Archive

maaliskuu 2019

Browsing

“kaupallinen yhteistyö by Crea – baarituolit saatu”

Terkut keittiöstä, huikkasin nimittäin juuri äsken IG Storyssa että palataan täällä blogin puolella keittiöön. Tosin ei aamupalapöydän kahvihetkeen, vaan perjantain siistittyyn keittiönäkymään. Viime aikoina keittiössä on viihdytty tavanomaistakin enemmän, syynä jokin ihmeellinen kokkailuinto – en kyllä osaa sanoa mistä se on saanut alkunsa ja sen lisäksi lisääntynyt mukavuus. Aikaisemmin ollaan menty saarekkeen äärellä kahden eri korkuisen tuolin taktiikalla, mutta sain äskettäin by Crealta itselleni uudet baarituolit. Nyt on oikeasti ilo aterioida keittiönkin puolella, tai istua pilkkomassa aineksia ruokiin. Yhtä kaikki, kun saa mukavat tuolit alleen, ihmettelee miksi kiikkui niin kauan väärän korkuisella jakkaralla.

by Crea on Ruotsalainen yritys, joka toimittaa itse suunnittelemiaan huonekaluja ympäri maailman. Nämä minun tuolini saapuivat muutamassa päivässä tilauksesta.

by Crea perustettiin vuonna 2017 nykyisin parhaiden ystävien Alexandra Petterssonin & Alexander Tjernströmin toimesta. Olemme ylpeitä voidessamme toimittaa itse suunnittelemiamme huonekaluja, jotka ovat 100 % valmistettuja Ruotsissa!

Itse asiassa meidän ei pitänyt edes sittenkään uusia tähän keittiöön baarijakkaroita, koska kunhan saadaan talo myyntiin, niin sitä ei tiedä millaisia tarvitaan jatkossa. Sain kuitenkin mahdollisuuden testailla näitä Ruotsissa valmistettuja tuoleja ja päätin että näille on varmasti käyttöä jatkossakin. Asiaan vaikutti myös ruokapöydän uudet mustat tuolit, keittiönkin puolelle teki mieli saada ripaus kontrastia ja mustaa väriä.

By Crean Freja-tuoleja saa myös valkoisena ja tuoleihin voi valita mieleisensä verhoilun, minä valitsin mustan nahkaistuimen ja selkänojaan ruskeat nahkayksityiskohdat, se oli miehen toive – mutta onhan tuo pieni ruskea pilkahdus aika kiva mustassa tuolissa, se pehmentää.

Tuoleissa on maailman laajuiset standardikorkeudet, niin ruokapöydän tuoleissa kuin baarituoleissakin. Kotikäyttöön baarituolin “oikea” korkeus on lähes aina se matalampi eli n. 65 cm. Korkeampi malli on tarkoitettu baarien pystypöytiin, jotka ovat huomattavasti korkeampia kun keittiöiden työtasot. Kuvassa hengailen tämän hetkisessä lempirentoiluasussani, Saint James -raitapaita ja Nanson mukavat Tyyni-housut*saatu.

Tuoleissa on maailman laajuiset standardikorkeudet, niin ruokapöydän tuoleissa kuin baarituoleissakin.

Ruokainnostus on näkynyt yleisesti keittiössä hääräilynä ja myös vähän instagramin puolellakin, olen tainnut päivitellä Storyihin enemmän arkiruokiamme kuin koskaan ennen. Tänäkin viikonloppuna olemme yhdessä nauttineet kokkailusta, eilen söimme todella myöhään illallisen – ihan perinteisen pihviaterian, mutta voi miten hyvää sellainen joskus onkaan. Tänään ajattelimme sitten vastapainoksi mennä salaatti-kala-linjalla. Tarkoitus oli viettää sunnuntaita pihahommien merkeissä, mutta kun kurkkasin aamulla ikkunasta ja näin lumisen maiseman, siirrettiin puuhastelut sisälle.

