Eräitä kesän parhaita hetkiä on ehdottomasti olleet ystävien kanssa vietetyt tuokiot. Eilen pakattiin (liikaa) eväitä mukaan ja suunnattiin porukalla viilentymään meren rannalle Ruissaloon. Valitsimme piknikpaikan rannan rauhallisemmalta puolelta, jossa on karun kaunista kalliota ja kivirantaa. Viltit aseteltiin suuren männyn juurelle, juuri sopivasti varjoon.
Polttavan kuuma ilma oli kyllä rannalla huomattavasti miedompi, välillä jopa saatiin pienet vilvoittavat sadekuurot – kesäsade helteellä on ihana.
Superkuivalla ilmalla tuollainen karu luonto on erityisen kaunis. Muualla kuivuuden huomaa kasvistossa, mutta jo valmiiksi karu luonto on parhaimmillaan karrelle kuumentuneenakin. Kotipihalla peli on jo kasvien osalta menetetty. Juuri käppäilin katsomassa oljen väriseksi paahtunutta nurmikkoa ja kuivuneita ruukkukasveja. Jopa perennapenkki on kitumaisillaan. Vaikka rakastan hoitaa joka ilta puutarhakastelut, teki pieni Tallinnan pyrähdys tepposet ja nyt pohdin uusien ruukkukasvien ostoa. Oliivipuut ja pelargoni eivät ole olleet moksiskaan kuumuudesta…
Ihanuudet siellä vilteillä – Maija, Henna ja pojat. Oltiin monta tuntia rannalla ja kova alusta pakotti välillä kävelemään. Pohdittiinkin edullisten rantatuolien hankkimista, miten luksusta olisi pystyttää kunnon lekottelukeidas meren äärelle.
Kaikilla tytöillä oli hamoset, ihan parasta vaatetusta helteellä. Oman puuvillamekkoni löysin Tallinnasta, kyllä tuollaista ennätin etsiäkkin.
Tuollainen utuinen ilma oli todella kaunis ja rauhoittava. Nyt tässä koneella töitä tehdessä on ihan hirmuinen palo heittää läppärin kansi kiinni ja suunnata ulos, taidan niin tehdäkin juuri nyt.
Ihanaa viikkoa!
