Archive

syyskuu 2019

Browsing

Blogissa on maanantai ilman asukuvaa. Sen sijaan katsellaan vaihteeksi taas meidän sänkyä; onhan se aina kuvauksen paikka kun vaihtaa eriväriset lakanat. Minä olen hurahtanut Midnattin lakanoihin ja nyt meillä on niitä kolmet eri väriset. Koska makkarimme on todella yksinkertainen, luo pelkkien lakanoiden vaihtaminen sinne erilaista tunnelmaa. Jokin hempeä kiehtoi ja niinpä vuorasin huonetta roosalla ja terrakotalla.

Miten muuten nyt onkin kylmentynyt yhtäkkiä sisällä niin paljon – tai tietysti on koska aurinko ei enää lämmitä koko päivää. Tässä juurikin hytisen viltissä ja kirjoittelen tätä tekstiä. Haaveilin tänään jostakin karmir-villaisesta oloasusta trikoiden ja t-paidan (lue villapaidan) tilalle. Tokaisin haaveen miehelle ja hän kävi noutamassa minulle lämmintä päälle; eli nyt istun viltissä pukeutuneena ylisuuriin miesten college-pöksyihin ja huppariin. Sellainen kasmir-asun korvike täällä. Mutta kyllä tuolla olkkarissa rapisee siihen malliin, että saan kohta lämmitellä takkatulen äärellä….

Minä niin tykkään tuosta vanhasta Arabian pienestä lautasesta. Siirtelen sitä kotona aina minne sattuu – eli sinne missä tarvitaan ripaus persikkaisen roosaa piristettä. Mietin tänään, että tekee tosi hyvää välillä pöllyyttää omia somistustottumuksia. Viikonloppuna tyhjensin olohuoneesta ja vierashuoneesta kaikki tekstiilit ja muut somisteet pois. Oli tosi kiva koota kokonaisuus uudelleen ihan alusta saakka. Siirtelin myös viherkasveja eri paikkoihin. Jotenkin sitä usein jämähtää tiettyyn kokonaisuuteen liian pitkäksi aikaa. Yritin tehdä saman uudistuksen olohuoneen avohyllyllekin, mutta vaikka kuinka kokeilin, oli minusta alkuperäinen somistus paras, eli se sai jäädä toistaiseksi sellaisekseen.

Viikonloppuna olen myös taas ahkerasti päivittänyt IG Storyja. Olen usein viikonloppuisin yksin kotona, kun toisella on töitä. Silloin minusta on tosi mukavaa päivitellä tekemisiä seuraajille ja jutella sitä kautta teidän kanssa.

seuraa minua Instagramissa: @anne_muotimielessa

Touhuillessani mietin myös, että nykyään tulee tosi vähän vaan loikoiltua ja lueskeltua. Pitää oikein pakottaa itsensä pysähtymään. Itse en ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi. Nuorena kokeilin vähän kaikenlaista, mutta en vaan kertakaikkiaan löytänyt mitään itseä kiinnostavaa harrastusta. Voisiko sitä sanoa, että sisustaminen ja koti on aina olleet omia harrastuksia. Harrastamisessa kuitenkin on pointtina se, että toteuttaa itseään siinä mikä tuntuu hyvältä. No minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä. Siinä on vaan se huono puoli, että se harrastus on koko ajan tuossa saatavilla ja esillä.

minusta kotiympäristöstä huolehtiminen tuntuu hyvältä ja rentouttaa

Olen viikonloppunakin tehnyt vähän työjuttuja ja tänään on ollut jänskä päivä noin muuten. Huomenna köytän taas itseni työhuoneeseen – onneksi työpöydällä on mukavaa tehtävää. Ja ne asukuvatkin pitäisi ottaa, haluan kuitenkin jakaa täällä blogissa vaihtelevaa sisältöä ja nyt on seuraavaksi aika puhua vaikka vaatteista.

Mukavaa viikkoa!

 

Tämä juttu minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa, nimittäin kokemuksia mikrosementistä. Meillä on kylpyhuoneessa muutamia vuosia sitten tehty mikrosementtipinta vanhojen laattojen päällä. Kirjoitin tuolloin remontista postauksen – Mikrosementti kaakeleiden päälle. On siis vihdoin aika kirjoittaa hieman käyttökokemuksia mikrosementistä. Vanhasta postauksestani voitte halutessanne käydä lukemassa taustatietoa projektista ja sen toteutuksesta.

