Pääsin eilen vierailemaan yhdessä kauneimmista kodeista missä olen ikinä käynyt. Olen nyt saanut olla muutaman vuoden Iittalan brändilähettiläänä ja sinä aikana meillä on ollut ihana tiimi, jossa on paitsi me brändilähettiläät, niin myös Iittalan oman tiimin jäseniä. Olemme välillä päässeet yhdessä mukaviin tilaisuuksiin. Viimeksi kun porukalla tapasimme Iittalan lasitehdaskierroksella, heitimme ilmaan, että olisi mukava päästä Jounin kotiin kylään, sillä hän on tunnettu upeasta lasitaidekokoelmastaan. Jounin omista kokoelmista oli esimerkiksi lainattu Oiva Toikan näyttelyyn esineitä.
No eilen vihdoin oli se päivä kun me brändilähettiläät, minä, Viena, Kirsikka ja Marja pääsimme nauttimaan illallista Jounin kotiin.
Minä piipahdin ensin katsomassa Vienan uuden kodin, joka sekin on todella ihana, sielläkin sain ihastella kauniita yksityiskohtia ja valittuja materiaaleja – autoin Vienaa myös hieman kodin värivalinnoissa, joten oli mukava nähdä lopputulos livenä. En sattumalta napannut yhtään kuvaa sieltä, mutta Vienan blogista voit ihastella hänen kaunista kotiaan.
Kun saavuimme Jounin luokse, aukesi jo eteisestä huima näkymä – mikäli vilkaisitte Storyni, niin näittekin sen jo videon muodossa. Aulassa oli suuri String-hyllystö täynnä upeaa lasitaidetta. Värikkäät lasiteokset pääsivät hienosti esille neutraalin vaaleassa ympäristössä. Jugend-talossa on korkeat huonet ja huonekorkeus oli taidokkaasti hyödynnetty kokoelmien esillepanoissa – kun katselit kohti kattoa, löysit taidelasia sieltäkin.
Minulla ei valitettavasti ollut kameraa mukana, sitä harmittelin, joten nyt voin tarjota teille vain kännykkäkuvia, jotka iltahämärässä tunnelmavalaistuksessa ovat vähän rakeisia. Mutta ei anneta sen haitata, näistä kuvista nauttii silti. Tässä iso pläjäys inspiraatiota!
Voi huokaus miten ihanan näköistä. Vaikka kodissa on todella paljon taidetta ja erityisesti lasitaidetta, se näytti silti ilmavalta ja modernilta. Jounilta kysyttiinkin, kuinka hän on onnistunut tässä somistamisessa, sillä ei ole helppoa sijoittaa laajaa keräilykokoelmaa, ilman että tiloista tulee levottomat tai täyteen ahdetut. Avainsana on ryhmittely. Ja toden totta, useasta esineestä muodostuu ikään kuin yksi kokonaisuus, jolloin tilassa säilyy harmonia.
Avainsana keräilyesineiden esillepanoissa on ryhmittely
Jounin ja puolisonsa lempitaiteilijoita ovat esimerkiksi Oiva Toikka, Heikki Orvola ja Fujiwo Ishimoto. Voi kunpa muistaisin kaiken mitä saimme kuulla näistä esineistä.
Mutta ehkä yhteenvetona voisi todeta, että rohkean näköiset lasiteokset tuovat sisustukseen mielenkiintoa ja persoonaa. Keräily on antoisa harrastus ja teoksiin liittyy paljon enemmän kuin pelkkä visuaalisuus.
Ihailen hurjasti tällaisia koteja, joissa tunnelma on syntynyt kirjaimellisesti intohimosta. Sisustamisessa on luotettu intuitioon ja omaan makuun. Kotia on rakennettu ajan kanssa, esineitä ja huonekaluja keräillen. Viehätyin myös todella paljon siitä selkeydestä ja ajattomuudesta mitä koti henki. Kaikelle oli oma paikkansa ja tunnelmasta välittyi kuinka kodista nautitaan ja siitä myös huolehditaan.
Voi kun en älynnyt ottaa makuuhuoneesta yleiskuvaa. Sänkyyn oli pedattu simppelisti silkoiset petroolin väriset lakanat. Siellä täällä oli veistoksia, ikkunoista heijastui viereisten talojen pastelliset julkisivut. Nurkassa ikivanha kaakeliuuni toimi upeana vastakohtana modernille String-hyllystölle, jonka päällä oli pari hillittyä asetelmaa.
Keittiössä oli superklassiset Avestian puiset kaapistot ja keskellä ruokapöytä. Ikkunalaudalla tunnelmaa loivat tuikut ja heinät. Väriskaala oli kauniin harmoninen. Ikkunan viereisellä seinällä oli String-hyllykkö, joka tarjosi paikan niin käyttö- kuin taide-esineillekin. Keittiönkin seinällä oli ihania keraamisia taideteoksia.
