Nyt ollaan taas tuskailtu bloggaajakollegoiden kanssa valokuvaamista pimeänä kautena. Sellaisina päivinä, kun valoa tarjotaan kajastuksen verran, tulee minusta valokuvista tavallaan erityisen ihania, kuten tuossa yläkuvassa. Saa ikään kuin luonnostaan sellaisen kovasti trendikkään tummasävyisen mood-kuvan. Mutta kun useimpina päivinä sitä valoa ei tule hintuakaan, vaan on kuvattava kerraassaan harmaassa olosuhteessa.
Testailin eräänä sunnuntaina pitkästä aikaa jalustalla kuvaamista, tuon kuvailun tulokset näkyvät keittiöesittelypostauksessa. Silloin ei valoa tullut yhtään ikkunoista, vaan olosuhde oli kerrassaan hämärä. Toki iltapimeys ei ollut vielä tullut, että ikkunoista ei näkynyt täysin musta-aukko.
Päätinkin koostaa tänne blogiin omia vinkkejäni jalustalla kuvaamiseen. Noh, myönnän että näihin neuvoihin sain myös apua täältä kotoa. Kuvituksena on eteinen, jota en juuri ole blogiin kuvaillut, nimenomaan sen haasteellisen pimeyden takia. Mutta jalustalla tuosta selvittiin melko hyvin.
1) Jalusta
Itselläni oli ennen jalustassa kuulapää ja välttelin osaksi jalustan käyttämistä, koska sen jouheva säätely oli todella hankalaa. Kun hankin kuulapään tilalle kinopään, jossa on säätövarret, muuttui jalustalla kuvaaminen huomattavasti miellyttävämmäksi. Samalla vaihtui kiinnityslevyn lukitus, sekin oli ennen erittäin vaivalloinen ja nyt tuossa uudessa kinopäässä on kätevä pikalukitus. Suosittelen siis kiinnittämään jalustan hankinnassa erityisesti huomiota sen helppokäyttöisyyteen, eli testaa se kunnolla kaupassa. Ja jos sinulla on hankalasti käytettävä jalusta, tutki voiko siihen hankkia pelkän uuden pään.
2) Kameran asetusten säätäminen – nyrkkisäännöt
Ensimmäinen asia on että käytä manuaalisäätöjä. Jos sinulla on järjestelmäkamera, opettele heti tottumaan manuaaliasetuksiin. Automaattiasetuksia kuten Av tai P kannattaa käyttää sitten kun osaa manuaaliasetukset. Itse turvaudun niihin esimerkiksi Pariisin muotiviikoilla jos on kiire kuvata ja kääntymällä suuntaan tai toiseen valaistus muuttuu radikaalisti. Silloin ei ole aikaa säädellä, niin käytän aukon esivalintaa. Mutta muuten minusta kannattaisi rohkeasti siirtyä heti manuaaliasetuksiin, niin oppii eniten ja saa kuvista eniten irti. Seuraavassa nuo oleelliset säädöt selitettynä mahdollisimman yksinkertaisesti.
ISO-arvo
Tämän säädän aina ensimmäisenä kuvatessani. Valon herkkyys määrittää kuvan valoisuutta, mitä suurempi ISO-arvo, sitä huonompi kuvan laatu. Kameran laadusta riippuu, kuinka suurta ISOa voi käyttää, kuvan laadun kärsimättä liikaa. Omassa täyskennoisessa kamerassa voin käyttää melko suurtakin arvoa, mutta silti pyrin pitämään tämän asetuksen aina maltillisena. Omat käytetyimmät lukemani ovat käsivaralta sisällä max 800 (siirryn jalustaan jos pitäisi olla suurempi) normaalisti käytän 200-400 hyvässä valossa, ihan kirkkaalla tietysti 100. Jalustalla kuvatessa tämä arvo voi olla huoleti vaikka 100.
Aukko
Aukkoa säädän seuraavaksi. Aukon valinta vaikuttaa kuvan fiilikseen. Mitä pienempi aukko, sitä terävämpi kuva on kauttaaltaan. Mitä suurempi on aukko, sitä enemmän saadaan syväterävyyttä, eli taustan blurrausta kuvaan. Tässähän lukemat menevät ikään kuin väärin päin, eli suuri aukko on pienin numero ja pieni aukko on suurin numero. Omat suosikkiaukkoni ovat asetelmakuvissa ja yksityiskohtakuvissa 2.8, tunnelmallisissa otoksissa 1.6 (läheltä otetut tulevat tällä pehmeiksi ja mitä kauempaa ottaa kuvan, sitä enemmän tulee tarkkaa aluetta). Huoneesta otetuissa yleiskuvissa, joissa haluan ison osan kuvaa olevan skarppi, käytän aukkoa 7-11. Asukuvissa tykkään käyttää usein aukkoa 1.8. Kameran linssin valovoimasta riippuu miten suuren aukon siihen saa, omassa lempilinssissäni aukko alkaa 1.4:stä. Näistä välineistä en tähän enempää listaa, ehkä sitten joku kerta omassa postauksessa.