Kylpyhuoneen lattia on SBL:n Pavicem-pinnoite sävyssä Piedra*.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen että lattia pinnoitettiin uudelleen. Suorastaan inhosin sitä harmaata 10×10 -kaakelointia; sekä puhtaanapitoa että ulkonäköä. Meiltä löytyy sama laatta edelleen kodinhoitohuoneesta, mutta se on siellä paljon mukavampi hoitaa kuin kylpyhuoneessa. Minua harmitti erityisen paljon saumojen jatkuva kastuminen, vaikka kuinka lanasi suihkun jälkeen lattian, ei vettä saanut saumoista kunnolla kuivaksi. Se tarkoitti sitä, että saumoja sai pestä usein, jollei halunnut kalkkisaostumia niihin. Jopa innokkainkaan siivooja, kuten minä, ei jaksa koko ajan hinkata lattiasaumoja. Niinpä ensimmäinen ja tärkein ilon aihe tästä mikrosementistä on sen tasainen pinta ja helppo siivottavuus. Lattia ei näytä ikinä likaiselta, eikä sitä tarvitse jynssätä voimalla. Me kuivaamme seinät ja lattiat aina suihkun jälkeen ja voi miten vaivattomasti se sujuu tasaiselta pinnalta. Seisomaan jäänyt vesi ei pääse pintyttämään pintoja.

Lattian pinta on ehkä hitusen muovisemman oloinen mitä etukäteen ajattelin. En ollut varsinaisesti nähnyt paljon mikrosementtipintoja ennen tätä oman lattian pinnoittamista. Siksipä “muovimaisuus” tuli yllätyksenä. Jotenkin olin kuvitellut pintaa mattaisemmaksi. Mikrosementissä on akryyliä ja sen pintaan tulee lakka – nämä seikat tekevät pintaan sen muovimaisuuden tunteen.

Mikrosementin plussat

  • selkeä tasainen pinta on helppo pitää puhtaana
  • lattia ei ole liukas
  • ulkonäkö on selkeä mutta eläväinen
  • tuntu jalalle on erittäin miellyttävä
  • voidaan asentaa vanhojen pintojen päälle

Mikrosementin miinukset

  • pinta on muovimaisen oloinen
  • lopputuloksesta on vaikea saada tasaista visuaalisesti
  • värisävyjä on niukasti
  • herkkä kolhuille ja jäljille
  • työläs asentaa

värisävyn valintaan ja toivottuun pintakuviointiin kannattaa kiinnittää huomiota etukäteen

Olisin myös ehkä halunnut hiukan toisen sävyisen lattiasta. Valitsin värin pelkästään kuvien perusteella – tiedän, suutarin lapsilla ei ole kenkiä jne. Toiveena oli löytää rantahiekan sävyinen kaunis beige. No tässä värikartassa tämä oli lähinnä sitä sävymaailmaa. Valittu väri on mielestäni vähän turhan keltainen. Pintakuviointi olisi saanut olla hivenen tasaisempi, ei ihan noin läikikäs. Tekovaiheessa täytyy ottaa pinnan tasaisuus huomioon. Minä asetin tekijälle toiveeksi, ettei tehdä mitään pyörivää liikettä, jottei tule sellaista pyörömäistä kuviota, se onneksi toteutui. Varsinainen lakkaus sitten lopuksi tuo työstövaiheessa syntyneet jäljet voimakkaasti esille. Mutta on tämä visuaalisesti silti huimasti nätimpi kuin se vanha laattalattia.

kylpyhuone ei ole itse suunniteltu, lattiapinnoitteen vaihtaminen kohensi yleisilmettä hivenen modernimmaksi

Mutta kaikista tärkeintä; lattia on tunnultaan ja käytettävyydeltään aivan ihana. Voisin hyvin valita tulevaan kylpyhuoneeseeni uudelleen mikrosementtiä tai jotakin muuta vastaavan tyylistä pinnoitetta, kuten hartsipinnoitetta tai ihan vaan laastin ja siihen sopivan lakkapinnoitteen yhdistelmää. Nythän mikrosementistä on paljon keskusteltu, minulla ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa. Onhan pinta arka, siihen tulee helposti kolhuja ja jälkiä, mutta tavallaan se ei haittaa niin paljon tuollaisessa hiukan raffissa lookissa. Meillä ei myöskään säilytellä kylppärissä tavaroita, jotka pudotessaan voisivat tehdä suuria jälkiä tai muutenkaan lattia ei tässä tilassa joudu kovalle rasitukselle. Ehkä eteisessä tai keittiössä mikrosementti olisi paljon haasteellisempi pitää hyvänä.

