Hyvää äitienpäivää kaikille! Itse vietin äidin kanssa tovin puhelimessa, harmikseni en (taaskaan) päässyt juuri äitienpäivänä samaan kakkukahvipöytään äidin kanssa. Onneksi kuitenkin saatiin juttuhetki puhelimessa. Pian nähdäänkin, sillä suunnitteilla on kaksikin reissua Kokkolaan lähiviikkoina, toinen mukava ja toinen haikea. Ensin mennään aloittamaan ensimmäistä kesälomaviikkoa Kokkolaan, josta piipahdetaan siskon kanssa Vaasassa tapaamassa blogikollegoita. Sitten seuraavana viikonloppuna onkin haikeampi matka, sillä tiedossa on isoäidin hautajaiset. Elämän iloja ja suruja, niitä on kyllä riittänyt viimeisten vuosien aikana.

Nappasin nämä kuvat taannoin Koodista, ihana kukkanippu on saatu Kukkakauppa Pasadenasta. Hostasin tuona lauantaina elämäni ensimmäistä workshoppia, valokuva-aiheista. Vieraanani olivat Sunnuntaimedian upeat inspiroivat naiset. Opin lauantaista itsekin paljon – vaikka jokin jännittää, siitä selviää ja kun on innostusta, jota saa jakaa toisten kanssa, kokee mahtavia juttuja.

kun kokoaa kauniita asioita yhteen intuitiolla, syntyy niistä yhtenäinen kaunis kokonaisuus.

Tätä kukkakimppua ei ole sidottu, vaan siihen on koottu satunnaisesti kukkien oksia, joita oli tarkoitus käyttää kuvien sommitteluissa. Mutta kun innostuin puhumaan niin paljon, ei aikatauluun mahtunut enää somistuksia. Niinpä kimppu ilostutti meitä muuten. Tässäkin pätee sellainen vanha totuus – kun kokoaa kauniita asioita yhteen intuitiolla, syntyy niistä yhtenäinen kaunis kokonaisuus.

Seuraavaksi sunnuntaini jatkuu pihatöiden merkeissä. Meillä on vielä pieni rutistus talon suhteen, sillä ihan pian on aika laittaa tämä myyntiin. Ollaan katseltu jo seuraavia kiinnostavia kohteitakin, suunniteltu miltä tulevassa kodissa voisi näyttää ja haaveiltu. Se on niin kivaa – se haaveiluvaihekin.

Huomasitteko muuten miten paljon eloa värikäs kukkakimppu tuo sisustukseen. Kuvan sohvaryhmä on periaatteessa ihan mustavalkoinen, mutta kukat ja värikäs torkkupeitto tuovat kokonaisuuteen iloisuutta. Etenkin kesäaikaan rakastan värikkäitä yksityiskohtia, jos muuten ihailenkin harmonista ja seesteistä taustaa sisustuksessa.

Kaunista päivää!

2 Comments

  1. Oho, sinulla on ollut vielä isoäiti! Olet ollut todella onnekas, harvoin sitä meillä viisikymppisillä enää mummoja ja vaareja elossa on. Toki menetys on haikeaa kun noin pitkään on hänestä saanut nauttia. Itse menetin isovanhemmat, ja isänkin jo kauan sitten.

    • Minulla oli vielä isoäiti ja olin kyllä onnekas kun isän äiti eli pitkään ja hyväkuntoisena. Niinhän se menee kun vanhenee niin isovanhemmat alkavat olla harvinaisuuksia. Menetys on toki aina haikeaa. Toinen mummu kuoli joitakin vuosia sitten.

Reply To Anne Cancel Reply