Archive

huhtikuu 2019

Browsing

*kuvien pöytäliinakangas saatu Vallilalta

Mukavaa sunnuntaita! Täällä on nautittu jo ihanan pitkä ja hidas aamiainen, käyty pihalla ja rapsuteltu koria. Puutarhatyöt tuntuvat nyt todella virkistäviltä talven jälkeen. Eilinen lämpö houkutteli meidät viettämään iltaa pihalla puuhaten. Tuli kitkettyä rikkaruohoja, öljyttyä terassin pöytä ja sen sellaista katolle kiipeämisiä myöten. Sieltä on muuten kivat näköalat, tuumattiin että voitaisiin joskus mennä katolle istuskelemaan ja ottamaan aurinkoa – siellä on turvallinen kattoramppi.

Eilinen työpäiväkin oli huisin mukava ja jännittävä. Liikkeen sulkeutumisen jälkeen pääsin emännöimään ihan ensimmäistä valokuvausworkshoppiani Sunnuntaimedian naisille. Vähän jännitti ja vähän taisin innostua paasaamaankin, aihe kun on niin rakas itselleni. En tosiaankaan koe olevani mikään superasiantuntija, mutta inspiraatio on se jota on ihana jakaa, joukossa se aina tiivistyy. Ja kertoa niistä omista tavoista kuvata, niin tekniikasta, kuin vähän tällaisen hätäilijänkin toista puolta. Joka näkyykin näissä kuvissa – jos olisin käyttänyt jalustaa, nämäkin kuvat olisivat ihan erilaisia teknisesti. Mutta vaikka olenkin sitä mieltä, että tekniikka on tosi tärkeä osa kuvaamista, kun se on suunnilleen hallussa, voi alkaa kuvata vapaasti ja kelpuuttaa myös tällaisia hätäisiä räpsyjä – koska aina ei tarvitse olla täydellistä. Valokuvaaminen on kuitenkin sen täydellisen kuvan jahtaamista, onneksi sitä yhtä täydellistä kuvaa ei koskaan kuitenkaan tule.

Aiheeseen liittyvä postaus: Valokuvausvinkit – jalustalla kuvaaminen

Hersyvästi kuvioitu kukkaliina tuo ihanasti kesäfiilistä pöytään

Nämä kuvat ovat pääsiäisen vapailta, eräästä kattauksesta, jota koristi Vallilalta saatu upea pöytäliinakangas. Kuosin on suunnitellut Tanja Orsjoki ja sen nimi on Ahomaa. Käytän harvoin pöytäliinoja, mutta kun ruokatila on todella simppeli, niin tuohan pöytäliina nostetta kattaukseen. Se myös korostaa kivasti astioita. Hersyvästi kuvioitu kukkaliina tuo ihanasti kesäfiilistä pöytään. Tämä liina taitaa päästä myös vappukattaukseen.

Nyt taidan painua takaisin pihahommiin. Ulkona paistaa aurinko, vaikka tänään ilma onkin viileämpi kuin eilen. Päivä taitaa kulua iloisesti rikkaruohoja kitkien ja myöhemmin grilliruoasta nauttien – olen hankkinut jääkaappiin erilaisia grillailtavia. Saapas vain nähdä tarkeneeko niitä nautiskella terassilla.

Mahtavaa sunnuntaita!

Juuri ennen pääsiäistä sain yhden kovasti toivomani asian kotiin, nimittäin makuuhuoneeseen uudet kaapinovet. Näitä olin suunnitellut vuosikausia, mutta nyt vasta lopulta sain toimeksi ovien vaihdon. Aikaisemmin makuuhuoneessa oli korkeakiiltoiset kalvo-ovet, tyypillisellä jaolla – alakaapit ja yläkaapit erikseen. Yläoven päällä oli täytesokkeli ja kaapissa se normaali alasokkeli. Vuosien aikana muovipintainen kalvo-ovi oli myös kellastunut todella ikävän sävyiseksi. Ei paljon auttanut, että vetimet vaihdettiin, ovet olivat silti todella ikävän näköiset kellastuneina ylätäytteineen.

Vaatekaapistojen muutos uusilla ovilla on oikeastaan aika simppeli keino muuttaa koko huoneen ilme ylellisemmäksi ja modernimmaksi. Tällaiset täyskorkeat ovet ovat aina mittatilaushommia, mutta monista keittiöliikkeistä saa tilattua ovia omien mittojen mukaan. Nämä ovet hankin omasta luottokaupastani Unique Homesta. Koska vanhojen kaapistojen runko oli ihan hyvä ja ne oli upotettu koloon, ei runkoja kannattanut vaihtaa, riitti kaapistojen päivitys uusien ovien avulla.

