Kurkataas pitkästä aikaa kunnolla meidän keittiön puolelle. Paljonhan täällä ei muutoksia tapahdu, enemmänkin pieniä fiilistelyitä, no jollei oteta lukuun avohyllyseinämää, joka on kokenut muutosta tiuhaan. Se onkin sellainen tunnelmatekijä kokovalkoisessa tilassa. Tunnelmaa luovat lisäksi tasoilla olevat esineet ja ikkunan edessä viihtyvät kasvit.
Koska keittiö on täysvalkoinen, halusin lisätä sinne tehosteeksi teräksen sävyjä. Olenkin aina tykännyt valkoisen ja teräksen yhdistelmästä keittiössä. Seuraavaan kotiin tulee varmasti vielä enemmän terästä, koska tietynlainen suurkeittiömeininki on minusta ihana. Minulla on ollut aiemmissa keittiöissä aina teräksisiä/metallisia yksityiskohtia. Esimerkiksi kodinkoneiden ja metallisten avohyllyjen muodossa. Nyt kiinnostaa myös terästaso esimerkiksi saarekkeessa. Niin ja tämän keittiön ehdoton huippuyksityiskohta on nuo kromiset Superfrontilta tilatut vetimet. Saankin niistä aina kyselyitä – olivat erittäin kannattava investointi. Nyt on paljon noita perinteisen tyylisiä lankavetimiä, mutta näissä on vähän ekstrampi muotoilu.
Muistuttelen taas, että tämä keittiö on tehty minun mieltymyksiini muuntelemalla talon rakennuttajan keittiötä. En siis ole voinut vaikuttaa kaappien asetteluihin yms. vaan ainoastaan kosmeettisiin seikkoihin. Kaapistojen rungot ja laatoitus olivat täällä jo ennestään. Muutama vuosi sitten keittiö päivitettiin yhdessä Unique Homen kanssa. Silloin vaihdettiin ovet ja tasot, lisättiin saareke, poistettiin osa yläkaapeista ja asennettiin seinävalaisimet. Myös allas ja hana on vaihdettu, samoin kylmälaitteet. Eli oikeastaan vanhasta keittiöstä muistuttaa vain kalusteiden sijoittelu – josta en itse asiassa kovasti pidä, mutta katon ja lattian takia muutosta ei voitu tehdä siihen osa-alueeseen.
Saan usein kyselyitä keittiön tasoista. Ne ovat laminaattia ja tykkään niistä valtavasti. Oli kaksi tärkeää syytä miksi tähän keittiöön valitsin laminaatin; koska tasopintaa on todella paljon, en halunnut kiiltävää, valoaheijastavaa kivikomposiittia ja minusta kokonaisuudesta olisi tullut liian ”kivimäinen” toinen vähintään yhtä tärkeä seikka oli budjetti, valtava tasomäärä maksaa todella paljon. Minua ei ole yhtään harmittanut laminaattivalinta, sillä nykyisin laminaatit ovat laadukkaan näköisiä ja materiaalina se on todella miellyttävä, ei niin kylmä kuin kivi ja jotenkin fiilis on muutenkin pehmeämpi. Toki jos keittiö olisi ollut toisenlainen, kivi olisi ollut mieluisa vaihtoehto, tai Durat – sen on ihan mahtava materiaali, jota tehdään kierrätysmuovista!
Kaappien ovet on maalattu minun valitsemallani maalisävyllä, eli Tikkurilan Paperilla. Unique Homen oviin saa itse määritellä halutun sävyn. Aiemmin tässä keittiössä oli korkeakiiltoiset kalvo-ovet ja voi miten paljon tämä mattapintaisiin oviin vaihtaminen teki. Kun kaapistoja on joka seinällä ja jostain suunnasta osuu aina valo pintoihin, tulee huoneesta tosi levoton kiiltävillä pintamateriaaleilla. Ja muutenkin muovipintainen kalvo-ovi ei ole suosikeitani, tämä silkinsileä maalipinta on aivan ihana ja niin helppo pitää puhtaana. Toki muistamme myös kahvojen käytön, heh, se on suurin apu puhtaanapidossa.
