Taisin mainita teillekin, että lähden pian perheen kanssa käymään Pariisissa. Moni teistä tietääkin, että isäni on taiteilija Juhani Melender. Minun blogikuvissani isän tauluja näkee paljon, sillä niitä on tietysti kodin seinillä, niin ja myös työpaikankin. Isä on aktiivinen instagramissa ja hänellä on siellä jo iso liuta seuraajia, niin suomalaisia kun muualtakin maailmasta. Isän moderni taide eli konkretismi tarkemmin sanottuna, ihastuttaa ja hän saa välillä yhteydenottoja maailmalta, ihan instagramin ansiosta. Vielä tähän mennessä hänen töitään ei kuitenkaan ole ollut esillä muuta kuin täällä kotimaassa. Jokin aika sitten isälle kuitenkin tarjottiin huikeaa mahdollisuutta espanjalaisen Van Gogh Art Gallerian taholta – he halusivat tuoda isän teoksia Pariisin kansainvälisille taidemessuille. Aivan mahtava ja jännä juttu. No nuo messut ovat ensi viikonloppuna ja suuntaamme sinne paikan päälle isän, äidin ja siskoni Suvin kanssa.

On tietysti aivan ihana päästä Pariisiin ja vielä tällaisen huiman tapahtuman johdosta. En ole myöskään koskaan käynyt siellä perheen kesken. Matkasta tulee sikälikin erityisen ihana. Tosin olemme siellä vain parisen päivää, niin mitään erityisen suurta tehtävälistaa emme taidemessujen lisäksi itsellemme laadi. Varasin meille huoneet tutusta hotellista, jossa olen monesti yöpynyt muotiviikkojen Pariisin reissuilla.

Tuossa muuten näkyy hiukan juuri valmistunutta työhuonettamme. Mitään uusia kalusteita emme tähän tilaan hanki juuri nyt, joten olen koittanut sijoitella huoneeseen nätisti niitä elementtejä joita meiltä nyt löytyy. Tuo ruskea seinä on veikeä ja vanha Metro-metallikärry on aika hauska sen parina. Pehmeyttä tuo talvesta kärsinyt lyyrafiikus, joka siirtyi tuohon valohoitoon, sehän oli aikaisemmin kylppärissä. Toivottavasti se piristyy valosta ja lannoittamisesta.

Isän teokset ovat värikkäitä ja selkeitä. Geometriset muodot ovat aina tasapainossa, vaikka kuvioita olisi paljonkin. Ihailen suuresti isän sommittelutaitoa ja värisilmää. Voisin tuijotella kutakin työtä vaikka kuinka kauan, löydän niistä aina jotakin uutta ihailtavaa. Milloin se on jokin väri ja milloin kuvioiden luoma muoto – mitä taulussa näkeekään. Olohuoneen peräseinälle olen koonnut epäsymmetrisen kollaasin tauluista. Mielestäni nyt huone heräsi eloon kun seinillä on taidetta.

Voisin tuijotella kutakin työtä vaikka kuinka kauan, löydän niistä aina jotakin uutta ihailtavaa.

On jännä miten näistä tauluista poimii aina sen värin mikä puhuttelee kulloinkin. Jos sijoitan sohvalle keltaista tai oranssia, tukee taulut niitä värejä. Tai kun nyt kokeilin Iittalan sinistä tyynyä, sekin löytää väriparin tauluista. Tuosta seinältä löytää valtavan määrän erilaisia värejä, silti kokonaisuus on mielestäni harmoninen. Takaseinän pehmeän vihertävä maalisävy myös nivoo taulukollaasin yhteen.

Makuuhuoneen haaleaan seinäväriin kokeilin tuota persikan sävyistä taulua. Se on jotenkin tosi 50-60-lukuhenkinen muodoiltaan ja sävyiltään. Yksi isän hienoimpia teoksia minusta. Niin ja ei, en ole kasannut noita kirjoja tuohon luettavaksi – ne vaan ovat osa sommitelmaa, joka on tämä valokuva. Kuva näytti tyhjältä ilman tuota kirjapinoa. Sommitteluinnon olen perinyt molemmilta vanhemmiltani, aina on vähän käänneltävä asioita.

Isän tauluja voi ostaa suoraan häneltä, heidän kotonaan Kokkolassa voi vierailla jos siellä sunnalla liikkuu. Parhaiten tauluihin tutustuu hänen instagram-tililtään, sieltä löytyy yli 1000 teosta. Lisäksi Turun taidelainaamosta voi hankkia hänen töitään, osa on etätöinä minulla Sisustuksen Koodissa.

Aivan mahtava lähteä kokemaan isän ensiesiintyminen kansainvälisellä taideareenalla.

2 Comments

  1. Hänen työnsä ovat niin upeita!!! Mukavaa matkaa teille kaikille, kirjoittelet varmaan siitä myöhemmin meidän seuraajien iloksi!

  2. Anne

    Kiitos Villis 🙂 Ja varmasti kirjoittelen, kamera keikkuu kaulalla ja raporttia seuraa kuvien kera.