Archive

syyskuu 2019

Browsing

En ikinä kesällä usko sitä – nimittäin että kun syksy saapuu niin olen siitä ihan innoissani. Vaikka kuinka rakastan hellettä, että voi potkaista jalkaan varvastossut ja kipaista ulos pelkässä t-paidassa, toisaalta nautin syksyisistä väreistä ja siitä täyteläisestä tunnelmasta jota nyt tarjoillaan.

Viikonloppuna olen saanut nauttia yhdesäolosta, ulkoilusta, hauskasta yhteisestä kuvaushetkestä ja ihan vaan liikaa nukkumisesta ja rentoilusta. Rauhallinen viikonloppu, mutta mitä parhain.

Eilen sunnuntaina piipahdettiin kaupungilla kuvaamassa yksi ensi viikon kamppis. Samalla ikuistettiin nämä asukuvat ja mentiin vielä kuvaussession päätteeksi juomaan jokilaivalle yhdet oluet.

(trenssi Marimekko*saatu / neule Second Female / farkut HM / nilkkurit Vagabond / laukku Chanel)

Tällä viikolla on paljon töitä, siksi otin kaiken irti yhteisistä vapaista. Nyt maanantaina meillä on vähän kuin pidennetty viikonloppu, sillä ekstravapaa jatkuu vielä tämän päivän verran. Tehdään vähän kotihommia ja ollaan vain. Erilainen maanantai. Minähän täällä usein paasaan maanantain pienestä uudesta alusta, niin nyt lykkään sen alun tiistaille. Olen mestari lykkäämään juttuja, jos ette vielä tienneet sitä. Teen kyllä kaiken ajallaan, olen ajoissa tapaamisissa, mutta sen minkä voi lykätä niin helposti myös lykkään.

Kuvien asussa on muuten kaikki elementit vanhoja. Tuon trenssin sain muutamia vuosia sitten Marimekon yhteistyön myötä, neuleen ostin vissiin edellistalvena, farkut viime talvena, samoin nilkkurit. Laukku on kymmenen vuotta vanha, ihan paras ostos ikinä.

Minun vaatkaapissa on todella maltillisesti vaatteita. Myönnän että tykkään ostella välillä uutta, mutta olen tunnollisesti laittanut aina jotakin kiertoon uusien tieltä. Tiedän mistä vaatekappaleista pidän ja lopulta kelpuutan vanhemmasta päästä kaappiin vain niitä mitä oikeasti on tullut käytettyä. Itse asiassa äsken juuri tein taas karsinnan, kun olin pihakirppiksellä myymässä. Sieltä jäi vielä joitakin ihania juttuja jäljelle ja nyt ne ovat eteisessä Ikea-kassissa. Suuri houkutus olisi kiikuttaa ne takaisin vaatekaappiin henkarille, siellä on nimittäin nyt tilaa, mutta taidan malttaa ja laittaa ne vielä johonkin myyntiin.

Olen nyt ihastunut tunkemaan neuleen korkeavyötäröisten housujen sisään.

Olen nyt ihastunut tunkemaan neuleen korkeavyötäröisten housujen sisään. Pienellä kikalla asun mittasuhteista tulee taas ihan erinäköinen. Tuo kuvan puuterin värinen neule on ollut aivan ihana. Ostin sen Dotsista, silloin sitä oli jäljellä enää L-koko, mutta en välittänyt kokolapusta (olen oikeasti kokoa S), vaan ostin sen silti. Neuletta on tullut käytettyä tosi paljon, niin kotona kuin muutenkin. Olen pessyt sen koneessa ties kuinka monta kertaa ja se on vieläkin aivan mainiossa kunnossa. Olenkin huomannut, että hyvät neuleet kestävät hurjan kauan. Minulta löytyy laadukkaita neuleita kaikista hintakategorioista, olennaista on osata valita kaupassa oikeanlainen materiaali. Siihen materiaalilappuun kannattaa kurkata, mutta myös tekokuitusekoitteiset neuleet voivat olla hyviä.

