Enpä laistanut perinteisestä maanantain asupostauksesta, vaikka päivä kuluikin työreissulla Helsingissä. Nämä kuvat on napsaistu Hennan kanssa reilu viikko sitten. Hiipparoimme täällä lähitienoolla kauniin ilta-auringon perässä. Minun oli tarkoitus vaan kuvata Hennaa, mutta kun eksyttiin tämän rakennuksen eteen autolla, Henna tallensi myös minun asuni kuviin. Minulla oli sellainen “en halua olla kameran edessä” hetki. Vaikka kuinka monta vuotta on ollut kameran edessä, ei tosiaankaan aina ole se otollisin hetki olla kuvattavana. Jotenkin mikään ei napannut näiden kuvien ottohetkellä. Meinasin jo etten julkaise koko kuvia – enkä tosiaankaan syytä kuvien ottajaa tästä. Mutta kaikki tiedetään ettei aina ole parhaimmillaan.

Mutta koska maanantai ja päätin että asukuvat julkaisen niin nämä kelvatkoot. Tarkoituksena oli oikeastaan esitellä noita uusia farkkujani. Halusin syksyksi korkeavyötäröiset väljälahkeiset farkut. Nämä Levikset ovat ihanat, mutta arvon vielä tuota lahkeen pituutta. Viihdyn parhaiten vähän vajaamittaisessa lahkeessa, se tuntuu kevyemmältä. Niinpä totuttelen hetken tähän ja pohdin leikkaanko vaan lahkeensuut lyhkäisemmiksi ja annan rennosti rispaantua. Tähän vaikuttaa myös vähän kenkävalinta. Eli tuumataan. Ja saa sanoa mielipiteen.

(takki Nanso*saatu / kasmirpoolo Uniqlo / farkut Levis / kengät BilliBi)

Päivän aiheena tänään on ollut kollegoiden ja yhteistyökumppanien tapaamista. Lisäksi vähän palaveria loppusyksyn hommista. Minulla on monta ideaa, joita käytiin läpi Asenteen Katjan kanssa. Lisäksi sain taas hyvää tsemppiä – on niin kiva kun pääsee välillä nauttimaan työyhteisöstä. Täällä kotitoimistossa on kuitenkin välillä aika yksinäistä.

Minulla on ollut viime aikoina itselle epätyypillinen kausi. Olen aina mieltänyt itseni rivakaksi tekijäksi, saan nopeasti ideoita ja voin toimia heti kun idea syntyy. Mutta joskus sitä vaan jäätyy ja alkaa pyöritellä liikaa ja nähdä kaiken liian vaikeasti. Sitten käy niin että elää niissä ideoissa ja suunnitelmissa, muttei saa muka oikeaa hetkeä niiden konkretisointiin.

Itsellä on aina ollut oikeastaan kaksi työtä, niin kauan kuin muistan. Tällainen suhteellisen verkkainen työtahti ei selkeästikään sovi minulle. Tarvitsen haasteita ja tekemistä enemmän kuin sitä nyt on. Olin antanut itselleni luvan nauttia vihdoinkin hitaammasta tahdista, mutta nyt alkaa riittää. Onko se niin että mitä enemmän tekee sitä paremmin jaksaa. Mitä olette mieltä. Ja miksi en osaa antaa itseni vaan olla, koko ajan kyseenalaistan päiväni jos en saa tarpeeksi aikaiseksi.

Joskus sanotaan että kun ei ole selkeää arkiviikkoista työrytmiä, niin viikonloppu ja arki sekoittuvat, eikä viikonpäivillä ole väliä. No minulla ei ole niin. Maanantai tuntuu aina maanantailta, mahdollisuudelta ja uudelta alulta. Koska etapit ja päämäärät motivoivat, toisaalta myös saattavat lannistaa. Tänä maanantaina on se motivaatiomaanantai!

Toivottavasti sullakin on ollut ihana viikon alku.

Ps. Rakastan listoja ja mulla on niitä muistivihossa vaikka kuinka, voisin alkaa joskus toteuttaa ja ruksata niitä idea/tekemislistoja.

6 Comments

    • Kiitos, tää on kyllä tosi kiva malli just nyt. Vyötärö on tosi korkea ja lahje mukavan väljä, vaikkei ihan hirveän leveä olekkaan. Mallin nimi on Rib Cage Straight 🙂

  1. Niin sitä nähdään eri tavalla: minusta olet näissä kuvissa, tai no ensimmäisessä näkyy kasvot kunnolla, parhaimmillasi mitä missään sinusta näkemissäni otoksissa. Kuvakulmat on huomattavan imartelevia, erityisesti just tuo kasvot näyttävä.
    Sävyt ja tausta kauniit, Henna on loistokuvaaja. 🙂

    • Hahha, no onpa tosi kiva kuulla. Se on just kiva että nähdään eri tavalla. Se on muuten aina totta, että itse näkee omat kuvansa aivan eri tavalla mitä toiset. Siihen törmää aina myös kun kuvaa ihmisiä. Samaa mieltä siitä että Henna on hyvä kuvaaja, hänellä on kiva näkemys. Kiitos kommentistasi!

  2. Ei, ei ei saa mennä leikkaamaan lahkeita lyhemmiksi, ovat hyvät juuri tuon pituisina. Rispaantuneet on vähän teinijuttu, tai noh, ainakin minun mielestä. Itsekin etsiskellyt jo pitkään leveämmällä puntilla varustettuja, mutta ei ole vielä natsannut, se on aika jämptiä minulla, ei liian leveää, vaan juuri sopivaa. Noilla jutuilla on aivan hirveä merkitys siihen, miltä kroppa näyttää.

    • En ole vielä leikannut 🙂 mutta jotenkin häiritsee tuo pituus, tuntuu ettei siihen löydy sopivia kenkiä. Täytyy vielä totutella 🙂 Näissä muuten ei ole liian leveä tuo lahje, itse asiassa olisin jopa toivonut hitusen leveämpääkin lahjetta, mutta kun istuivat niin kivasti muuten niin päädyin tähän farkkumalliin.

Write A Comment