Vaatekaapistojen muutos uusilla ovilla

Ovia tilatessä tärkeintä on tehdä tarkat mitat saranoiden osalta. Oviin tuli nyt uudet saranat, mutta ne asettuuivat samoihin kohtiin kuin kaapistojen vanhat saranat. Niinpä Hän piirsi insinöörimäisellä tarkkuudella hahmotelman Unique Homelle, jossa saranoiden korkeudet oli merkattu oviin nähden. Me päätimme ovien mitaksi 2 cm katosta ja 5 cm lattiasta. Ovia saa maalattuna toivomallaan värisävyllä. Olin joskus aikoinani suunnitellut näitä ovia makuuhuoneen vanhan maalisävyn mukaan, joka oli Tikkurilan Laasti. Silloin huoneessa olisi ollut ihanan hämyisä tunnelma, kun kaikki seinät ja kaapistojen ovet olisivat olleet samaa harmaata sävyä. Mehän kuitenkin maalasimme jokin aika sitten makuuhuoneen uudelleen valkoiseksi ja peräseinälle ainoastaan hennon harmaan sävyn. Valkoisen sävy valittiin sopimaan katon, väliovien, listojen ja ikkunoiden kanssa yhteen. Eli sävy on klassinen listavalkoinen. Tästä värin valinnasta voit lukea lisää “Valkoisen seinävärin valinta” -postauksestani.

Ollaan oltu erittäin tyytyväisiä tähän pehmeään valkoiseen seinäsävyyn ja luonnollisesti uudet kaapinovet valittiin samalla valkoisella, eli Teknoksen T1714. Nyt kaikki näyttää pehmeältä ja puhtaalta valkoiselta.

Näistä kuvistakaan ei käy täysin ilmi miten paljon makuuhuoneen ilme muuttui ovien myötä. Tilasta tuli paljon avaramman ja korkeamman oloinen. Ovilla on ihan älyttömän suuri vaikutus tunnelmaan. Vetimet ovat messinkiä ja ne olen tilannut Superfrontilta. Mielestäni vetimet ovat myös erittäin tärkeä yksityiskohta kiintokalusteissa. Pelkällä vetimienkin vaihdolla voi nostaa kalusteiden tunnelmaa. Mietin ensin ihan yksinkertaisia messinkinuppeja, mutta jotenkin viehätyttiin näistä pitkulaisista vetimistä enemmän. Vetimet saapuivat jo ennen uusia ovia ja niitä kokeiltiin ensin vanhoihin kaapin oviin, joissa asennus oli vaakaan. Kun uudet korkeat ovet saapuivat, oli selvää asentaa vetimet pystyyn, linjasta tuli upean näköinen.

Kun kuvailin huoneessa, minulla oli tietysti seuralaiset mukana. Toinen, eli tyttö tykkää mennä usein nurkkaan lepäilemään.

Kyllä kiintokalusteiden päivittäminen kannattaa jos se mietityttää, niillä on yllättävänkin suuri vaikutus. Aina ei tarvitse uusia koko kalustetta, pelkin vetimin jo pärjää pitkälle, saati ovia vaihtamalla. Piti vielä sanomani, että kun kaapin oven avaa, näkyvät tietysti vanhat ylä- ja alasokkelit sellaisena kun ne olivat vanhojen ovien kanssa, mutta sinne jäävät piiloon uusien ovien uumeniin. Kannattaa myös muistaa että ovia voi tilata halutussa värissä, Unique Homessa ainakin kaikenlainen räätälöinti mittojen ja sävyjen suhteen onnistuu. Ja mainitsenpa vielä että olen ostanut itse nämä ovet.

Mitä pidätte uusista ovista?

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Minusta ihan parasta vieraiden saapumisessa on (paitsi itse vieraat) kattauksen ja syömisten suunnittelu ja fiilistely. Tämän kevään uutuuksia meidän astiakaapissa on ollut Iittalan Jasper Morrisonin Raami-astiasarja. Mitä enemmän olen käyttänyt sarjan astioita, sitä enemmän olen niihin rakastunut. Sarjan visuaalisen viehättävyyden lisäksi sen tärkeä ominaisuus on vaivaton käytettävyys. Rakastan sitä miltä nämä astiat tuntuvat kädessä ja myös sitä, millaista niitä on esimerkiksi sujauttaa astianpesukoneeseen. Arjen ja juhlan luksusta samassa paketissa.