Ihana muuten kun on ollut näin lämpimiä ilmoja, mieluusti käytän trenssiä ennen kuin täytyy siirtyä villakangastakkeihin. Muhkea neule ja trenssi ovat ihana yhdistelmä.

Kivaa viikkoa!

Olen pidemmän aikaa miettinyt, miten suhde kotiin on yleisesti muuttunut vuosien saatossa. Tarkastelen asiaa etenkin sisustamisen kannalta. Jos parisenkymmentä vuotta sitten tuli tarve kohentaa kodin ilmettä tai hakkia uusia kalusteita, ideoita haettiin sisustuslehdistä, sisustusmyymälöistä ja tuttavapiiristä. Mentiin kauppaan ja ostettiin tarjolla olevista itseä miellyttävin tuote. Tai sitten intohimoisemmin sisustusta harrastavat kahlasivat läpi sisustuslehtiä, löytäen ideoita ja tuotteita omaan kotiinsa.

Sitten saapui sisustusohjelmat telkkariin ja sen jälkeen someaika ja tietynlainen sisustusmania. Sisustamisesta tuli valtaisa trendi ja sisustuskuvia pukkasi joka suunnasta. Oli astetta ihanampaa laittaa omaa kotia, kun lopputulosta saattoi esitellä vapaasti muille ihmisille. Kodin sisustamisen motivaatio muuttui. Tavallaan sisustamisesta kasvoi statusjuttu – oli tärkeää että sieltä löytyi tietyt esineet ja elementit. Moni opetteli sisustamista ja löysi omia tapojaan toteuttaa itseään. Minusta se on tosi hieno juttu. Huono juttu taas oli päätön ostelu ja kuluttaminen. Kodista tuli hetimullenytkaikki-kokonaisuus. Kotia saatettiin jopa sisustaa somekuvia varten. Ehkä, tai siis taatusti, siinä somisteluhimossa jopa unohtui se maalaisjärkikin hiukan. Mutta silti olen iloinen että somen myötä sisustuskulttuuri kasvoi.

Mitä sisustusintoilu on nyt..

Mutta mitä sisustusintoilu on nyt. Monella tasolla se on vielä tuota mitä äsken mainitsin, etenkin kun seuraa facebookissa suuria sisustusryhmiä. Siellä on aina sisustuskuhina käynnissä; kotia muutetaan koko ajan, uusia hankintoja mietitään jatkuvasti ja etsitään mistä mitäkin halvimmalla saisi, kun mieli muuttuu tai vanha ei “sovi” enää joukkoon jostain syystä. Kertakäyttömentaliteetti kukoistaa minusta vielä tosi paljon. Ryhmissä kysellään muutaman kympin maksavan tuolin ominaisuuksista, onko se kestävä ja hyvä istua. Etsitään laadukasta olohuoneen mattoa satasen budjetilla – ja edellinen matto, joka oli jo “puolisen vuotta”, viedään roskiin – koska ei sitä kannata pestä kun pesettämisen hinnalla saa uuden maton. Minua vähän välillä ahdistaa lukea näitä juttuja.

Sisustaminen on muuttunut, se on jalostunut asumiseksi

Palaan vielä tuohon mitä sisustusintoilu on nyt. Ei ehkä kannata keskittyä siihen mitä massat tekevät, vaan siihen mitä edelläkävijät tekevät. Sisustaminen on muuttunut, se on jalostunut asumiseksi. Nykyään koti on visualisteille kokonaisuus. Valintojen ja visuaalisuuden rinnalle on noussut toimivuus ja järkevyys. Neliömääriä kyseenalaistetaan, halutaan elää kohtuullisesti ja helposti. Kodista huolehditaan, tavaroiden kerääminen ei enää kiinnosta, sisustetaan pitkällä tähtäimellä, kodin toiminnallisuuteen kiinnitetään huomiota ja kotona puuhaaminen on trendikästä. Vastuullisuus kolkuttaa takaraivossa, mitä tehdäänkin, ajatellaan ympäristönäkökantoja.