Saarekkeen päälle mietin montaa eri valaisinvaihtoehtoa, mutta koska minulla oli ennestään edellisestä kodista tuo Flosin Globall -valaisin, päädyin laittamaan sen keittiöön. Ja valinta on ollut aivan loistava. Valaisin on Jasper Morrisonin suunnittelema ja minulla se on kulkenut nyt jo kolmessa kodissa mukana. Tällä hetkellä tuollainen pallovalaisin on myös erittäin trendikäs. Parasta siinä on kuitenkin valoteho. Se antaa tasaisen ja tehokkaan yleisvalon koko tilaan. Tässä keittiössä ei olisi tarpeeksi yleisvaloa, mikäli saarekkeen päällä olisi pari alaspäin suuntaavaa valaisinta. Valaisimen valintaan ei vaikuta ainoastaan ulkonäkö, vaan myös se minkälaisen valon se antaa kohteeseen.
Koiraperheen elämästä muistuttaa saarekkeen avoimena oleva sokkeli. Lettuselle on tullut paha tapa joskus yksin ollessaan merkata ja aina keittiön saarekkeen juureen. Halusin sen avoimeksi, että saan pyyhittyä tarvittaessa lattian kunnolla, niinpä etusokkeli poistettiin toistaiseksi. Tähän juttuun kuulisin mielelläni teiltä vinkkejä..
Saarekkeen vierellä olevat baarituolit ovat molemat Artekista, toinen lapsuudenkodista napattu ja valkoisen Eero Aarnion Rockett-tuolin olen ostanut tähän keittiöön. Tuolien tilalle voisi hankkia jotkut muut, mutta tavallaan pidän myös tuosta tuolien eriparisuudesta. Sitäpaitsi, saareke on tässä keittiössä hiukan korkeampi kuin muut tasot, johtuen toisen kokkaajan pituudesta, niinpä ihan hyvä, että tuoleissakin on korkeuseroa.
Keittiö on kyllä todella tärkeä osa kotia minulle. Rakastan hääräillä siellä, pidän kokkailusta ja keittiön siivoamisesta, tai me molemmat pidetään. Voin kyllä sanoa, että meillä on aina tosi siisti keittiö. Tunnelmaltaan se on kuitenkin mielestäni rento, tasoilla on aina jotakin syötävää ja ehkä luettavaa, siis saarekkeen äärellä. Sen ympärillä on ihana istuskella ja syödä aamiaista tai hengailla muuten vaan. Saarekkeen äärellä mahtuu hyvin myös kokkailemaan yhdessä, ihan isommallakin porukalla. Siitä tämä keittiö onkin ihana, on tilaa puuhastella.
Näistä valokuvista vielä pakko sanoa. Kuvasin erittäin pimeänä päivänä, minulla ei ollut mitään valoa apuna ja harjoittelin samalla jalustan käyttöä. Olen itsekin yllättynyt miten valoisia ja heleitä kuvista tuli, vaikka koko tila oli aivan hämärä. Lisäksi kuvaamista vaikeutti kokovalkoinen tila, valkoisessa on kaikista haastavinta kuvata. Ajattelinkin koostaa tänne blogiin tätä pimeää aikaa helpottamaan jalustakuvaamisvinkkejä. Sillä muutamilla nikseillä tosi hämärässäkin saa ihan oivallisia kuvia, vaikka tietysti valokuvaajan paras apuväline on valo, mutta aina sitä ei ole saatavilla.
Ja lopuksi vielä kirjasuosituskin – Hannan keittokirja Hanna G Kokkaa on aivan loistava ja ihana kirja. Siinä on ihan paras joululahjavinkkini, jos mietitte jollekin ihanaa joululahjaa! Kirjassa on maanläheisiä reseptejä, jotka osuvat omaan ruokafilosofiaani täydellisesti, lisäksi Hannan tarina on inspiroiva ja innostava.
Ja saa kysyä keittiöstä jos joku juttu jäi kertomatta!
