Olen pidemmän aikaa miettinyt, miten suhde kotiin on yleisesti muuttunut vuosien saatossa. Tarkastelen asiaa etenkin sisustamisen kannalta. Jos parisenkymmentä vuotta sitten tuli tarve kohentaa kodin ilmettä tai hakkia uusia kalusteita, ideoita haettiin sisustuslehdistä, sisustusmyymälöistä ja tuttavapiiristä. Mentiin kauppaan ja ostettiin tarjolla olevista itseä miellyttävin tuote. Tai sitten intohimoisemmin sisustusta harrastavat kahlasivat läpi sisustuslehtiä, löytäen ideoita ja tuotteita omaan kotiinsa.
Sitten saapui sisustusohjelmat telkkariin ja sen jälkeen someaika ja tietynlainen sisustusmania. Sisustamisesta tuli valtaisa trendi ja sisustuskuvia pukkasi joka suunnasta. Oli astetta ihanampaa laittaa omaa kotia, kun lopputulosta saattoi esitellä vapaasti muille ihmisille. Kodin sisustamisen motivaatio muuttui. Tavallaan sisustamisesta kasvoi statusjuttu – oli tärkeää että sieltä löytyi tietyt esineet ja elementit. Moni opetteli sisustamista ja löysi omia tapojaan toteuttaa itseään. Minusta se on tosi hieno juttu. Huono juttu taas oli päätön ostelu ja kuluttaminen. Kodista tuli hetimullenytkaikki-kokonaisuus. Kotia saatettiin jopa sisustaa somekuvia varten. Ehkä, tai siis taatusti, siinä somisteluhimossa jopa unohtui se maalaisjärkikin hiukan. Mutta silti olen iloinen että somen myötä sisustuskulttuuri kasvoi.
Mitä sisustusintoilu on nyt..
Mutta mitä sisustusintoilu on nyt. Monella tasolla se on vielä tuota mitä äsken mainitsin, etenkin kun seuraa facebookissa suuria sisustusryhmiä. Siellä on aina sisustuskuhina käynnissä; kotia muutetaan koko ajan, uusia hankintoja mietitään jatkuvasti ja etsitään mistä mitäkin halvimmalla saisi, kun mieli muuttuu tai vanha ei ”sovi” enää joukkoon jostain syystä. Kertakäyttömentaliteetti kukoistaa minusta vielä tosi paljon. Ryhmissä kysellään muutaman kympin maksavan tuolin ominaisuuksista, onko se kestävä ja hyvä istua. Etsitään laadukasta olohuoneen mattoa satasen budjetilla – ja edellinen matto, joka oli jo ”puolisen vuotta”, viedään roskiin – koska ei sitä kannata pestä kun pesettämisen hinnalla saa uuden maton. Minua vähän välillä ahdistaa lukea näitä juttuja.
Sisustaminen on muuttunut, se on jalostunut asumiseksi
Palaan vielä tuohon mitä sisustusintoilu on nyt. Ei ehkä kannata keskittyä siihen mitä massat tekevät, vaan siihen mitä edelläkävijät tekevät. Sisustaminen on muuttunut, se on jalostunut asumiseksi. Nykyään koti on visualisteille kokonaisuus. Valintojen ja visuaalisuuden rinnalle on noussut toimivuus ja järkevyys. Neliömääriä kyseenalaistetaan, halutaan elää kohtuullisesti ja helposti. Kodista huolehditaan, tavaroiden kerääminen ei enää kiinnosta, sisustetaan pitkällä tähtäimellä, kodin toiminnallisuuteen kiinnitetään huomiota ja kotona puuhaaminen on trendikästä. Vastuullisuus kolkuttaa takaraivossa, mitä tehdäänkin, ajatellaan ympäristönäkökantoja.
Tämä on minusta aivan mahtava suuntaus. Itse olen aina tykännyt miettiä kotia kokonaisuutena. Vaikka mielelläni katselen erityisen taiten luotua sisustusta kaikkine yksityiskohtineen, koen kuitenkin mielenkiintoisimmaksi kodin, jossa näkyy koko siellä elettävän arjen kirjo. Enkä tarkoita hujan hajan ajelehtivia tavaroita ja pesemättömiä astioita keittiön altaassa. Vaan ennemminkin kodin harmoniaa, sitä että siitä näkee kuinka paikoista ja pinnoista huolehditaan. Miten toiminnot on järjestetty ja kuinka tavaroille on paikkansa. Miten vaikkapa valaistus on suunniteltu ja kuinka kotona ilmiselvästi on hyvä rentoutua. Kodista huomaa kun se toimii. Toimivassa kodissa arjen askareet hoituvat helposti ja rentoutumishetkistä voi nauttia, kun huono omatunto tekemättömistä askareista ei paina mieltä.
sisustuksen suurimpia trendejä on asumiskokemus
Ihana arki on vastuullisuuden lisäksi alkanut puhutella yhä useampia. Nyt on tajuttu, että on mieluisampaa kuskata tavaraa ovesta ulos kuin sisälle. Kaikenlaiset siivous- ja järkkäilyryhmät ovat suosittuja – kotihommista innostutaan. Voitaisiinko jopa sanoa, että sisustuksen suurimpia trendejä on asumiskokemus.