Tämä on minusta aivan mahtava suuntaus. Itse olen aina tykännyt miettiä kotia kokonaisuutena. Vaikka mielelläni katselen erityisen taiten luotua sisustusta kaikkine yksityiskohtineen, koen kuitenkin mielenkiintoisimmaksi kodin, jossa näkyy koko siellä elettävän arjen kirjo. Enkä tarkoita hujan hajan ajelehtivia tavaroita ja pesemättömiä astioita keittiön altaassa. Vaan ennemminkin kodin harmoniaa, sitä että siitä näkee kuinka paikoista ja pinnoista huolehditaan. Miten toiminnot on järjestetty ja kuinka tavaroille on paikkansa. Miten vaikkapa valaistus on suunniteltu ja kuinka kotona ilmiselvästi on hyvä rentoutua. Kodista huomaa kun se toimii. Toimivassa kodissa arjen askareet hoituvat helposti ja rentoutumishetkistä voi nauttia, kun huono omatunto tekemättömistä askareista ei paina mieltä.

sisustuksen suurimpia trendejä on asumiskokemus

Ihana arki on vastuullisuuden lisäksi alkanut puhutella yhä useampia. Nyt on tajuttu, että on mieluisampaa kuskata tavaraa ovesta ulos kuin sisälle. Kaikenlaiset siivous- ja järkkäilyryhmät ovat suosittuja – kotihommista innostutaan. Voitaisiinko jopa sanoa, että sisustuksen suurimpia trendejä on asumiskokemus.

Tätä kasvavaa asumisen kokemusta on alettu hyödyntää myös asuntomarkkinoilla uusia koteja suunniteltaessa. Talotehtaat luovat uusia maltillisien kokoisia pientaloja (tästä oivana esimerkkinä taitavan siskoni Suvin suunnittelema Kannustalon Fregatti-mallisto), rakennusliikkeet panostavat uudiskohteiden toimivuuteen ja materiaaleihin. Asuntoja kaupataan arjella – sillä millaista uudessa kodissa elämä olisi. Toivottavasti yhä enenevässä määrin uudistuotantoakin hiotaan, sehän tapahtuu vaan jos kysyntä vaatii – asiakkaan ei kannata enää tyytyä bulkkiratkaisuihin.

Koti on ihmisen kallein hankinta. Siitä kannattaa pitää huolta ja arvostaa sitä. Ei kannata ajatella että kyllä tämä minulle välttää – vaan panostaa resurssien mukaan siihen mitä oikeasti haluaa.

Riippuuko onnellisuus kauniista ja toimivasta kodista? En tiedä, mutta olen varma, että se ei ainakaan vähennä onnellisuuden ja tasapainoisuuden tunnetta.

Ajattelin tehdä tänään tämmöisen “minun päiväni” -postauksen. Kyllä sitä vaan tapahtuu kaikenlaista päivän aikana, vaikka ei poistu kotoa mihinkään. Aamu alkoi sängyssä jo muutamiin viesteihin vastatessa. Sitten keitin kahvia ja sainkin viettää aamuhetken yhdessä miehen kanssa. Sain myös houkuteltua hänet nappaamaan minusta asukuvia. Mutta tällä kertaa kuvista ei meinannut tulla mitään. Niin ihana aurinko paistoi täydeltä terältä, sisällä ja ulkona, valo oli huisin upea, mutta kuvaamiseen hankala.

(paitapusero Nanso*saatu / farkut HM / takki Nanso*saatu / kengät Vagabond)

Kuvista ei tullut hyviä ulkona eikä sisällä, tuossa pari kuvaa kuitenkin. Olenko viime aikoina ollut vähän känkkä kuvattava… Kokeilin muuten pitkästä aikaa vanhoja silmälasejani, kun löysin ne eteisen laatikosta. Voisi taas ottaa käyttöön nuokin välillä, tosin vaatii vähän totuttelua, koska vaikka arvot ovat samat, on linssien hionta aina hieman erilainen. Siksi minun ainakin tulee käytettyä koko ajan samoja silmälaseja.