Tällaisessa pinnoitustavassa on mahtavaa, että se mahdollistaa kevyen remontin ilman koko kylpyhuoneen repimistä. Toki aina on otettava huomioon tekniset seikat, mutta niitä ei ole tarkoitus tässä ruotia enempää. Jokainen kohde on aina erilainen ja näissä täytyy aina ottaa huomioon rakennusturvallisuusseikat, sen lisäksi pinnoitteen tekijöissäkin on eroja.

Jatkossa ehkä kokeillaan jotakin muuta tasoitettavaa pinnoitetta, mutta tällainen sileä pinta on niin helppo. Ja moni varmasti miettii onko tuo liukas – ei ole! Itse asiassa se vanha laatta oli paljon liukkaampi.

(*tuote saatu aikanaan)

Keskiviikkona suunnattiin Helsinkiin katsomaan Habitare ja keskustan Helsinki Design Weekin näyttely Erottaja 2:ssa. Matkaan en pakannut kameraa tällä kertaa ollenkaan, koska ajattelin etten blogin puolelle tee postausta ollenkaan – sillä tarkoitus oli päivitellä Instagramiin livetunnelmia ja keskittyä nauttimaan tuttujen tapaamisesta ja visuaalisesta inspiraatiosta.

Ensimmäisenä aamulla piipahdettiin Vallilan showroomilla katsomassa Designers Guildin syysuutuuksia. Halusin pitkästä aikaa katsella mitä tilauskangasrintamalla on. Itse olen sisustusliikeaikana työskennellyt aina nimenomaan tilauskankaiden parissa, sisäänostaen mallistoja, joista sitten suunniteltiin asiakkaille yksilöllisiä tekstiilikokonaisuuksia. Designers Guild on englantilainen kangastalo, jonka perustaja Tricia Guild on ollut joskus suuri sisustusidolini.

Kangaspainotteisen aamupalan jäkeen oli vuorossa Habitare, jossa seuraamme liittyi Maija. Kierrettiin vapaamuotoisesti eri osastoja – paljon jäi näkemättä – sillä yksi tärkeimmistä messuanneista on aina tavata tuttuja. Miten hyvä mieli taas jäi kaikista kohtaamisista.

Jos asuisin lähempänä, menisin varmasti messuille uusintakierrokselle, sillä nyt auttamattomasti se varsinainen inspiraatiopohjainen anti jäi vähälle sosiaalisuuden takia. Tällä kertaa messut olivat taas kehittyneet astetta parempaan suuntaan. Markkinahumu tarjouksineen on onneksi mennyttä ja nyt osastoihin ja inspiraatioon panostetaan. Varsinaiset trendit olivat hyvin esillä, mitään uutta ei hirmuisen paljon jäänyt mieleen. Mutta aina on mahtava nähdä taitavasti rakennettuja messukokonaisuuksia, sillä sommittelut ja yhdistelmät kiinnostavat kovasti.

Kannattaa kurkata blogikollegojeni upeita postauksia Habitaresta:

Pihkala, Muotoseikka, Modernisti Kodikas, Pilkkeitä, Home via Laura, Pinossa, Talosta Koti, Design Wash, Char and The City, Inspired by Love, At Home

Varsinaisen messukierroksen jälkeen lähdimme Helsingin keskustaan, sillä kaikkia kiinnosti tsekata Helsinki Design Weekin näyttely Erottaja 2. Huima historiallinen vanha rakennus, jota on alettu restauroida pieteetillä, oli mieletön paikka koota designia näytille. Näyttelyssä oli paljon huoneita neljässä kerroksessa. Odotimme aika paljon kokonaisuudelta, sen vuoksi ehkä tason vaihtelu hieman yllätti. Suosittelen kuitenkin katsomaan paikan päälle jos siellä liikutte, ne muutamat inspiroivat esillepanot ovat sen arvoisia.

