Loppiaissunnuntaina

Tänään on kyllä ollut mitä täydellisin sunnuntai. Koko poppoo on nauttinut vapaapäivästä; puuhastelusta, rentoilusta, syömisestä, ulkoilusta ja vähän työhommistakin. Vuoden alku on täällä ollut touhukasta aikaa, olen yrittänyt tehdä asioita, jotka lykkäsin joulun alla tammikuun alkuun. Tiedättekö mulla on joka ainoa vuosi sama ahdistus, joulukuun lopussa olen raato (henkisesti enemmänkin enkä tiä miksi), sen takia sysään kaikenlaisia tehtäviä tammikuun alkuun. Koska ajattelen olevani sitten täynnä uutta energiaa ja mystisesti kuin uudesti syntynyt, koska kaikki alkaa melkein alusta puhtaalta pöydältä, tai ennemminkin puhtaalta kalenterin sivulta.

Eihän siinä niin käy, sitä on ihan pöppörössä kaikesta lomailusta ja löhöilystä, energiat ovat jossain ihan muualla kuin siellä missä niiden haluaisi olevan. Niinpä vuoden ensimmäiset päivät menevät edelleen kotipuuhasteluissa ja työhommat alkavat luistaa tässä näin viikon jälkeen. Otettiinkin töissä Maijan kanssa vähän rennommin tuo alku, oikeasti pitää ensi viikolla alkaa lisätä tehokkuustahtia. Sama koskee tätä sometyötäni. Sitä olenkin tänään vähän suunnitellut.

Mun uusi sivusto aukeaa kyllä ihan kohtapuoleen, kunhan saan ne lykkäämäni pienet jutut vielä kuntoon. Ihana päästä tekemään sisältöä uuteen alustaan ja monipuoliseen ja freesiin pohjaan. Blogin osoite muuttuu hiukan, mutta ohjaus tulee tietysti saattamaan teidät taatusti perille. Varasin domainin omalla nimelläni, eli jatkossa sivuni löytyvät annemelender.fi -osoitteella.

Mitä tulee blogin sisältöön, se tuskin tulee muuttumaan juurikaan. Olen kirjoittanut aina oman intuition mukaan, enkä ole pahemmin vallalla olevista blogiahdistuksista ottanut onkeeni. Minusta blogin päätarkoitus on edelleen sama kuin kymmenisen vuotta sitten – kirjoitella itseä kiinnostavista asioista ja inspiraatioista toisille samoista asioista innostuneille, tyylillä kuin juttelisi omille ystävilleen.

Nythän keskustelu käy kuumana blogien sisältöjen suhteen, pitääkö laadun korvata määrä, täytyykö postata vain jos on oikeasti jotain sanottavaa tai miten korkealle rima täytyy asettaa. Itse sanoisin että ole oma itsesi ja tee miten sinulle sopii, jokainen meistä on omanlaisensa ja meillä on kaikilla uniikit tavat tuoda ajatuksiamme ja inspiraatioitamme esille. Olisi tylsää jos kaikki olisivat samasta muotista. Varmasti blogikenttään mahtuu kaiken tyylistä sisältöä, lukijoitakin vaihtelu varmasti virkistää. Niinpä pidän kiinni omasta tyylistäni.

Omat kiinnostuksen ja innostuksen kohteeni vaihtelevat aina välillä. Joskus olen aivan haltioissani muodista ja silloin julkaisen enemmän asukuvia. Toisinaan taas sisustusintoilu on pinnalla ja täällä näkyy paljon sisustuksellista materiaalia. Just nyt meneillään on erityisen voimakas kodinhoitokausi, kun laitellaan taloa kuntoon, niin varmasti erityisen paljon toivottuja kodinhoitojuttuja tulee näkymään paljon täällä blogissa. Kaikenkaikkiaan blogini tulee heijastelemaan omaa elämääni ja siellä tapahtuvia arkisia ja tavallisia asioita ja mietteitä. Toivottavasti viihdytte seurassani edelleen.

Blogin lisäksi instagram on haukannut leijonan osan somepäivittämisestä. Etenkin ennustan instagram storyjen valloittavan entisestään ja itsekin varmasti tulen lisäämään entisestään videopäivitysten määrää, sillä huomaan jo nyt teidän pitävän niistä paljon. Jos et vielä seuraa minua instagramissa, niin olisi kiva jos hyppäisit mukaan myös siellä @muotimielessa on oikea osoite.