 

Niin ja jälkiruoista, innostuin ostamaan hedelmiä jälkiruokaa varten. Eilen napsittiin viinirypäleet sellaisenaan Netflixin äärellä, mutta tänään ajattelin tehdä päärynöistä jälkkäriä. Kenties karamellisoitua päärynää uunissa tai pannulla…nam. Ananas pääseekin sitten alkuviikon jälkkäriksi ihan sellaisenaan. Olen nyt karkkilakossa, mutta kaipaan silti makeaa ja pehmeä lasku sokerin vähentämiseen onnistuu hedelmien avulla. Oikeasti en voi tajuta kuinka koville ottaa sokerin vähentäminen, siis aina alkuun, sitten kun jaksaa sen pari viikkoa, ei edes huomaa enää koko karkkilakkoa.

Ihanaa sunnuntaita! Kurkkasin juuri puhelimen sääennustetta ja lumisade taitaa loppua ihan just ja aurinkoakin olisi vissiin luvassa loppupäiväksi. Keittiössäkin on paljon ihanampi häärätä sunnuntaipäivällisen merkeissä, kun ikkunoista tulvii aurinko sisälle.

En tiedä kuinka moni teistä seuraa myös siskoni Suvin Valkoinen Harmaja -blogia. Ihanan omakotitalon lisäksi siskon perhe rakentaa parhaillaan aivan ihanaa kesämökkiä huikealle paikalle meren rannalle. Mökki on Suvin suunnittelema ja tämän heidän mökin innoittamana syntyi samalla Kannustalolle kokonainen Fregatti-talomallisto. Olen niin ylpeä siskostani, jonka yksi unelma on toteutunut hänen päästessään suunnittelemaan kokonaista talomallistoa unelmiensa talon henkeen. Suvi on kirjoittanut blogiaan yhtä kauan kuin minäkin, eli kymmenisen vuotta. Tänä aikana Suvista on kuoriutunut aikamoinen sisustusasiantuntija ja hän on päässyt toteuttamaan monenlaisia sisustuksellisia haasteita. Suvin päätyö on muualla, mutta sisustusblogi on siskolle ehdottomasti myös mieluinen sivutyö/harrastus.

Suvin blogissa pääsee seuraamaan tarkemmin mökin valmistumista, blogista Villa Fregatille löytyy ihan oma kategoriansa. En oikeastaan malta odotella että mökki valmistuu ja pääsen chillailemaan tuonne ihaniin merimaisemiin. Ollaan monta kertaa jo ennätetty piipahtaa katsomassa tonttia ja rakennustyömaata. Tietysti olen päässyt utelemaan jo Suvin sisustusvalintojakin ja voin kertoa, että kokonaisuudesta tulee älyttömän ihana.

Suvin blogissa pääsee seuraamaan tarkemmin mökin valmistumista, blogista Villa Fregatille löytyy ihan oma kategoriansa.

Nykyään rakentamisen trendinä tuntuu olevan maltillisempi tyyli, taloista ei enää tehdä tarpeettoman suuria, vaan ihmiset kaipaavat vähemmän tavaraa, kompaktia mutta mukavaa elintilaa, helppohoitoisuutta ja kohtuullisia kustannuksia. Näihin nykyajan tarpeisiin tämä Suvin yhdessä Kannustalon ammattilaisten kanssa luoma Fregatti-talomallisto vastaa täydellisesti. Talot sopivat niin omakotitaloiksi, kuin vapaa-ajan kodeiksikin.

Talokin voi olla muunneltava, esimerkiksi ikkunoiden irroitettavat ristikot ovat mielestäni todella hauska idea. Talon ilme muuttuu aika tavalla ristikoiden myötä. Pidän tuollaisten ohuiden ristikoiden tunnelmasta, niistä ei tule liian romanttista vaikutelmaa, vaan ennemminkin kutsuvan klassinen. Ihania yksityiskohtia ovat tietysti hulppeat ikkunat kaikkinensa, esille jätetyt kattoparrut, vino katto ja pyöreä ikkuna. Kaikista eniten taidan kuitenkin ihastella talojen ulkoverhousta, jossa on rimalomalaudoitus, se näyttää samaan aikaa modernilta ja perinteiseltä.