Asun-lehti ja Marimekko olivat rakentaneet yhdessä näyttelytilan. Selkeä ja eleetön kokonaisuus oli ilmava. Itse installaation punainen lanka jäi ehkä epäselväksi, mutta ainahan Marimekon tuotteet näyttävät hyviltä. Pakko sanoa että odotin hieman enemmän tästä kokonaisuudesta. Tuo huima puinen ritiläkaappi on Poiat-yrityksen. Heillä oli näyttelyssä myös oma huone.

  Kännykkäkuvia tuli räpsittyä paljon. Välillä oli vähän ahdasta, niin kuvakulmista ei tullut parhaimpia tällä kertaa. Tässä on pointtina selfie ja esitellä mun ja Maijan beiget takit. Rakennuksen pastellin väriset seinät ja yksityiskohdat ihastuttivat, samoin mielettömät koristeelliset kaakeliuunit.

Erottajan suurimman wau-efektin herätti ehdottomasti Woodion näyttely. Tunnelma ja fiilis oli kuin sadusta ja se sai kyllä huokailemaan. Taidokkaat kasviasetelmat oli luonut floristi Elina Boström Arteflos-yrityksestä. Nyt tuli kyllä suunnaton himo saada tehdä kylppäriremonttia, että voisi valita sinne jonkinlaisen Woodion puukomposiittialtaan. Heidän Habitare-osastokin oli todella onnistunut.

Kaikista eniten minua kuitenkin kiinnosti etukäteen  Anna-Kaisa Melvaksen kuratoimat huoneet. Enkä pettynyt. Olen ihaillut Anna-Kaisan tyyliä iät ja ajat ja pakko sanoa, että hän on kyllä yksi maamme johtavista stailisteista (minun mielestäni). Ah ja huh, miten upealta näytti Stalan teräksiset keittiöt, Interfacen kalusteet, Innoluxin valaisimet, Iittalan esineet ja Roots Livingin matot yhdessä. Mukana osastossa oli myös Cozy Publishing -kirjoja. Tilan nimi olikin Cozy Corner -sitä nimenomaan kirjaimellisesti.

Minua inspiroi erityisen paljon tässä kokonaisuudessa sen kansainvälinen ja ajaton yleisilme

Yritin ihmisten välistä koukkien napsia kuvia tuosta näyttelystä, siksi kuvakulmat ovat hitusen outoja. Minua inspiroi erityisen paljon tässä kokonaisuudessa sen kansainvälinen ja ajaton yleisilme. Teräksinen keittiö on iätön, samoin valtava linjakas kulmasohva ja taiten kootut runsaat asetelmat. Esimerkiksi sohvapöydän installaatio on huikea. Ja tuo sohvan tikattu kangas, mieletön. Puhumattakaan matoista. No ymmärrätte kun katsotte noita kuvia…

Toinen lempihuoneistani oli ehdottomasti Timberwisen työhuone. Täällä oli kalusteina Timberwisen tuotannon penkkiä ja pöytää. Lattiaan oli ladottu huimasti kuvioitu parketti ja siellä täällä oli taas taiten koottuja inspiraatiokollaaseja. Värimaailma oli vaaleaa tammea ja luonnonvalkoisen eri sävyjä. Valtavat tammen oksat maljakoissa toivat luonnonläheisyyttä kokonaisuuteen.

Taisin ottaa vähän liian monta kuvaa tuosta huoneesta, mutten malttanut hillitä itseäni. Inspiroiva työtila on etenkin visuaalista työtä tekevälle ihmiselle huipputärkeä. Sain näistä kuvista taas intoa järjestellä omaa työhuonetta. Sieltä kyllä löytyy saman tyylisiä juttuja; muistitaulua, värimalleja ja lukupinoja. Tässäkin huoneessa on Anna-Kaisan kädenjälki näkyvissä.

Ja päivän päätteeksi – oli pakko etsiä korvapuusteja. Se taisi kyllä olla virhe, sillä eilen oli vehnäjauhopäänsärky. Habitare-päivän ruokavalioni oli nimittäin pelkkää pullaa ja pitsaa, vuorotellen. Pakko taas “reitata” korvapuustit, syötiin ne Strindbergillä. Arvosana 2/5 – maistuivat tehotuotantopullilta. Tällaisessa kahvilassa kuitenkin odottaa saavansa pieteetillä valmistettua syötävää. Palvelusta sen sijaan annamme 5/5 – se pelasti kahvihetken.