Tätä kasvavaa asumisen kokemusta on alettu hyödyntää myös asuntomarkkinoilla uusia koteja suunniteltaessa. Talotehtaat luovat uusia maltillisien kokoisia pientaloja (tästä oivana esimerkkinä taitavan siskoni Suvin suunnittelema Kannustalon Fregatti-mallisto), rakennusliikkeet panostavat uudiskohteiden toimivuuteen ja materiaaleihin. Asuntoja kaupataan arjella – sillä millaista uudessa kodissa elämä olisi. Toivottavasti yhä enenevässä määrin uudistuotantoakin hiotaan, sehän tapahtuu vaan jos kysyntä vaatii – asiakkaan ei kannata enää tyytyä bulkkiratkaisuihin.
Koti on ihmisen kallein hankinta. Siitä kannattaa pitää huolta ja arvostaa sitä. Ei kannata ajatella että kyllä tämä minulle välttää – vaan panostaa resurssien mukaan siihen mitä oikeasti haluaa.
Riippuuko onnellisuus kauniista ja toimivasta kodista? En tiedä, mutta olen varma, että se ei ainakaan vähennä onnellisuuden ja tasapainoisuuden tunnetta.
6 Comments
Hyvä postaus, arvostan – eritoten, kun olet ollut sisustuskauppias.
Itselleni oma koti on aina ollut rakas, siitä ensimmäisestä ylioppilaskylän kämpästä lähtien. Olen aina pyrkinyt tekemään siitä sillä hetkellä/ sen hetkisillä resursseilla parhaan mahdollisen – enemmän ideoilla kuin rahalla revitellen. Hankkimaan pitkäikäisiä tavaroita, arvostamaan vanhoja perittyjä ja pitämään kaikesta hankkimastani huolta. Monet ovat edelleen tallella.
En tunnusta menneeni monenkaan trendin mukaan, tai katsoneeni mallia toisilta – pidän erityisesti siitä, että kodit ovat erilaisia, persoonallisia.
Jonkin asteista tuoli- ja astiamaniaa on tosin välillä ilmennyt, mutta onneksi sekin on rauhoittumaan päin 😉 Vähemmän on enemmän.
Kotia pitää rakastaa – ja näinhän me tehdään! Mukavaa syyspäivää sinulle!
Kiitos 🙂
Kotia pitää rakastaa – just niin, hyvin sanottu. Minusta on ihana että sisustus ja koti innostavat, kunhan pitää maltin ja järjen siinä touhussa. Kuuntelee itseään eikä toisia. Ja muistaa pitää huolta siitä jo saadusta, eikä koko ajan vaan halua jotain lisää. Kyllä itselläkin on välillä jotain ”pakko saada”-juttuja.
Mukavaa syksyä!
Moi!
Hieno kirjoitus! Tuota samaa ostamisen intoa olen minäkin ihmetellyt ja luulen, että minun pitää poistua sisustusryhmistä fb:ssa, kun en voi olla nauramatta mitä hassuimmille kyselyille. Myös sisustuksen muotijutut tulevat kotiini myöhässä josko silloinkaan. Maailma on täynnä kauniita tavaroita, mutta en todellakaan halua omistaa niistä edes puolia. En edes pientä hetkeä, jotta saan Instaan kivan kuvan. Ostin ruokapöytäni käytettynä lähes 20 vuotta sitten ja vielä en ole suunnitellut sen vaihtamista. Jonkun mielestä olisi jo korkea aika hankkia uusi, mutta kun Artekin pöydässä ja tuoleissa ei ole mitään vikaa, pinnat ovat hyvässä kunnossa ja tuoleissa on hyvä istua ja se ruokaryhmä sopii tähänkin kotiini erittäin hyvin. Ehkä olen tietämättäni ollut trendin aallonharjalla ja ostanut tavaraa, kun oikeasti on tarve. 🙂
Kivaa viikkoa sinulle Anne!
Hahaa, joskus tosiaan ne kysymykset lähinnä huvittaa. Mutta toisaalta, itse yritän aina muistaa, että tiedän niin paljon enemmän näistä, ettei sitä voi verrata moneen muuhun. On toisaalta hyvä että kysytään ja on paikka mistä saa apua ja neuvoja. Minusta on hyvä ohjenuora ostaa kotiin tavaraa tarpeen mukaan ja välillä vain hemmottelun vuoksi.
Kivaa viikkoa myös sulle Minna!
Olipa hyvä kirjoitus. Jäin ihan hetkeksi aikaa miettimään noita sanoja. Mukavaa syksyä Anne sinulle!
Kiva kun tykkäsit 🙂 Mukavaa syksyä myös sinulle Mai!