Kun nyt pääsiäisenä Jenni ja Viena saapuivat meille, kokosin ensimmäisenä ruokapöytään kepeää lounasta ja olin jo valmiiksi suunnitellut kattavani Raamilla. Koska tunnelma oli leppoisa jo alkumetreillä, ruokien valmistus, kattaminen ja höpöttely sujuivat sutjakkaasti yhdessä. Yksi kokosi salaatin, toinen paistoi pinaattimunakkaan, joku kasasi astioita pöytään ja niin edelleen. Vaikka olin suunnitellut piirun tarkasti miten katan pöydän, siinä oikeassa tilanteessa kaikki vaan loksahti itsekseen paikoilleen. Kauniit astiat eivät tarvitse kummemmin suunnitelmallisuutta. Riittää kun niistä nauttii asettelemalla ne pöytään odottamaan syöjiä ja tarjottavia.

ruokien valmistus, kattaminen ja höpöttely sujuivat sutjakkaasti yhdessä.

Pääsiäiseksi ostamani kukkakimpun asetin Iittalan kastehelmi-maljakkoon. Kimpun sävyt sopivat täydellisesti Raamin ihaniin pomeranssin värisiin kynttilälyhtyihin. Tuo lämmin persikkainen sävymaailma kolahtaa minuun juuri nyt kovasti. Raamin kirkkaat juomalasit näyttävät ihanilta tammista pöytää vasten. Ja tuosta Raamin karahvista on tullut aivan suosikkini, se on niin älyttömän kaunis ja kevyt, sitä kannattaa ehdottomasti hypistellä, sillä se tuntuu kädessä mielettömän ihanalta. Minulla on se käytössä tosi usein ihan vain pöydällä, jotta muistan juoda tarpeeksi vettä. Nyt olen myös lukenut, miten hyvää sitruunavesi tekee, joten koitan panostaa muutamiin sitruunaviipaleisiin vesikarahvissa muulloinkin kuin kauniissa kattauksessa.

Söimme ison Raami-kulhollisen salaattia, jossa oli torilta ostettuja vihanneksia – salaatinlehtiä, retiisejä, tomaatteja, kurkkua, kevätsipulia jne. Lisukkeena oli juureen leivottua maalaisleipää. Lämpimän lounaan muodosti miehen meille tekaisema pinaattimunakas – se oli muuten herkullista.

Munakkaasta vielä sananen, nimittäin opin Häneltä sen hauduttamiseen oivan niksin. Kannattaa lisätä paiston loppuvaiheessa pannulle vettä munakkaan alle ja nostaa levyn lämpöä hetkeksi. Vesi estää munakkaan pohjaan palamisen ja kun laittaa kannen päälle, vesihöyry myös kypsentää munakkaan tasaisesti myös päältä.

Lounaalla nautittiin myös lasilliset pirskahtelevaa luomuroseeta, tietysti Raami-sarjan yksinkertaisista viinilaseista. Minulla on punaviinilasikoko, mutta se sopii toki mille viinille tahansa. Raamin viinilasit ovat maltillisen kokoisia, mielestäni juuri siksi ne ovat niin mukavia käyttää.

Odotin myös tosi paljon aamupalapöytähetkeä. Koska minusta on mitä ihaninta viettää kiireetöntä pitkää aamiaishetkeä, syödä rauhassa, hörppiä liikaa kahvia ja tietysti jutella. Tällä hetkellä kiinnostaa taas perinteinen kahvikuppimalli. Raami-sarjan kahvikupit lautasineen ovat meillä melkein aina pesukoneessa – niitä on ehdottomasti hankittava lisää, sillä neljä kuppia ei näytä riittävän mihinkään, koska ne ovat osoittautuneet meidän molempien lempparikahvikupeiksi ja koska meillä juodaan usein kahvia. Ja onhan se ihana kattaa vieraspöytään “tassilliset” kupit, niissä on jotenkin astetta juhlavampi fiilis. Näissäkin on pakko kehua muotoilua, kuppia haluaa suorastaan pitää kädessä kahvista nautiskellessa.

Aamupalapöytään katettiin vihreät Raami-juomalasit. Ne muuten sopivat sattumalta hyvin rosmariinin kanssa yhteen – maltillinen pääsiäistunnelma syntyi pelkän värin avustuksella. Rosmariinissa törrötti yksinäinen lasten koristelema pajunkissa. Virpomispäivänä olin Pariisissa, mutta joku lapsi oli silti sujauttanut meidän oveen yhden höyhenin koristellun oksan. Sujautin sen rosmariiniruukkuun pääsiäiskoristeeksi.