Kun toinen lähti töihin jäin hetkeksi ihmettelemään mitä tekisin seuraavaksi. Nuo yllä olevat asukuvat olin jo ennättänyt purkaa koneelle ja käsitellä. Todetakseni, etten tykännyt kuvista. Taisin vähän kiukutella siitä kuvaajalle (anteeksi). Nautittiin koirien kanssa auringosta ja höpöttelin IG Storyja. Rohkaisin mieleni ja aloitin Instagramin puolella uuden juttusarjan, joka kulkee nimellä “siivouscorner”. Katsotaan keksinkö sille jonkun paremman nimen. Mutta idiksenä on vastailla seuraajien kodinhoitoaiheisiin kysymyksiin Storyissa. Teen sarjaa joka viikko ja laitan aiheista sitten tänne blogin puolellekin koosteen. Kirjoitan tästä vielä tänne erikseen.

Pyysin seuraajilta kodinhoitoaiheisia kysymyksiä ja niitä on nyt jo tullut hurjan paljon. Ihan mahtavaa, kirjaan kaikki ylös ja vastailen niihin osissa. Olen tästä ihan innoisani!

tekeillä on uusi kodinhoitoaiheinen sarja Storyihin, joka jatkuu myös täällä blogin puolella, pysykää kuulolla

 

Esittelin Instagramissa myös peikonlehdelle löytämääni alustaa. Ratkaisu olikin helppo, ostin Granitista betoniruukun ja laitoin sen ylösalaisin kasvin alle. Nyt sain peikonlehden juuri toivomalleni korkeudelle, eikä tuo alusta näytä liikaa “huonekalulta”.

Nappailin muutenkin satunnaisia kuvia olohuonesta. Joskus tekee mieli vaan testailla erilaisia kuvakulmia. Näistä näkee miten kasvien vaihtaminen muutti huoneen tunnelmaa. Nyt tuo fiikus pääsee paremmin oikeuksiinsa ehjää seinänpätkää vasten. Olen myös onnistunut haalimaan Iittalan Aalto-kokoelmaan vaasiin toivomiani valkoisia ruskuksen oksia.

seuraa minun Storyjani Instagramissa @anne_muotimielessa

Tällä viikolla vinkkasin Storyissa ekologisemmasta tuikkuvaihtoehdosta. Bongasin kauppareissulla kasviöljypohjaiset tuikut jotka on valettu biohajoavaan kuppiin. Sain paljon kiitoksia tästä vinkkauksesta, joten ajattelin vielä jakaa sen täällä blogin puolellakin. Itse ainakin olen vähentänyt huomattavasti yletöntä kynttilöiden polttamista. Kuitenkin haluan tunnelmoida kynttilöillä, mutta teen sen harkitummin. Katson kynttilähyllyllä minkälaisia vaihtoehtoja ostoskoriini laitan.

Lupasin aiemmin myös päivitellä silloin tällöin omia lounasvinkkejäni. Tänään tekaisin nopean, mutta todella herkullisen herkkusienipastan itselleni.

Ruskistin kevyesti oliiviöljyssä sipulia, chiliä ja tummia herkkusieniä. Heitin sekaan kypsät pastat, pyörittelin ja lisäsin joukkoon raastettua parmesania, suolaa ja pippuria. Olisin vielä silannut kokonaisuuden yrteillä, mutta nyt kotoa löytyi ainoastaan tuoretta timjamia, sitä laitoin varovasti. Koko pastan tekemiseen meni vartti. Ja jälkkäriksi söin vielä ruusunmarjaviilin. Hyvä lounas, parempi loppupäivä!

pian arvon Instagramissa tuon ihanan Iittalan Raami-karahvin ja lasit!

Äsken vielä nappasin muutamia kuvia Iittalan Raami-sarjan karahvista ja laseista. Olen nimittäin laittamassa niistä arvontaa Instagramiin ihan pian. Pysykää siis siellä kuulolla, arvonta tulee pian. Tuo karahvi ja lasit ovat ihan lemppareitani, niin on mahtava kun sain Iittalalta sellaiset arvottavaksi IG:ssä.

