollut minulle tärkeää jo pitkän aikaa. On itsestään selvää että erottelemme kaiken roskan ja omalla pihalla on sekajätteen lisäksi lajittelusäiliö. Ne mitä siihen ei voi laittaa, kuljetetaan lähellä olevaan ekopisteeseen. Mietin nykyään myös pakkauksia ja pakkauskokoja, pieni asia jolla suuri merkitys. Silti kahden hengen talouden jätteen määrä välillä ahdistaa. Myös työhön liittyvä jäte, sillä saan paljon tuotepaketteja toimitettuina, joten pakkausjätettä tulee. Mutta en pääse aina hakemaan tuotteita itse, koska en asu pääkaupunkiseudulla.

Ruoan suhteen olemme sekasyöjiä, tähän asiaan olemmekin päättäneet kiinnittää enemmän huomiota. Valintoja tehdessämme pyrimme ajattelemaan sesonkia ja hankkimaan mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita. Meillä ei koskaan ole täyttä jääkaappia, vaan enemmänkin puolityhjä, mikä on ihana asia. Joskus olen elänyt niin, että jääkaappi pursusi aina “varmuuden vuoksi” juttuja. Niistä olen oppinut luopumaan ja me ostetaan vain se mitä syödään. Vältetään valmistamasta sellaisia ruokia, joihin tarvitaan paljon erilaisia lisukkeita, joita jää yli eikä sitten tule käytettyä, vaan ne jäävät vanhentumaan jääkaapin oven lokeroihin – tiedättehän. Kovin suunnitelmallista ei meidän ruokatalous ole, koemme että meille on helpompi käydä usein kaupassa ja ostaa päivän tai kahden täsmätuote, kunhan oppii välttämään mielitekoja. Sillä meille saattaisi käydä liian pitkälle mietityn viikkoruokavalikoiman kanssa niin, että tuleekin menoja ja muita juttuja, niin sille päivälle mietitty ruoka jäisi tekemättä. Mitä tulee sitten liha- ja maitotuotteisiin, niin niistä emme kokonaan luovu, mutta olemme vähentäneet ja pyrimme edelleenkin vähentämään lihan käyttöä ja opettelemaan kasvispainotteiseen ruokavalioon. Maitotuotteiden korvaaminen muilla on tällä hetkellä opettelun alla, sillä uudet maut eivät helposti istu suuhun. Mutta ehdottomasti tässäkin on koitettava uusia juttuja.

Työhön liittyen tulee aina välillä ristiriitaisia ajatuksia, näistä on kirjoittanut myös Stella huikeassa kirjoituksessaan. Mutta olen pyrkinyt olemaan järkevä tässäkin asiassa. Valitsen sellaisia yhteistöitä, joita tuotteita tai palveluita omassa elämässäni käytän, että saaduille tuotteille on oikeasti käyttöä. Ja rakastan kodinhoitoon liittyviä yhteistyöjuttuja, sillä uskon, että hyvin hoidettu elinympäristö on hyvä asia ja yhden asian innostus ruokkii lisää ympäristön huolehtimisintoa. Niinpä toivon, että kaikenlaiset vinkkipostaukset arkeen liittyen olisivat samalla myös inspiroivia. Blogin kautta tulevat tuotteet harkitsen tarkkaan, en turhaan vastaanota sellaisia juttuja, joita en oikeasti käyttäisi. Samoin muutenkin kieltäydyn kaikista turhista esineistä, kuten viimeksi koiran ruokaa ostaessani mainossateenvarjosta – miksi sellaisia jaetaan.

Kun ostan jotain, pyrin suosimaan paikallisia liikkeitä. Niin vaatteissa kuin muissakin hankinnoissa. En edes muista koska olisin tilannut jotain nettikaupasta. Minulle on tärkeää suosia fyysisiä liikkeitä, kun itsekin olen kauppias, ymmärrän miten vaikea tilanne on etenkin pienissä liikkeissä. Ette edes usko millaisiin tilanteisiin kivijalkakauppias joutuukaan, kun toimii suurten nettikauppojen showroomina (mutta se olisikin oma tarinansa). Enkä tuomitse täysin nettikauppoja, sillä kotimaiset yritykset verkossa ovat kotimaisia kauppiaita kuten kivijalkaliikeetkin. Eniten nettikauppajutuissa minua ahdistaa ns. kokeilevat tilaukset – palautan jos en tykkää – tyyliin tehdyt ostokset. Toki ymmärrän että joskus kenkä ei istu tai paita on väärän kokoinen. Mutta tietoiset sovitettavaksi hankitut jutut. Tai huonekalujen rahtaaminen turhan päiten jne. Vastuullisuutta kannattaa miettiä omissa hankinnoissaan sillä, että miettii etukäteen mitä tarvitsee, pyytää apua vaikeisiin valintoihin ja välttää väliaikaisratkaisuja. Sillä mielummin aina ilman jonkin aikaa kuin tyytyy korvikkeeseen. Laadukkaat valinnat kestävät niin käyttöä kuin aikaakin. Mutta kun kyllästyn – voi kun sen lauseen voisi unohtaa.

Kosmetiikassa olen jo pitkään suosinut pääosin luonnonkosmetiikkaa. Muutenkin kosmetiikan määrä kotona on ollut syynissä. En kestä pulloja ja puteleita pursuavaa kylpyhuonetta. Niinpä pyrin hankkimaan uuden tuotteen vasta kun entinen on käytetty ja muutenkin vastaanottamaan blogin kautta vain käytettäväksi meneviä kosmetiikkatuotteita. Koska jättimäiset kosmetiikkavarastot, johtaa väistämättä siihen, että pullonpohjia kertyy ja lopulta niitä heittää pois, eli tuotteita jää käyttämättä. Sitä yritän välttää. Sitäpaitsi on jo visuaalinenkin ilo kun suihkussa on vain välttämättömät putelit ja kylpyhuoneen taso/kaappi on maltillisesti täytetty.

Minusta on tosi tärkeää puhua vastuullisuudesta, niin kaveriporukassa kuin vaikka täällä somessakin. Kiitos siis Lauralle tämän tärkeän aiheen avaamisesta. Maltillisena ihmisenä ajattelen ympäristön miettimisen ison kuvan lisäksi myös oman elämän helpottamisena ja organisoimisena.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Write A Comment