Aamupalapöydästä löytyi raikkaita vihanneksia, juurileipää, marjoja ja luonnonjogurttia. Ihailin sitä, miten hyvin Teema-sarjan kipot sopivat täydentämään Raamin osia.

 

Ruokatilassa on ihan erilainen tunnelma myös mustien ruokailutuolien ansiosta. Tykkään paljon valkoisista astioista ja tammipöydästä, mustat tuolit kyllä ryhdistävät nuo pehmeät sävyt kivasti.

Me kirjaimellisesti istuttiin aamiaispöydässä tuntitolkulla. Tunnelma on minulle tärkeää ja tietysti sitä luovat ihmiset, mutta visuaalisena tyyppinä siihen vaikuttaa myös puitteet. Minusta lainaus Iittalan sivuilta summaa yhteen hyvin myös oman ajatukseni ihanista ruokailuhetkistä

Muistamme pitkään tunnelman, joka luo puitteet yhteisille hetkille, jolloin kokoonnumme ruokapöydän ääreen nauttimaan hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Tämän prosessin tuloksena syntyi uusin kattaussarjamme Raami, joka inspiroi meitä luomaan arjesta paremman.

Kevät on täällä ja kesäkin tulee pian, silloin perinteisesti vietetään enemmän kuin koskaan aikaa perheen, ystävien ja sukulaisten kesken. Nautitaan niistä hetkistä ja niiden suunnittelusta!

Voi vitsit mikä pääsiäinen on takana. Ihan parasta siinä on ollut ystävien kanssa vietetty aika – saatiin Viena ja Jenni meille kyläilemään pääsiäiseksi. Me ei tehty kerrassaan mitään, ihan vaan kerrankin vetelehdittiin kunnolla. Parasta on rento yhdessäolo, hyvät keskustelut ja ihanat ruokahetket. Sellaiset ystävien kokoontumiset on mahtavia, jossa kaikki menee rennosti, ei tarvitse pingottaa ja erikseen passata vieraita, vaan he ovat kuin kotonaan, silloin kaikilla on mukavinta. Tyttöjen kanssa oli juuri tuollaista, rentoa. Ollaan myös kaikki tosi kovia juttelemaan, niin aika kului kun siivillä, vaikka vain istuttiin sohvalla tai ruokapöydän ääressä.

No mutta kamalinta pääsiäisessä oli blogin kaatuminen.

No mutta kamalinta pääsiäisessä oli blogin kaatuminen. Mun serveri on Louhessa ja heillä tuli juuri ennen pääsiäistä torstaina laitevika, jonka johdosta mun blogi hävisi näkyvistä. Tietysti tämä vika osui pääsiäiseen, jolloin se voitiin korjata vasta eilen. Harmillisesti tässä oli vielä muitakin ongelmia ja blogin tietokannasta hävisi asioita, jotka saatiin vasta tänään kuntoon. Niinpä en voinut päivittää blogiani melkein viikkoon. Vaikka loma blogista tekeekin hyvää, on se kauhea tunne kun tietää että moni klikkailee loman aikana blogiin, kun on kerrankin aikaa lueskella ja rentoutua ja sivut ovat alhaalla ilman mitään pätevää selitystä. Menetin aika ison kävijämäärän viikon aikana, toivottavasti kukaan ei luule että olen lopettanut blogini.

Nyt sitä osaa arvostaa hyviä taustajoukkoja, onneksi mulla on paras koodari, joka osasi auttaa kysymyksissäni blogin suhteen ja se rauhoitti. Lisäksi tajusi, millaisen palvelun tarjoajan houstaamana haluaa blogia pitää – asiakaspalvelu ja tuki ovat aika tärkeitä asioita.

Se että pääsiäisseurana oli myös toisia bloggareita, rauhoitti myös. Vertaistuki oli tärkeää. Ja myös tajuta, että elämässä somettaminen on iso ja tärkeä asia, mutta silti (miinus työjutut) on mahtavaa pystyä nauttimaan elämästä myös sometta. Olen muutenkin verrattain huono hoitamaan seurustelutilanteissa myös somepuolta, vaikka se välillä olisi aiheellistakin.