Talomallistoon voit tutustua Kannustalon sivuilta tästä. Nyt kyllä nousee omakin talokuume korkealle. En malta odottaa että me päästään joskus toteuttamaan omaa rakennusprojektiamme.

Mutta siis kaikenkaikkiaan tämän postauksen pointti oli kertoa teille, kuinka ylpeä olen siskostani – minusta nyt on kyllä aihettakin!

Jokapäiväisiä touhuja töissä – järkkäilyt ja pikkusomistelut. Minä tietysti tykkään. Tänään inspiroiduin savuisista ja hillityistä sävyistä. Vähän värittömästä ja hämärästäkin. Tämä kevään valo on nyt kovin kaunista, se on niin puhtaan väristä, auringon keltaisuus ei vielä lämmitä liikaa, vaan valo on erityisen raikkaan väristä. Tykkään myös siitä, miten varjokohdat ovat hämäriä ja tummia – sama tunnelma löytyy sekä näistä kuvista että ihan oikeasta tilanteestakin.

Huomaamatta sohvaryhmän somistuksesta tuli kovin klassisen tyylinen. Tunnelmaan tarvitaan vain ylellinen tuoksukynttilä, kahvipöytäkirja, muhkea viltti ja vihreää maljakkoon. Aika klassinen oli myös päivän asuni; puuvillainen patenttineule kuuluu kevään vakiovarustukseen, minullahan on tuo samanlainen neule myös poltetun oranssin sävyisenä. Klassisuutta korostamaan kietaisin pitkästä aikaa kaulaan ohuen silkkihuivin, jonka joskus ostin Marimekolta. Nyt pienet silkkihuivit ovat taas oikein ajankohtaisia asusteita. Tykkäisin sitoa huivin ponnariin tai nutturaan, mutten vielä oikein osannut tehdä sitä hyvin, niinpä tyydyin vain kietaisemaan huivin kaulaani.

Tunnelmaan tarvitaan vain ylellinen tuoksukynttilä, kahvipöytäkirja, muhkea viltti ja vihreää maljakkoon.

Tuo ihanan muhkea villapeitto on Porin Villan ja Peitteen, meillähän on töissä heidän showroom. Tällainen torkkupeitto on ikiklassikko, mielestäni pörröinen villa sopii kauniisti tuon valkoisen sileän puuvillasohvan seuraksi ja hei se maksaa 79€ – ei todellakaan paha hinta tuollaisesta. Minähän kietoudun torkkupeittoon läpi vuoden, no ehkä en huippuhelteillä, mutta myös normaalin kesäsään aikaan.

   (neule Minimum / farkut Filippa K / huivi Marimekko / kengät Tiger of Sweden)

Tajusin tänään oikein toden teolla, että nyt pikkukenkäkelit ovat alkaneet. Kuvissa näkyvistä Tigerin loafereista on tullut luottokenkäni alkukevääseen ja loppusyksyyn. Klassinen malli tämäkin, ihan kuin Filippa K:n suoralahkeinen perusfarkkukin. Tämä on keväinen versio talvisesta vakioasustani, neule on puuvillaa, sukkahousut ohuemmat ja kengät kevyemmät.

Nyt jos koskaan on tarjolla paljon ihania erilaisia asusteita, joilla maustaa asukokonaisuuksia. Kaikenlaiset hiuskoristeet ovat kovin suosittuja, ihailenkin pantoja ja pinnejä toisilla, itse vasta harjoittelen niiden käyttämistä. Ehkä silmälasien käyttäjänä koen vähän vaikeammaksi asustaa hiuksia millään näyttävämmillä jutuilla. Mutta asusteet ovat yksi syy, miksi suosin simppeleitä vaatteita – tykkään muunnella asukokonaisuuksia erilaisten pienten yksityiskohtien avulla.

Kiitos minun kuvieni nappaamisesta Maijalle, on kyllä kätevää kun voi ojentaa kameran työkaverin käteen ja pyytää asukuvia. Nyt muuten alkoikin minun viikonloppuni, minulla on huomenna vapaapäivä, sen ansiosta tuleva viikonloppu tuntuu erityisen pitkältä, vaikka piipahdankin tekemässä lauantaina lyhyen työvuoron. Ja toki blogihommia, kuvauksia ja muita riittää viikonlopullekin, että ei sitä ihan tekemisen puutteessa tulla löhöilemään.

