Miten ihanaa että saadaan vielä nauttia ”puuvillamekkokeleistä”. Palattiin sunnuntai-iltana Kokkolasta ja voi miten kiva oli taas viettää muutamia päiviä perheen parissa. Ennätettiin lepäillä, mutta myös tehdä kaikenlaista pientä kivaa. Perjantaina käytiin siskon kanssa Juthbackan kuuluisilla markkinoilla. Olin aina halunnut käydä siellä ja olihan se kokemus. Tavarakojuja ja ihmisiä oli hurjan paljon, sääkin oli kivan lempeä. Tavaraa tosin oli ähkyksi saakka, seassa paljon merkillistä romua. Mitään ei sieltä ostettu, jollei liian monta metriä lakua lasketa ostokseksi.
Tietysti kävimme myös ihastelemassa Villa Fregattia, mökki oli taas edistynyt huimasti. Täytyi myös napata ihanasta rannasta muutamia kuvia. Alkuillasta oli kaunis pehmeä aurinko ja ihan pieni vesisadehintu. Kevyellä puuvillamekolla kuitenkin tarkeni loppukesän illassa. Ihastelin huojuvia kaisloja, tuumin, että täytyy kotiinkin käydä ennen kesän loppua vielä noukkimassa jostakin muhkea heinäkimppu.
Lauantai-iltana suunnattiin katsomaan Kokkolan iltaelämää ystäväni seurassa. Meillä olikin tosi hauska ilta. Naurua piisasi. Nytpä on vuosikymmenen jälkeen tullut käytyä iltamenoissakin Kokkolassa. Sitten tietenkin autettiin vanhempiani muutamissa pikkujuituissa ja nautittiin taas liikaa syömisiä – tyypillinen vierailu vanhempien luona. Sunnuntai-iltana kotiin ajellessa oli kyllä levännyt olo.
Kuvien valkoinen puuvillamekko on Gina Tricotista
Muuten tämä viikko on alkanut täällä ystävien näkemisellä ja töihin tarttumisella. Pientä flunssaakin olen tässä parannellut. Niin ja käväisinpä kampaajallakin ja hiukset ovat nyt aika ruskeat. Onpa jännittävää vaihtaa pitkästä aikaa hiusväriä. Täytyy vähän totutella.
Tänään olen linnottautunut tiiviisti työpöydän ääreen, eilen saatoin istua tyttöjen kanssa neljä tuntia terassilla auringossa, sekin virkisti mieltä, nyt jaksaa puurtaa yksin tämän työpäivän.
Aurinkoista viikkoa!