Oli pakko myös kuvata keittiökaappien päällyksiä, siellä sulassa sovussa Oiva Toikan lintuja ja maljakkokokoelmaa kuivakukkineen. Muuten jopa kylpyhuoneen kaapiston päälläkin oli mieletön lintukokoelma.
Sitten istuttiin pöytään kun maltettiin, siinä vierähti tovi, sillä ihailtavaa oli niin paljon. Pöydän kattaus koostui Raami-sarjan astioista. Pöytä on Artekin saarnipöytä ja tuolit kuulemma Tapiovaaran aikoinaan Ruotsin markkinoille suunnittelemia pinnatuoleja, ne olivat löytyneet Billnäsin antiikkimarkkinoilta.
Kuinka kaunis voi salaatti olla. Alkupalaksi oli orvokein höystettyä raikasta omenasalaattia Levainin juurileivän ja hummuksen kanssa. Pääruoaksi uunissa hautunutta punajuuripataa, fetajuuston ja karamellisoitujen hasselpähkinöiden kera. Lisukkeena oli vielä ihana kastike, joka oli muistaakseeni piparjuurikastike. Jälkkäriksi mehevää omenapiirakkaa ja kamomillateetä. Täydellinen syksyinen illalllinen.
Olen vieläkin aivan fiiliksissä tuosta kodista ja kaikesta siellä näkemästäni. Oli myös hurjan ihanaa viettää ilta meidän ihanan Iittala-poppoon kesken.
Toivottavasti saitte pienen inspiraatioinnostuksen näistä kuvista!
10 Comments
Oijoi mikä ihana koti! Niin kauniin harkittua joka puolella. Sain myös ehkä pienen pakkomielteen tuosta sinisävyisestä olohuoneen matosta. Oliko teillä puhetta, kenen valmistama se on?
Hei Minttu, ihana kun huhuilit! Vastailu kesti kun kyselin vastauksia näihin teidän kysymyksiin – ja kysyjällä kesti ei vastaajalla, sanottakoon se vielä 🙂 Matto on kuulemma BoConseptin valikoimista. Jouni epäili että sitä ei ehkä ole enää mallistossa.
Kiitos Anne vastauksesta! kävin katsomassa BoConseptin valikoiman ja mattoa ei tosiaan ole enää valikoimissa. Harmi. Kiitos kuitenkin!
No voi harmi. Tuon tyylisiä tuftattuja villamattoja on kuitenkin monella valmistajalla, kurkkaa vaikka Linie Designin valikoimat, josko sieltä löytyisi samantyylistä.
Kauneinta olivat nuo kaakeliuunit, jotka eivät ihan päässeet tuolla oikeuksiinsa. Kauniita esineitä toki paljon, omaan makuun ongelma juuri siinä että niin runsaasti etteivät saa tilaa loistaa yksilöinä. Plus tuollaisen koristemäärän siivous olisi painajaismaista!:D Hauska silti päästä näkemään erilaisia koteja. Itse rakennan kotia myös esteettiseksi, mutta kaikki esillä oleva on käyttöesineitä. Pelkkä koriste, lukuunottamatta kuvataidetta, on vain tilaa vievää turhaa tavaraa.
Näissä taideasioissa on aina yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Taide on moninaista ja kukin valitsee sellaista joka sykähdyttää itseä. Minä näen aina ryhmissä voimaa, oli sitten kyse tauluista, taide-esineistä, huonekaluista tai mistä tahansa. Minusta yksittäiset sinne tänne asetellut elementit ovat helpommin rauhattomia. Ryhmä muodostaa aina yhden kokonaisuuden. Taidetta en koskaan itse laske turhaksi, se luo tunnelmaa ja mielenkiintoa, niin visuaalisesti kuin elämyksellisestikin. Mutta jälleen taas makuasioita.
Nuo Ateenan aamut on tosi upean näköisiä noin isona ryhmänä, itselläni teki mieli lähteä ostamaan pari laatikkoa lisää ja haluaisin laittaa ne myös noin, olisi kiva tietää miten hän on kiinnittänyt ne kattoon, oliko ihan perus koukuilla, huomioitko kenties?
Ne ovat ihan huikeita ja tuolla tavalla ryhmänä mielettömiä. Nämä oli ripustettu itse toteutettuun kattokannakkeeseen; se oli rakennettu pyöreästä levystä, mikä oli rei’itetty kiinnityssiimoja varten. Levyyn keskelle oli vielä upotettu spotti ja koko komeus oli sitten katossa. En tiedä selitinkö tarpeeksi selkeästi. Mutta ydinajatus, pyöreä levy, jossa kaikki kiinni…
Huhuu?
vastattu, anteeksi että kesti 🙂