 

Viime aikoina olen ollut erityisen innostunut keittiöhommista. Te jotka seuraatte minua instagramissa olettekin sen huomanneet – mun storyt on olleet täynnä keittiötouhuja ja kokkailuja. Olette niistä kovasti pitäneetkin, niin paljon olen teiltä saanut viestejä. Töiden jälkeen on paljon mukavampi päivittää instan puolelle arkisia tekemisiä, kun kaivaa kameraa ja ikuistaa hetkiä tänne blogin puolelle.

Tänään kuitenkin päätin kuvata leipomiset myös järkkärillä ja päivitellä blogiin herkullisen murupiirakan ohjeen. Minulla kesti monen monta vuotta löytää juuri täydellinen ohje tähän perinteiseen herkkuun. Nyt kun sen löysin niin jaanpas myös teille. Tässä on vaikkapa viikonlopuksi sopiva kahvipöytäherkku. Meiltä löytyi pakkasesta vielä vanhoja mustikoita, joita Hän on ahkerana joskus pakastanut (eikö ihana). Itsehän en ole vuosikausiin marjoja pakastellut, vaan ostanut valmiita pusseja pakastealtaasta, siksi onkin niin kiva kun kerrankin on vähän itse pakastettuja marjoja pakkasessa.

Murupiirakka

100 g voita tai margariinia

3/4 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl maitoa

n. 6 dl marjoja, minä käytin mustikoita

-vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi

-lisää muna seokseen

-sekoita kuiva-aineet keskenään

-lisää kuiva-aineet ja maito sekoitellen taikinaan

 

-levitä taikina voideltuun vuokaan (käytin tällä kertaa kaapista pois kertakäyttövuokaa)

-ripottele päälle jäiset marjat

Tässä välissä voi antaa apureiden osallistua – eli tärkeänä tehtävänä on nuolla leivontavälineet.

Muruseos

50 g voita tai margariinia (minä käytän voita koska nekkumainen maku)

0,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniliinisokeria (minusta ei haittaa jos ripsahtaa vähän reilumminkin)

-nypi aineksista murumainen seos ja levitä piirakan päälle

-paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia

Voi miten hyvää tämä on. Pidän tosi paljon siitä herkullisen nekkumaisesta mausta, jonka voi tuo tähän. Muruseos on superhyvää. Tämän kanssa voisi tarjoilla vaniljakastiketta tai jäätelöä, mutta minusta herkku on mainiota ihan sellaisenaan.

Oletteko te leiponeet murupiirasta ja onko ohjeessa jotain eroa tähän?

Miten ihana on tulla töistä kotiin, kun keväinen auringonvalo vielä valaisee pimeimpiäkin kodin nurkkia. Tänään en malttanut olla tarttumatta kameraan ja nappailin muutamia yksityiskohtakuvia valon innoittamana. Ensi viikolla kellot vielä siirretään kesään päin, niin valoa riittää tunniksi enemmän. Huisia, sillä minä olen ehdottomasti niitä tyyppejä, jotka saavat parhaiten aikaiseksi valoisaan aikaan. Kun ilta pimenee, mulla menee inspiraatio kaikenlaiseen tekemiseen. Joskus illat tuntuvat sen takia jopa puuduttavilta. Mitä te teette iltaisin? Tätä pohdittiin tänään myös Maijan kanssa aamukahvipöydässä. Kun askareita ei jaksa enää suorittaa, eikä jaksaisi maata ruudun ääressäkään – mitä pitäisi silloin tehdä.