Nyt tässä kirjoittelenkin tätä postausta, kello on jo puoli kuusi. Yksi työpäviä kotosalla on taas kulunut. Näiden kaikkien tekemisten ohessa, olen vastaillut muutamiin työmeileihin ja sumplinut kaikenlaisia aikatauluja. Ja tietysti olen myös vastaillut saamiini somekommentteihin, niihin menee aikaa, mutta mielelläni teille vastailen <3

 

 

“kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Iittala

Raami-sarjan kaunis juomalasi sammalenvihreänä tuo kattaukseen sävyjä..

“No nyt on pientä tohinaa kotona – meille tulee illallisvieraita.” Ystävien kanssa on viesteilty ja mietitty kaikille sopivaa iltaa syödä yhdessä. Tänä päivänä yhteistä aikaa ei tuosta vaan löydy, vaan kaikkien pitää tarkistaa sopivat päivät ja yhteinen illallishetki merkitään kalenteriin jo ainakin pari viikkoa etukäteen. Toisaalta, yhtä hyvin yhteisen illallisen voi järjestää spontaanisti, huikkaamalla että kenelle sopii tänä iltana kerääntyä yhteisen pöydän ääreen, paikalle tulee sitten ken pääsee.

Suunnitelmallisuudessa on omat hyvät puolensa, silloin ainakin kun nauttii pitkän kaavan mukaan illallisten järjestämisestä. Saa fiilistellä kattausta ja suunnitella tarjottavia. Me järjestettiin viime viikonloppuna ystäville kolmen ruokalajin rento illallinen – voi vitsi miten kivaa se oli. Todettiin kaikki pöydässä, että pitää syödä useammin yhdessä. Sen kun muistaisi tässä arjessa aina – mielellään pöytään kattaa ylimääräisen lautasen tai pari.

Meidän illallispöytä katettiin Iittalan Raami-astioilla. Olin saanut inspiraatiota jo aiemmin Jounin ihanasta Iittala-illallispöydästä. Kopsasin suoraan meille kukkavalinnan, maljakossa on syksyn ajankohtaista viininpunaista maksaruohoa. Tunnelmaa tuovat Raami-sarjan pomeranssin sävyiset kynttilälyhdyt. Tällä kertaa illalliskattaukseen pääsi myös mustat pellavaiset lautasliinatkin. Muuten rakastan yksinkertaista tyyliä, kauniit Raami-sarjan astiat pääsevät tammisella pöydällä oikeuksiinsa ihan sellaisenaan.

Raami-sarjan aluslautaselliset kahvikupit ja lautaset odottamassa kahvia ja jälkiruokaa

Listasin ystävien kanssa syitä miksi järjestää illalliskutsut, tässä meidän mielestä viisi parasta:

  • koti tuntuu kodilta kun on vieraita ja saa motivaatiota siivota
  • on ihana nähdä ystävät iloisina ja että ruoka maistuu
  • keskitytään kuuntelemaan kasvotusten mitä toiselle kuuluu
  • tulee katettua pöytä astetta kauniimmin
  • saa nauttia ruoanlaitosta erityispaljon

Muistan kun olin aikoinaan Raami-astiaston lanseeraustilaisuudessa. Silloin jo odotin niin innoissani Jasper Morrisonin luomaa kokoelmaa ja tiesin heti sen nähtyäni, että meidän kodin uusi astiasto oli löytynyt. Nyt kun ollaan käytetty Raami-astioita niin arki- kuin juhlapöydässäkin, voin todeta olevani siihen aivan yhtä rakastunut kuin ensinäkemältä. Astioiden käytännöllinen muotoilu tekee niistä mukavat käytössä. Tämän lisäksi muotoilu on pehmeän ylellinen ja se luo kattauksiin juhlavuutta, mutta selkeällä tavalla.