Oletteko te käyneet katsomassa Habitaren tai Desing Weekin näyttelyitä?

Ei ole kuulkaas ollenkaan tavallista istahtaa kotitoimistosta olohuoneen ruokapöytään tällaisen kattauksen äärelle. Valitettavan usein lounashetki kotona hoituu saarekkeen äärellä pikaisesti syöden. Myönnän myös, että valitettavan usein lounas jää kokonaan välistä ja napostelen vain jotain satunnaista kaapista. Meillä tehdään joka päivä lämmin iltaruoka, joka nautitaan yhdessä. Ruokahetken aika kuitenkin vaihtelee töistä johtuen, mitään tyypillistä kello viiden päivällistä harvoin syömme. Sitäkin tärkeämpää on minun muistaa syödä lounasta, koska iltaruoka venyy usein jokseenkin myöhään.

Olenkin päättänyt skarpata lounaan suhteen!

Tällä viikolla vieteään hävikkiviikkoa. Meillä ruokaa heitetään onneksi tosi vähän pois, keksin aina tähteistä jotakin – siis jos niitä jää varsinaisesta ruoasta. Teemme aika lailla täsmäannoksia ja reipas puoliso on kyllä hyvä syömään kattilat tyhjiksi. Maanantaina kuitenkin jääkaappiin oli jäänyt sunnuntaisesta pitsahetkestä tomaattikastiketta ja sipulirenkaita. Päätin hyödyntää jämät tomaattikeittoon, kun vielä kauppareissulla olin hetken mielijohteesta napannut ostoskoriin korianterin. Minulle tulee joskus suorastaan korianterihimo.

Tomaattikeitto

Tekaisin tomaattikeiton yksinkertaisesti freesaamalla sipulit pehmeiksi, kaatamalla tomaattikastikepohjan niiden päälle ja heittämällä joukkoon muutamia keltaisia tuoreita kirsikkatomaatteja. Pikkuisen ohensin keitosta vedellä. Annoin keiton porista noin 15 minuuttia ja sitten liiskasin tomaatteja hiukan kauhalla ja kaadoin joukkoon tilkan kermaa, maustoin mustapippurilla ja ripauksella suolaa ja sokeria. Keitin vielä muutaman minuutin, että kerma pyöristi maut. Sitten surautin keiton sileäksi ja se olikin valmista. Viimeistelin vielä annoksen limellä, korianterilla ja kermaraidalla. Ah, oli kyllä hyvää.

keitto on nopea tehdä mistä tahansa kastikejämästä tai yli jääneistä lisukkeista – sosekeitot on parhautta

Herkkuleivät

Keiton kanssa syön leipää, muuten leipä maistuu mieluiten aamupalalla (okei joskus iltateen kanssa myös). Nyt muuten vietetään kuulemma myös kansallista leipäviikkoakin. Minulla oli hyvää kauraleipää, joka oli vielä ihan maistuvaista (kauraleipä pysyy hyvin mehevänä). Kaapista löytyi myös puoliksi syöty avokado, jonka muussasin, maustoin suolalla, pippurilla ja limellä. Päälle pilkoin makeaa chiliä ja vuolin tuoreesta maissista siivuja. Maissi on muuten niin hyvää leivällä, kannattaa kokeilla. Nyt saa kaupoista tuoreita maissintähkiä. Niitä voi napostella vaikka sellaisenaan, ovat tosi hyviä.

Pyysin teitä kysymään Storyissa jotakin lounasaiheesta – tässäpä kysymyksiä ja vastauksia.

Skippaatko usein lounaan?

Valitettavasti joo. Siihen olen kyllä pyrkinyt tekemään muutosta, sillä vaikka kuinka turhauttavaa on laittaa vain itselle ruokaa keskellä työpäivää, on olo vaan energisempi kun syö kunnolla. Meillä jää harvoin varsinaisesta ruoasta tähteitä, jos jää niin ruokaa on valmistettu kahdeksi päiväksi meille molemmille, niinpä se syödään sitten yhdessä pävällisellä.