-tässä kuvassa työhuoneen seinäväri näkyy tummempana ja hillitympänä kuin luonnossa…

No, yksi mun vastauksista on näissä ekoissa kuvissa – sillä työhuoneessa on aikamoinen kaaos edelleen. Kuvista voi bongata mm. työkaluja, jos tarkasti katsoo… Ollaan maalattu tuo ruskea seinä, mutta muut seinät olisi vielä maalausta vailla, joten sen ansiosta huoneen siivoukseen ei olla taas paneuduttu. Kummasti tästä on tullut pikku hiljaa pienimuotoinen varasto työkaluille ja muille siellä täällä ajalehtiville jutuille.

kotona riittää aina vain karsimista, nyt haluaa mahdollisimman vähän tavaraa ympärille

Löytyypä nurkasta laatikollinen pientä sisustustavaraakin, jotka mun pitäisi näpytellä myyntiin. Sitä karsittavaa ja myytävää riittää tosi paljon. Laura kirjoitti tosi hyvin kirpputoreista ja käytettynä ostamisesta. On ihan totta, että ihmisillä on nykyään erilainen kulutustapa, ostetaan vähemmän, siivotaan ja karsitaan sekä onneksi hankitaan uutta myös käytettynä. Näen itse kivijalkakaupassa kuinka ostokäyttäytymisen muutos on kiristänyt myymälöiden elämää, mutta tajuan itsekin muuttuneeni, ostavani vähemmän. On aivan oikein, että kuluttamiseen tulee uudet suunnat.

Oikeastaan työhuoneen seinäväri on aika lähellä tuota Midnattin lakanan sävyä. Tuossa näette meidän makuuhuoneen sellaisena kun minä sen kohtasin töistä saapuessani. Eihän meillä ole päiväpeittoa ollut käytössä, mutta oikeasti viimeksi noussut yleensä oikoo vähän peittoja ja tyynyjä. Tyynyistä puheen ollen, realistisesti sängyssä ei ole ihan niin montaa tyynyä kuin kauniissa asetteluissani. Minun puolella on kolme tyynyä ja Hänen puolella yksi tyyny – tyynyjä ei kuulemma saa olla liikaa. Minulle nauretaankin aina kun pesiydyn tyynyröykkiöni keskelle. Isoin tyyny on päätymäisenä pehmentäjänä, muototyyny ja pehmotyyny vaihtelevat, saatan kesken unien vaihtaa tyynyä ja välillä ne ovat päällekkäinkin.

Viikonlopun inspiroivimmat luettavat ovat sängyllä. Asun-lehti ei pettänyt tälläkään kertaa, se on ihan huippu. Ruotsalaisista uutuuksista poimin pitkän pähkäilyn jälkeen mukaani Plaza Interiörin, koska siinä oli keittiöjuttuja.

Näkymä eteisen puolelta makkariin. Ihana miten pimeähköön eteiseenkin yltää auringonsäteitä olohuoneen puolelta. Tämä koti on todella valoisa kaikenkaikkiaan, tänne kulkee valo ihan aamusta iltaan. Olen muuten tykännyt paljon eteisen matosta, se kyllä luo viimeisen huolitellun silauksen kodin tunnelmaan.

Eteisestä astutaan myös keittiöön. Sinnekin olen tuonut huomaamattani vähän lämpöä esineiden avulla. Kokovalkoinen keittiö kaipaa minusta ripauksen boheemia tunnelmaa ja se syntyy tuon avohyllyn avulla. Kaunis kori hyllyn vieressä on uusi alelöytö. En oikein osaa päättää laitanko sen kylppäriin vessapaperikoriksi vai pidänkö tuossa vaikka pullokassia piilottamassa. Olen hurahtanut tällaisiin kannellisiin koreihin, keksisin vaikka mitä käyttöä niille kotona. Tällaiset ovat myös hyviä erilaisia kierrätettäviä säilömään. Meillä on eteisessä kierrätyspiste, jonka ajattelin esitellä teille joku kerta. Luovuttiin juuri tontilla olevasta kierrätysastiasta, sillä siinä oli niin pienet lokerot, että meidän täytyy muutenkin käydä kierrätyspisteellä, niin samalla kun käy kaupassa tulee vietyä pahvit, paperit, muovit ja muut pisteelle.

Tulipas tästä sekalainen sepustus. Mutta mukavaa alkavaa viikkoa!