Raamiin kuuluu myös tammisia tarjoilualustoja, joita minulta löytyy kaksi eri kokoista. Suurempaa käytän kattauksissa alustana, usein leivälle, mutta myös vaikkapa juomatarjoilualustana. Pienempi alusta löytyy olohuoneen puolelta ja sen päälle olen koonnut asetelman. Tällä kertaa pöydässä oli tarjolla Leipomo Grynin juureen leivottua maalaisleipää ja hummusta.

Alkuruoaksi valmistin maa-artisokkakeiton. Tätä klassikkokeittoa en ollut tehnyt vuosiin, nyt muistinkin kuinka yksinkertaista ja hyvää se on. Keiton voi valmistella etukäteen vaikka edellisenä päivänä, lisäämällä kerman ja mausteet vasta lämmitysvaiheessa. Keiton tarjoilin Raamin pienistä kulhoista. Minulla on myös Raamiin suuremmat syvät lautaset, mutta alkuruoalle tämä pienempi kulho on mainio.

Pääruoasta vastasi Hän, joka meillä on mestari erilaisten patojen loihtimisessa. Patakin valmistettiin edellisenä päivänä ja viimeisteltiin juuri ennen illallista. Perinteinen liha- juurespata syntyy intuitiolla kauden antimista. Tässä oli porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, sieniä, sipulia, chiliä, suolakurkkua ja paistilihaa. Liemeen makua toivat olut ja smetana. Pataa haudutettiin kaiken kaikkiaan 4-5 tuntia. Oi miten hyvää.

Pataruokia voi tehdä ihan mistä tahansa aineksista. Pilkotaan ja ruskistetaan raaka-aineet, heitetään pataan, kaadetaan päälle nestettä ja mausteita, haudutellaan hitaasti. Viimeistellään vielä juuri ennen tarjoilua jonkin sortin kermaisella tuotteella.

Me aloitimme ruokailun kuuden maissa, pöydässä istuttiin pitkään, niin että ennätti jo pimetä. Raamin punaviinilaseissa täyteläistä punaviiniä ja kauniit kynttilälyhdyt luomassa tunnelmaa, tämä kaikki vielä parhaassa seurassa. Näihin viinilaseihin olen tosi tyytyväinen, pidän siitä että ne ovat maltillisen kokoiset, tukevat ja mutkattomat.

aloitimme ruokailun kuuden maissa, pöydässä istuttiin pitkään, niin että ennätti jo pimetä

Ruoan jälkeen mahaan mahtui vielä jälkiruokaakin. Ystäväni Henna oli tuonut minulle omenoita puutarhastaan, joten niistä valmistin itseoikeutetusti jälkkärin. Reseptin heitin ihan lennosta, pilkoin pannulle omenoita ja paistelin niitä voissa, heitin joukkoon ruokosokeria ja kaurahiutaleita. Hauduttelin omenaseosta pannulla kunnes se oli pehmoista ja annoin seoksen jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua – taas oiva jälkkäri etukäteen tehtäväksi. Tarjoilin omenamössön mascarponekermavaahdon kanssa. Tämä oli tosi hyvää, omenat olivat lajikkeeltaan hiukan kirpeitä, joten sokerin makeus ja mascarponevaahdon pehmeys muodostivat hyvän kombon.

Jälkiruokapöytään katoin tietenkin lempikahvikuppini, eli Raami-sarjan ihanat pyöreät aluslautaselliset kahvikupit. Näistä juodaan kun on vieraita, mutta myös ihan tavallisena arkiaamunakin, kuten tänään vaikka.

Ruokapöydästä “pyörittiin” olkkarin sohvaryhmään jatkamaan iltaa vielä viinilasillisen ääressä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä tuosta viikonlopun kohokohdasta – yhteisestä illallisesta. Haastankin teidät kutsumaan ilallisvieraita, ihan vaan extempore tai suunnitellen, kuinka vaan. Mutta muistetaan miten ihana on syödä yhdessä!