(neule Minimum / hame Minimum ja kengät *saatu Vilona Store)

Kuvattiin nämä asukuvat vasta sunnuntaina, kun tytöt olivat jo lähdössä kotiin päin. Sain juuri ennen pääsiäistä tuon ihanan hameen ja kengät viehättävästä Vilona Store -kaupasta täältä Turusta. Minä olen aivan hullaantunut nyt hameisiin ja muutenkin kevyisiin kuviollisiin alaosiin. Tätä Minimumin keltakukkaista hametta tulen varmasti käyttämään tosi paljon. Samasta kuosista olisi ollut myös ihana pitkähelmainen kietaisumekko, mutta tällä kertaa valitsin hameen.

kuvat: Jenni / Pupulandia

Palaan ihan kohta pääsiäisen kattausjuttuihin, sillä arvatenkin ruokajutut olivat niin syötävien kuin kattaustenkin osalta tärkeässä roolissa tässä pääsiäisessä.

Ihana kun blogi toimii taas ja ihana kun olette täällä lukemassa juttujani!

Huih, Pariisista on kotiuduttu jo sunnuntaina. Tämä viikko alkoi kuitenkin töissä niin hektisesti, etten ole ennättänyt tänne blogin puolelle ollenkaan. Matka oli mitä ihanin, tietysti kun perheen kanssa oltiin yhdessä. Kohokohta oli isän, Juhani Melenderin, taulujen ihastelu Pariisin taidemessuilla. Napsin sieltä niin paljon kuvia, että koostan niistä oman (todella pitkän) postauksen. Nyt huikkailen lähinnä ensimmäiset matkakuulumiset.

Arvasin varautua Pariisin viileään tuuleen ja valitsin matkatakiksi vuorellisen villakangastakkini. No, olisin ehkä valinnut ihanan Nanson takkini, mutta kun äidillä on samanlainen niin en halunnut olla tekstiilikaksonen, heh. Mutta kiittelin lämmintä takkia, sillä oikeasti välillä oli tosi viileä kun kuitenkin kaupungilla tuli käveltyä paljon. Matkalle valitsen myös tarkkaan laukun, tuo Chanel on luottokaverini kaupunkilomilla, sillä siinä on kompaktisti tilaa, joten kaikki mitä kantaa mukana löytyy helposti pienistä lokeroista. En halua kaivella laukkua liikaa suurkaupungissa, lompakon, passin, puhelimen ja metrokortin on löydyttävä saman tien.

Vanhempani ovat joskus vuosia sitten käyneet Pariisissa, mutta siskolleni Suville tämä oli eka Pariisin visiitti. Koitinkin pikaisella aikataululla esitellä kaikki tärkeimmät tärpit. Yksi niistä on Pariisissa katukahvilassa istuskelu tottakai. Oltiin kuvienottohetkellä aikaisin liikkeellä ja Madeleinen aseman ympärillä oli vielä hyvin rauhallista.

Suvi halusi ehdottomasti nähdä Eiffel-tornin, joten se valikoitui perinteiseksi nähtävyyskohteeksi. Lauantain seikkailupäivänämme sattui olemaan jokin mielenosoitus, jonka takia kaikki keskeisimmät metroasemat nähtävyyksien kohdalla oli suljettu. Mutta päräytimme taksilla Eiffelille ja kävelimme siinä ympäristössä ihailemassa huikeaa monumenttia. Tänään ollaankin saatu lukea uutisista että toinen monumentti, Notre Dame, palaa raivokkaasti. Sitä ei tällä kertaa käyty livenä katsomassa, olisi kannattanut, koska nyt se on tuhoutunut pahasti. Mielenosoitusjärjestelyt vaikuttivat myös Tuileriesin puistokävelyymme, autoliikenne oli suljettu puiston ympäriltä ja saimme pällistellä aika erilaisessa fiiliksess kuin yleensä. Aurinko lämmitti ja oli ihana kävellä, auringossa viileä tuulikaan ei häirinnyt liikaa.

Hassua millaista oli parin vuoden jälkeen palata Pariisiin ihan erilaisissa tunnelmissa tällä kertaa mitä yleensä. Välillä kun napsin kuvia, tuli sellainen olo, että mä oon jo ottanut kaikki nämä kuvat niin moneen kertaan. Tietokoneen kovalevyasemalle on kymmenen vuoden säännöllisen Pariisin reissailun tuloksena kertynyt niin valtava määrä erilaisia kuvia sieltä. Vaikka en enää entisenlaisia Pariisin reissuja tule kokemaan, riittää kaupungissa aina ihasteltavaa ja fiilisteltävää, on se niin huikea paikka.