Mitä teet samalla kun syöt yksin?

Heh, luen jotakin. Yleensä lehtiä ja samalla selailen myös puhelinta. Joskus saatan chattailla samalla kavereiden kanssa. Mutta ilmeisesti yksin on vaikea vain nauttia ruoasta, minulla on pakkomielle tehdä jotain muuta samalla. Saatanpa toisinaan syödä tietokoneenkin äärellä…

Tee joku juttu nopeista ja terveellisistä lounaista. Niinkuin esim. tää keitto.

Kiitos, tähän siis on vielä syytä palata, kun keksin lisää tällaisia nopeita ja terveellisiä lounaita. Mutta pidän paljon yksinkertaisista salaateista ja munakkaista. Niiden tekemisessä täytyy ryhdistäytyä. Eli palaan tähän vielä toisen kerran uudelleen.

Mitä eineksiä syöt?

Ah, Storyissa onkin vilahtanut muutamia einesruokahetkiäni. Sain yhdeltä lukijalta viestin (leikillisen hyväntahtoisen), että “syöt kauheaa ruokaa”. Se vaan nyt on niin, että joskus valmisruoka on minusta hyvä valinta. Minulla ei tosin ole kovin montaa suosikkia, joita ostelen, siksi syön kuitenkin verrattain harvoin eineksiä. Joskus muutamana päivänä viikossa, toisinaan saattaa mennä viikkoja ilman eineksiä. Vähän tähän vaikuttaa oma into kokkailla lounaita – mutta mielummin tartun johonkin lempieineksistäni kuin skippaan lounaan kokonaan.

Mutta tässä suosikkini eineksistä: maksalaatikko (rusinoilla!!!), lihaperunalaatikko (eli muusiloota), pinaattiletut, hernekeitto ja riisipuuro. Maksalaatikon ja pinaattiletut syön oivariinin kera, muusilootan puolukkahillon kanssa ja riisipuuron mehukeiton tai voinokareen kanssa. Hernekeitto on hyvää sellaisenaan, ehkä ripauksella sinappia.

-kuvassa paperiservetti ihan vaan koska tuo kysymys alla – servettiä ei tarvittu tällä kertaa sotkujen pyyhkimiseen-

Onko servetit out kattauksissa?

Tämä kysymys ei tullut varsinaiseen kysymystarraan, vaan erillisellä viestillä. Mutta ajattelin vastata tässä vielä yleisesti muutenkin, sillä servettikysymys on sinänsä aika mielenkiintoinen.

Olen lopettanut paperiservettien käytön kun syödään arkiruokia. Minusta on aivan turhaa paperin tuhlausta kattaa servetti, jota tuskin käytetään. Jos jotakin roiskuu tai tippuu, siihen repäistään talouspaperinpala avuksi.

Katan kuitenkin joskus paperiservetit jos meille tulee ruokavieraita tai jos haluan panostaa kattaukseen erityishetkessä. Toki käytämme myös kangasservettejä näissä tilanteissa. Vähän vaihtelee kummat valitsen. Näitä hetkiä ei kuitenkaan ole kovin usein. Minulla ei ole laatikossa valtavaa pursuilevaa servettivarastoa – joskus muinoin on ollut.

Vinkkejä kivoihin aterimiin?

Ooo, voidaanko taas puhua astioista – ihanaa. Itse olen sitä mieltä että sillä mitä suuhun laittaa on merkitystä. Niinpä meidän laatikoista löytyy tietysti vaan ihania aterimia. Kun kaksi aikuista yhdistää keittiötavarat, saattaa olla että karsinnankin jälkeen aterimia on tarpeeksi. Meillä löytyy tällä hetkellä neljä erilaista aterinsarjaa (haaveilen silti vielä yhdestä). Arkikäytössä käytämme eniten Iittalan sulavalinjaisia Pianoja tai mustapäisiä Lion aterimia. Näiden lisäksi löytyy Fiskarsin selkeät Functional Form -aterimet ja harvemmin (lähinnä juhlatilanteissa) käytettävät Boda Novan aterimet, joihin löytyy myös alkuruokakokoiset välineet.

Nyt haaveilen lisäksi Iittalan uusista ruusukultaisista Citterio-aterimista. Ne olisivat ihana lisä tuomaan kattauksiin sävyjä.