Enpä laistanut perinteisestä maanantain asupostauksesta, vaikka päivä kuluikin työreissulla Helsingissä. Nämä kuvat on napsaistu Hennan kanssa reilu viikko sitten. Hiipparoimme täällä lähitienoolla kauniin ilta-auringon perässä. Minun oli tarkoitus vaan kuvata Hennaa, mutta kun eksyttiin tämän rakennuksen eteen autolla, Henna tallensi myös minun asuni kuviin. Minulla oli sellainen “en halua olla kameran edessä” hetki. Vaikka kuinka monta vuotta on ollut kameran edessä, ei tosiaankaan aina ole se otollisin hetki olla kuvattavana. Jotenkin mikään ei napannut näiden kuvien ottohetkellä. Meinasin jo etten julkaise koko kuvia – enkä tosiaankaan syytä kuvien ottajaa tästä. Mutta kaikki tiedetään ettei aina ole parhaimmillaan.

Mutta koska maanantai ja päätin että asukuvat julkaisen niin nämä kelvatkoot. Tarkoituksena oli oikeastaan esitellä noita uusia farkkujani. Halusin syksyksi korkeavyötäröiset väljälahkeiset farkut. Nämä Levikset ovat ihanat, mutta arvon vielä tuota lahkeen pituutta. Viihdyn parhaiten vähän vajaamittaisessa lahkeessa, se tuntuu kevyemmältä. Niinpä totuttelen hetken tähän ja pohdin leikkaanko vaan lahkeensuut lyhkäisemmiksi ja annan rennosti rispaantua. Tähän vaikuttaa myös vähän kenkävalinta. Eli tuumataan. Ja saa sanoa mielipiteen.

(takki Nanso*saatu / kasmirpoolo Uniqlo / farkut Levis / kengät BilliBi)

Päivän aiheena tänään on ollut kollegoiden ja yhteistyökumppanien tapaamista. Lisäksi vähän palaveria loppusyksyn hommista. Minulla on monta ideaa, joita käytiin läpi Asenteen Katjan kanssa. Lisäksi sain taas hyvää tsemppiä – on niin kiva kun pääsee välillä nauttimaan työyhteisöstä. Täällä kotitoimistossa on kuitenkin välillä aika yksinäistä.

Minulla on ollut viime aikoina itselle epätyypillinen kausi. Olen aina mieltänyt itseni rivakaksi tekijäksi, saan nopeasti ideoita ja voin toimia heti kun idea syntyy. Mutta joskus sitä vaan jäätyy ja alkaa pyöritellä liikaa ja nähdä kaiken liian vaikeasti. Sitten käy niin että elää niissä ideoissa ja suunnitelmissa, muttei saa muka oikeaa hetkeä niiden konkretisointiin.

Itsellä on aina ollut oikeastaan kaksi työtä, niin kauan kuin muistan. Tällainen suhteellisen verkkainen työtahti ei selkeästikään sovi minulle. Tarvitsen haasteita ja tekemistä enemmän kuin sitä nyt on. Olin antanut itselleni luvan nauttia vihdoinkin hitaammasta tahdista, mutta nyt alkaa riittää. Onko se niin että mitä enemmän tekee sitä paremmin jaksaa. Mitä olette mieltä. Ja miksi en osaa antaa itseni vaan olla, koko ajan kyseenalaistan päiväni jos en saa tarpeeksi aikaiseksi.

Joskus sanotaan että kun ei ole selkeää arkiviikkoista työrytmiä, niin viikonloppu ja arki sekoittuvat, eikä viikonpäivillä ole väliä. No minulla ei ole niin. Maanantai tuntuu aina maanantailta, mahdollisuudelta ja uudelta alulta. Koska etapit ja päämäärät motivoivat, toisaalta myös saattavat lannistaa. Tänä maanantaina on se motivaatiomaanantai!

Toivottavasti sullakin on ollut ihana viikon alku.

Ps. Rakastan listoja ja mulla on niitä muistivihossa vaikka kuinka, voisin alkaa joskus toteuttaa ja ruksata niitä idea/tekemislistoja.