Palataanpa näistä yleisistä blogihöpötyksistä tähän päivään ja meidän kotiin. Täällä on tosiaan viimeviikkoina kaiken joululomailun lisäksi oltu ahkeria ja viuhutettu maalitelaa. Tänään kuvattiin meidän uutuuttaan hohtavia maaliseiniä ja blogijuttu on niistä tulossa piakkoin. On ollut tosi terapeuttista tehdä pientä pintaremonttia kotosalla, niin pintojen kuin vähän kalusteidenkin osalta. Eikä kaapitkaan ole välttyneet karsimisoperaatiolta, saatikka varasto ja autotalli. Kaatopaikka ja kirpputorikeikkoja on tehty, samoin insta storyssa olen myynyt parhaita paloja. Kuulkaas minulla onkin tulossa lisää myytävää sinne ihan tuossa alkuviikosta. Aikeissa on nimittäin esimerkiksi ruokailutuolien päivitys, joten seiskatuolit ja pari muutakin tuoli-ihanuutta on tulossa myyntiin. Pysykää kuulolla. Ja se sängyn pääty, joka oli vanhassa sängyssä, se vaan ei sovi tähän uuteen sänkyyn mitoiltaan.

Nyt nautin makuuhuoneen selkeästä ja freesistä ilmeestä. Innostun pehmeästä valkoisesta ja heleistä pastelleista. Aistin jopa pientä 90-lukulaisuutta valinnoissani. Ehkä siksi esimerkiksi nuo Hayn hulppean ja kirpeän keltaiset tyyny ja torkkupeitto ihastuttavat suunnattomasti.

Mitä tulee yöpöytädilemmaan, sekin on ratkennut. Olen nyt ihan varma, että tämä Tulppaani-pöytä saa pysyä siinä tehtävässään mihin sen aikanaan reilut 15-vuotta sitten hankin, eli yöpöytänä. Pienenä sivuhuomautuksena totean, että olen joululomalla jopa ennättänyt lukea kirjojakin. Nyt kiinnostaa elämänkerrat, joita löytyy omasta kirjahyllystä muutama. Tuon David Beckhamin kirjan kyllä tunnustan lukeneeni valikoiden, lähinnä hyppäsin jalkapallokohdat yli, heh. Kiinnosti eniten rakkaustarina Victorian kanssa…

Välillä olen selaillut inspiroivia lehtiä ja bookazineja (uusi lempikonseptini). Ihanat sisustuskuvat ja inspiroivat väri- ja esinemaailmat rentouttavat visuaalisuuden kaipuussa. Tuosta aukeamasta ihastelin sävyjen lisäksi kynsilakkausta, jokin aika sitten lakkasinkin kynnet tuolla kahden värin taktiikalla, mutta täytyypä uudestaan, näyttää niin kivalta.

Mitä tulee olohuoneeseen, siellä on kirjaimellisesti löhötty tänään. Takkaakin on poltettu ja musiikkia kuunneltu. Keltainen tehosteväri jatkuu sohvapöydän tulppaanikimpussa. Ostin ruokakaupasta kauden ensimmäisen jättimäisen tulppaaninivaskan kotimaisia tulppaaneita. Ovat kyllä niin ihanan freesejä ja erityisesti ajattomassa kirkkaassa aaltovaasissa.

Nämä kaksi ihanuutta ovat nauttineet kun meillä on ollut vapaata, ei ole tarvinnut odotella ketään töistä tänään. Käytiin pitkällä kävelylenkillä ja sen jälkeen vielä hengattiin pikkuisen aikaa pihapuuhissakin. Oli aivan ihanan lempeä ilma tänään, hitusen harmaa, mutta muuten mitä parhain ulkoilusää. Sen jälkeen toiset olivatkin aivan unipäissään lempipaikoillaan olohuoneessa – tyttö sohvalla ja poika nojatuolilla.

Sellainen sekalainen sunnuntai on ollut. Päivä on tuntunut (onneksi) tosi pitkältä, koska on ollut vaan niin ihanaa. Tänään en edes raaskinut tehdä perinteisiä sunnuntaisiivoiluja, jätän ne huomiseksi. Tänään on vaan nautittu!