Kaikenkaikkiaan aukolla määritellään kuvan fiilis aika pitkälle.
Suljinaika
Lopuksi säädän asetuksista suljinajan, jolla määritellään kuinka pitkään kamera valottaa kuvaa. Tämä on se juttu jossa jalusta tulee tarpeeseen. Sillä jos suljinaika on liian pitkä, ennättää kamera tärähtää vakaassakin kädessä niin paljon, että kuvaan tulee epätarkkuutta. Yleissääntönä olen pitänyt että kun suljinaika on alle sata, niin alan kaivaa jalustaa esille.
Manuaaliasetusten tekeminen on aika helppoa, kun suljinaikaa kokeilemalla näkee heti mihin suuntaan sitä on säädettävä että kuvan valoisuus on hyvä. Apuna on tietysti valotusmittari, joka näkyy etsimen kautta, siinä näkyy reaaliajassa kun rullaa suljinaikaa ja kun mittarin viisari on nollan kohdalla, valotus on kameran mukaan oikein. Eli ei kovin vaikeaa.
Itse otan mielummin piirun liian tumman kuvan kuin liian vaalean, sillä käytän RAW-asetuksia, jolloin kuvan muokkaaminen on helppoa jälkikäteen. Tummaa kuvaa on helpompi vaalentaa kuin tummentaa liian puhki palanutta kuvaa.
Tarkennus
Tähän kannattaa keskittyä. Täydellisestikin valotettu kuva on pilalla jollei se ole tarkka mistään kohtaa. Itse käytän enimmäkseen keskipistetarkennusta. Eli kamerassa olen säätänyt kiinteästi keskelle tarkennuspisteen, sillä tulee mielestäni varmimmin onnistunut tarkennuspaikka kuvaan. Sitten kun otan kuvaa, keskityn ohjaamaan sen tarkennuspisteen siihen minkä haluan olevan kuvassa skarpein kohta, painan laukaisunapin puoleen väliin, tarkennus tehty ja sitten saatan vielä kääntää kameraa sommittelun takia ja lopuksi painan laukaisimen loppuun.
Kun taas kuvaan jalustalla, siirrän tarkennuspistettä tarpeen mukaan, sillä jalustalla kuvaan näytön kautta, en etsimen kautta. Eli tämä on vähän eri tapa. Näyttökuvasta katson että asettelu on hyvä – korkeus, suoruus, sommittelu jne. Sitten valitsen mihin haluan erityisesti tarkentaa, etenkin jos aukko on suuri ja haluan pienen alueen tarkaksi. Jos taas käytän pientä aukkoa, eli kuvassa tulee olla tarkkaa koko alalta, haen tarkennuksen johonkin kohteen puolivälin etäisyydellä olevalle asialle.
Kameran näytöltä kuvaaminen ja muut vinkit
Kun kuvaa jalustalla, kannattaa kuvata näytön kautta. Tarkennuskin on helpompi tehdä näytön kautta, kun liikuttelee tarkennuspistettä siinä haluttuun kohtaan. Manuaalitarkennustakin kannattaisi opetella käyttämään, jos on oikein pimeää saattaa olla ettei tarkennus onnistu automaatilla kovin helposti. Mutta myönnän, etten itse ole käsitarkennusta juuri käyttänyt.
Lisäksi kannattaa laukaista kuva ajastimella, eli itse säädän sen 2 sekunnin laukaisuaikaan. Tämäkin pieneltä osaltaan minimoi kuvan tärähtämistä.
Jalustan korkeutta kannattaa aina alkaa säätää tukevimmasta päästä. Eli jalat avataan ensin ylimmäisistä lukoista ja siitä alaspäin. Ei alimmaisesta ja ohuimmasta osasta, kuten helposti tulee tehtyä. Keskiputken korkeutta käytän itse lähinnä hienosäätämiseen, varsinaisen korkeuden pyrin säätämään jalkojen avulla.
Valokuvaamisessa valo on tietysti tärkeintä. Ihanteellisia valo-olosuhteita ei kuitenkaan ole aina käytetävissä, siksi on turvauduttava jalustaan. Mitä tulee sitten keinovaloon, itse vältän sitä viimeiseen asti, koska minusta kuvan tunnelmasta tulee erilainen keinovalossa, vaikka kuinka kuvaa säätäisi Lightroomissa. Se onkin muuten yksi tärkeä osa kuvaa, jälkikäsittely nimittäin. Siitä en kuitenkaan tähän enää kirjoita, koska ette varmasti jaksaisi lukea kilometripitkää sepustusta. Ehkä palaan siihen omassa postauksessa. Voisin myös tehdä esimerkiksi haamukuvaamisesta vinkkipostauksen ja ehkä välineistäkin – mitä sanotte?
Mielellään kuulen teidän kommentteja ja vinkkejä kuvaamiseen! Ja jos herää jotakin kysymyksiä, niin yritän vastailla niihin parhaani mukaan.