Minun Storyja pääsee katsomaan Instagramissa @anne_muotimielessa

Tämä kuvan lounashetki oli muuten superkiva, vaikka söinkin lopulta keiton jähtyneenä kuvauhommien takia. Oli mukava päivitellä teille hetkeä Storyn kautta ja samalla oivaltaa, että lounashetki yhden hengen toimistossakin on virkistävä kun siihen panostaa pikkuisen enemmän.

Muistetaan syödä kunnon lounaat!

 

Hellou arkiviikko ja sadeaamu. Minusta tuntuu, että aloitan täällä blogissa usein uuden viikon jonkinlaisella asupostauksella. Siitähän voisi tehdä vaikka epävirallisen kaavan. Muutenkin uskon kaikenlaisiin kaavoihin ja konsepteihin. Ihmisen on helppo olla kun on jonkinlaiset suuntaviivat. Tietää jokseenkin mitä tuleman pitää missäkin. Mitä olette mieltä – teettekö te itsellenne suuntaviivoja.

Oma pääkoppani toimii tärkeimpänä kalenterinani. En tiedä miten, mutta onnistun aika hyvin pitämään aikatauluni kasassa katsomatta kalenteriini. Toki talletan kaiken myös kirjalliseen muotoon, sillä välillä on hyvä nähdä menot ja deadlinet yhdellä silmäyksellä. Nyt katson tätä ja ensi viikkoa – molempina on tiedossa Helsinki-päivät. Keskiviikkona suunataan mm. Habitareen kurkkaamaan sisustusjuttuja.

Sisustusjutuista tuli mieleeni; esittelin Instagramin Storyssa asiakkaalleni tekemää sisustuskonsultaatiota ja olitte siitä innoissanne. Myös siitä kun kerroin vähän työstäni, muustakin kuin tästä mikä täällä näkyy. Teen siis tilauksesta sisustuskonsultaatioita, suunnitelmia, järkkäilyjä, somistuksia – tai ihan mitä vaan koti tarvitsee.

Moni kyseli tuohon kohteeseen valitsemastani valaisimesta ja sain siitä idean, voisin tehdä välillä kanaviini jonkinlaisia “sisustusnostoja”. Nytpä minulla onkin jo työn alla ensimmäinen juttu liittyen tähän.

(paita Karen by Simonsen*saatu Vilona Storesta / farkut Nudie / villatakki Selected Femme /

laukku Marimekko*saatu / tossut Superga*saatu)

Ideointi, se on vahvasti nyt työpöydälläni – enkä pistä pahakseni, sillä se on ihan lempihommaani. Viikonloppuna sain myös intoa päivittää Instagram-tililleni (@anne_muotimielessa) tarinoiden kohokohtia kategorioittain. Sieltä nyt löytyy esimerkiksi meidän kotikierros. Tämä erityisesti teidän pyynnöstänne, nyt sitä pääsee kurkkaamaan rauhassa. Päivitän siten taas kierroksen kun saan luotua kotiin syysilmettä. Mutta on kätevä tallentaa suosituimpia tarinoita muistiin katseltavaksi. Käypä kurkkaamassa.

näissä kuvissa on jotenkin tosi hyvin syksyn harmaus vangittuna; sameaa, sateista ja hämärää

Tuo viimeisen kuvan pöllähtänyt ilme kuvaa vähän viikon alkua. Pöppörö olo leppoisasta viikonlopusta ja suuri into tarttua tämän viikon haasteisiin. Niin, pakko myös sanoa sananen vaatteista – koska syksy ja pukeutumisinto.

Kuvien mustat pillifarkut ovat ikuisuuden vanhat. Minä ihastun aina tähän aikaan vuodesta taas uudelleen mustasta. Ehkä se sopii nyt vielä paremmin, kun hiukset eivät ole ihan vaaleat. Olen muuten tosi tyytyväinen tuohon hiusväriini, nyt ei ole huolta juurikasvusta. Ja hei, koska farkut ovat juuri nyt (villapaitojen lisäksi) se kiinnostavin syysvaate, niin löysin viime viikolla aivan ihanat uudetkin farkut. Esittelen ne kun ennätetään ottaa asukuvat.

Kivaa viikkoa!